Kyselin seuraajiltani Instagramissa,haluaisivatko he tässä vielä ennen joulua lukea tarkemmin joulusuunnitelmistamme, työelämästä, vanhemmuudesta ja uupumisesta vai viimeaikaisista ärsytyksen aiheista. No, tässäpä mielensä pahoittamista oikein jouluriemun merkeissä koko rahalla.

viimeaikoina on pänninyt muun muassa nämä asiat

• Foliohattuteoreetikot ja kulkutautimyönteiset ihmiset. Minä aion ottaa rokotuksen sitten kun minun vuoroni on. Koronarokote ei liity sikainfluenssaan ja narkolepsiatapauksiin. Koronarokotteessa ei ole nanoteknologiaa, jolla 5G verkon kautta meitä seurataan. Rokotteen kehitysvaiheita ei ole  lyöty laimin, vain aikataulua on nopeutettu, koska tutkimustyön taustalla on ollut enemmän resursseja eli vitusti pätäkkää.
• Jatkuva valitus (johon syyllistyn itsekin ja sekös vasta ketuttaa). Juu on saatanan harmaata ja vituttaa kun ei pääse reissuun ja kaikki on peruttu. Kuitenkin asiat voisi olla paljon, paljon, paljon huonomminkin. Ja monella onkin.
• Ihmisten yleinen itsekkyys. Varsinkin jouluna olisi hyvä aika tuijottaa muuallekin kuin omaan napaan. Kyllähän se harmittaa, että suunnitelmia peruuntuu ja rajoitukset rajoittaa, mutta valoa on tunnelin päässä (joka päivä aavistuksen verran enemmän, koska eilen oli talvipäivänseisaus, köh köh).
• Väärin kirjoitetut juhlapyhät nousee aina tähän aikaan vuodesta vitutuskäyrälleni. Oikeat kirjoitusasut:
  • Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta (kun toivotetaan koko vuodelle onnea)
  • Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta (kun toivotetaan vain vuodenvaihteelle onnea)
  • Ei koskaan näin: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
• Vituttaa kaikki, jotka ovat omalla reippaudellaan saaneet minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi sen vuoksi, että en tänäkään vuonna jaksanut itse askarrella joulukortteja enkä tehdä torttutaikinaa. Hyvä että jaksoin tässä pimeyden keskellä nousta sängystä ja tehdä yöpuku päällä päivän työt. Vähän sinne päin nekin.

Tänäkään vuonna en jaksanut askarrella kortteja, vaan luotin Putingin valikoimiin (Kortit on saatu osana Instagram-yhteistyötä) josta yhdessä lapsen kanssa valitsimme veikeitä ja ihania kortteja.

Teimme (kaupan valmistaikinasta toim.huom) elämäni ensimmäisen piparkakkutalon. Sen pihalla asuu koira, jonka nimi on tyttäreni mukaan ”Helvi-kissa”.

myös nämä asiat vituttaa

• Joulupukkihuijaus. Olen lähtenyt tähän mukaan vanhemmuuteni alkutaipaleella ja olen jo liian syvällä valheiden verkossa. Kuitenkin asiaa pohdittuani ei tunnu todellakaan hyvältä huiputtaa lasta, että lahjakasan määrä olisi verrannollinen kiltteyteen etenkin kun pyhänä pyrkimyksenä on vuosi vuodelta pienentää lahjakasaa ”laatu korvaa määrän”-tyyppisesti. En myöskään halua, että lapsen jouluaatto menee vain täpinöissään pukkia odotellessa, vaan että voisi keskittyä myös muuhun mukavaan tekemiseen. Meillä on jo lahjat kuusen alla ihan saatavilla. Sanoin vain, että ne on sinne tulla tupsahtaneet. Tytär saa avata jo aattoaamuna yhden paketin. Pikkuhiljaa aion alkaa purkaa tätä huijausta lempeästi vuosi vuodelta. Muistan edelleen, mikä traumaattinen shokki oli kun minulle valkeni asiain oikea laita.
• Joulun materialismi vituttaa vuosi vuodelta enemmän. Luin jostain vauva.fi-keskustelusta, että on ostettu lapselle vaan KYMMENEN pakettia ja serkku sai NELJÄKYMMENTÄ. Okei siis kymmenenkin pakettia on mielestäni ihan vitusti. Itse ajatteli, että kolmesta ihan maksimissaan viiteen lahjaa on sopiva määrä. Minä haluaisin opettaa tytärtäni arvostamaan jokaista joululahjaa ja erityisesti aineettomia lahjoja. Jos paketteja on valtava määrä, ne eivät saa mielestäni tarpeeksi suurta ihastelua osakseen. Pienen lapsen on toki vaikeaa hahmottaa jouluna sitä, että täti vie sitten joskus kesällä huvipuistoon, jos kaverit saa pikemminkin leluvuoren lahjaksi. Kuitenkin toivon, että pitkällä tähtäimellä yhteisen tekemisen muistot kantavat pidemmälle kuin interaktiiviset muoviset ilmapallokoirat tai äänekkäät jorailevat sorkkaeläimet. Jos täytyy ostaa jotain tavaraa, kannattaa minun mielestäni suosia kestäviä ja ajattomia klassikkoleluja sekä kirjoja ja kehittäviä pelejä. Niitä löytyy myös hyvin käytettyinä. Ei kolmevuotias osaa vielä kummoisia toiveita esittää, jos niitä ei hänelle lelulehden tai mainoksien muodossa aktiivisesti tuputa. Olen meuhkannut tästä aiheesta pitkin joulukuuta.
• Vaikka kohdassa 2. sanoin, että jatkuva valitus vituttaa niin vituttaahan se silti, että on niin perkeleen pimeää, harmaata ja tihkusateista. Kun minä olin lapsi, jouluna oli aina lunta ja me hiihdettiin kouluun jne.

Lue myös: Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 6.

Aiemmin minua ovat ärsyttäneet:

Mielensäpahoittajan ärsytyslista

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.2

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol. 3

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 4

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 5

Minua ärsyttää myös:

Some-käyttäytyminen

Erilaisten pariskuntien some-käyttäytyminen

Masuasukki, paituli ja ketä meitä nyt oli

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät petaa sänkyään ja muut epäsuositut mielipiteeni

Äitiyslomalla ketutti vähän kaikki

Toim.huom. En välttämättä enää tänä päivänä todellakaan jaksa ärsyyntyä kaikista näissä vanhemmissa kirjoituksissani mainituista vitutuksen aiheista. Osa niistä tuntuu nyt jopa melko naurettavilta. Olenhan nykyään tosi seesteinen mutsi. Kulmat ovat sitä myöten hieman hioutuneet ja perspektiiviäkin saattanut tulla.

Jouluhan se on yksi suosikkivuodenaikojani. Silti tämä pimeys ja harmaus alkaa tuntua luissa ja ytimissä loputtomana väsymyksenä. Saatan nukahtaa kahdeksalta ja nukkua melkein kellon ympäri. Silti olen aivan kuin sumussa koko ajan. Reipas ulkoilu auttaisi, mutta minulla saattaa olla päiviä, jolloin en poistu kotoa kuin korkeintaan päiväkodille -jos sinnekään. Olisipa lunta.

Yritän tässä petrata ja panostaa sellaisiin juttuihin, jotka toisivat lisää energiaa: kirkasvalolampun kanssa hengailuun ja ulkoiluun. Tällä nimenomaisella hetkellä toki syön suklaata ja juon kahvia, mutta ihan kohta laitan ulkoiluun sopivat kamppeet päälle ja uhmaan harmautta. Ihan kohta.

Tässä kuvassa olen matkalla hakemaan uusia silmälasejani.

Tässä kuvassa esittelen uusia silmälasejani.

Palatakseni marraskuuhun:

• Kauan odotettu joogaretriitti peruuntui. Vittu.
• Kauan odotettu pieni irtiotto, Tallink Siljan pressimatka laineille peruuntui. Vittu.
• Disney-teemainen brunssi sentään toteutui. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Vietimme isänpäivää kotona rennosti ja teimme vohveleita. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Kävin myös illallisella Basbasissa ystävien kanssa sekä saunomassa Löylyssä. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Rentouduin kasvohoidossa Alejandra Beauty Salonissa (palvelu saatu). Oli ihanaa.
• Järjestin muutamalle ystävälleni viinitastingin ja opin uutta viinilaseista yhteistyössä Viinipostin kanssa. Sekin oli ihanaa.

Joulukuu

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Muistan vain olleeni todella, todella, todella väsynyt.

Tämän kirjan aion lukea: Joulun pyhille olen varannut monta kirjaa, mutta niistä ensimmäisenä jonossa on Antti Holman uutukainen, Kaikki elämästä(ni). Kirjasta kerrotaan näin: ”Elämän ja ajattelun kokonaisesitys, jossa eksytään kansakunnan kaapin päälle ja sukelletaan häpeän alhoihin.”

PS. Hävettää myöntää, mutta minulla on parhaillaan peräti kolme kirjaa kesken ja luen niitä sujuvasti ristiin fiiliksen mukaan. Tulen ja jään laulun osa 5 on kesken. Sitten luen Jari Sinkkosen Onnellinen lapsi-teosta, jonka olen kohta kahminut kokonaan ja näiden lisäksi erästä spontaania hankintaa, jossa käsitellään Tove Janssonin Muumi-kirjoja erilaisten filosofisten suuntausten näkökulmista.

Onko siellä ruutujen takana muita henkilöitä, joilla on aina monta kirjaa kesken? Minulla on yleensä kaksi: jokin romaani ja jonkinlainen tietokirja. Faktaa luen usein päivisin ja fiktiivistä proosaa iltaisin.

Tässä kuvassa esittelen kirjalöytöä.

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Olisi kiva aloittaa uusi vuosi sillä tavalla puhtaalta pöydältä, että langanpäät on solmittu ja tietokoneen työpöytä järjestyksessä. Ensi vuoden työelämän teemoikseni olen valinnut luovuuden, rohkeuden ja tarkkuuden.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: No varmaankin se tietokoneen työpöytä.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta alkaa tuntua, että asiat rupeavat selviämään.

Muumipeikko, kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)

Tässä kuvassa koristelemme joulukuusta.

Ruoka, jota aion kokeilla: Ensimmäistä kertaa elämässäni loihdin itse joulupöydän antimet. Se on ehdottomasti uhka ja mahdollisuus samaan aikaan.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Toivon sydämeni pohjasta, että kotiin poteroituminen tuottaisi tulosta, pysyisimme terveinä ja pääsisimme Kiuruvedelle sukuloimaan välipäivinä.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Haluaisin suunnitella kaikkea ihanaa, mutta en uskalla. En tiedä, kuinka monta peruutusta ja pettymystä enää voin sietää. Toivon sydämeni kyllyydestä, että jo vuosia haaveilemamme, miehelle huomenlahjaksi ostamani, Portugalin surffimatka toteutuisi, eikä tarvitsisi taas siirtää vuodella.

Tässä kuvassa nautin mainiosta ruoasta ja ystävien seurasta Basbas kulmassa.

Tässä kuvassa nautin takkatulesta ja ystävien seurasta Löylyssä.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Ihan vaan selviytyminen tästä kuusta etänä ja vähäisillä ihmiskontakteilla jouluun asti.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Joulu se on erilainen joulukin. Haluaisin hänen muistavan mukavan yhdessäolon ja jouluisen puuhastelun, vaikka vietämmekin pyhät kotona keskenämme.

Kaiken kaikkiaan olen todella onnellinen, että tämä poikkeuksellinen vuosi on lopuillaan, vaikka ei se maailmantilanne vuoden vaihtuessa mihinkään muutu. Olen silti tehnyt unelmakartan ensi vuodelle ja voisin esitellä sitä vaikka omassa postauksessaan. Olen myös yrittänyt kaivella sisimmästäni sankalpaa ensi vuodelle, mutta se ei ole vielä löytänyt muotoaan. Osallistun kuun lopussa miniretriitille etänä ja toivon sen sitten viimeistään nousevan. Uskoisin sen liittyvän jollain tavalla inspiraatioon. Tänä vuonna sankalpani oli ”Minä rakastan.”

Tässä kuvassa pohdin alusvaateasioita toimistolla.

marraskuussa JULKAISIN NELJÄ POSTAUSTA:

Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

”Olen siis sitä mieltä, että onnellinen vanhempi ja koti on lapselle parempi aina vaihtoehto kuin se, että joku olisi hammasta purren kolme vuotta kotona vain siksi, että päiväkodin aloittaminen yhdistettynä suuriin ryhmäkokoihin ja pitkiin päiviin SAATTAA lisätä aggressiivisuutta.”

Kuukauden kymmenen: marraskuu

”Ahdistaa kulutushysteria ja koronarajoitukset. Ollaan tässä mietitty erilaisia toimenpiteitä ennen joulua ja jouluaattona, että voidaan pitää turvallinen joulu.”

Asiantuntija vastaa: Mikä on paras lasi viinille? ”Kun haluaa maistella, kannattaa unohtaa huilut ja maljat!”

”Näin jälkikäteen hävettää, miten tietämätön ja typerä ”snobi” olenkaan ollut. Nimittäin itse asiassa on suorastaan rikos juoda (hyvää) samppanjaa korkeasta huilulasista.”

Alejandra Beauty Salon -timanttihionta ja De-sense -kasvohoito sekä alekoodi

”Kuten olen sanonut, olen ollut aiemmin laiska ihonhoitaja, mutta ikääntymisen myötä siihen on tultava muutos, koska tietenkin haluan näyttää heleältä ja hehkeältä.”