Tämä vuosi meni ohi hurjan nopeasti, mutta juuri mitään merkittävää ei tapahtunut. Mitä nyt sain lapsen, tein puolessa vuodessa yli 60 opintopistettä ja aloitin uudessa työpaikassa . Sitten kirjoittelin tietenkin myös tätä blogia. Ennen kuin siirryn pohtimaan, mitä haluan vuoden 2018 tuovan tullessaan, ajattelin listata tämän kuluneen vuoden parhaat palat.

Paras kirja

En valitettavasti saanut luettua kaikkia #hyllynlämmittäjä -teoksia, vaan suurin osa niistä lämmittää kirjahyllyäni edelleen. Muita opuksia kyllä luin tänäkin vuonna kiitettävän määrän siitä huolimatta, että aika on ollut kortilla. Nyt joululomalla luin peräti kaksi teosta. Kuitenkin minun mielestäni vuoden paras lukemani kirja on ollut Läpi helvetin -Marko Jantusen tarina 

Paras elokuva

La La Land oli aika hyvä, mutta menen nyt tässä asiassa sarjakuvalinjalle kuitenkin ja vastaan Th..Guard…Thor…Guardians of the Galaxy. Toim. huom. En ole vielä(kään) ikäväkseni nähnyt Tuntematonta sotilasta enkä uusinta Star Warsia, ne olisivat saattaneet vaikuttaa valintaan.

Paras asia

Vuoden paras juttu oli tietenkin tyttäreni syntymä. Tai siis ei se itse syntymä niin mukavaa ollut, mutta noin niin kuin kokonaisuutena. Pienokainen on aika veikeä kymmenkuinen ja otti tällä viikolla ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Nyt kun oppisi vielä nukkumaan.

Vuodelta 2018 odotan paitsi pyöreää syntymäpäivääni, myös tradenomiksi valmistumista ja toivottavasti parempaa vointia, sillä olen ollut joulusta asti sitkeässä flunssassa.  Ensi vuoteen kuulunee myös paljon matkustelua, treenejä ystävien kanssa, mielenkiintoisia asioita työrintamalla ja tietenkin kiireetöntä aikaa perheen kanssa.

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille lukijoilleni!

Minulla on ollut tapana (voiko kahden vuoden peräkkäisyyttä kutsua tavaksi?) tehdä joulun alla siihen liittyvä teksti tänne blogiin. Tänä vuonna se jäi tähän aattoon, mutta teinpä kuitekin. Syy, miksi en ole täällä blogissa ollut kovin aktiivinen, on viimeisten koulutehtävien ja töiden aiheuttama aikapula. Nyt olen kuitenkin ansaitulla joululomalla. Tätä kirjoittaessani nautin sukulaisten vieraanvaraisuudesta ja juon aamukahvia.

Tänään halusin puhua, siitä, millainen jouluihminen olen. Kuten olen kertonut, olen elämäni aikana viettänyt aika lailla erilaisia jouluja ja voisi olettaa, etteivät perinteet ole minulle lainkaan tärkeitä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Minähän rakastan perinteitä! Olen odottanut aikalailla puolitoista vuotta, että tämä, lapseni ensimmäinen joulu, olisi käsillä, jotta voin alkaa luomaan hänelle lapsuuden jouluperinteitä.

Meidän aattomme koostuu näistä asioista:

• Meillä on ollut tapana (voiko kahden vuoden peräkkäisyyttä kutsua tavaksi?) antaa aattoaamuna jokin saunaan liittyvä lahja, josta voi sitten joulusaunassa nauttia.
• Lempiruokaani riisipuuroa syödään antaumuksella.
• Oikeastaan kaikkea ruokaa syödään antaumuksella, koska jouluun kuuluu ähky, joka on tuotettu perinteisillä joulupöperöillä kinkkuineen sekä piparkakuilla, luumutortuilla ja Juhlapöydän konvehdeilla.
• Lumiukko pitää katsoa joka vuosi, samoin Joulupukki ja noitarumpu (jonka katsoimme tosin jo eilen).
• Pyrin käymään aina joulukirkossa tai vähintäänkin lukemaan jouluevankeliumin.
• Hautuumaalle viedään kynttilät heille, jotka eivät enää ole täällä. Aina jos en ole itse Kiuruvedellä, valtuutan jonkun toisen viemään kynttilät puolestani.
• Joulupukki tulee illalla käymään ja toivon, ettei tuo kymmenkuinen traumatisoidu siitä loppuiäksi.
• Koska rakastan lahjoja, olen tänä(kin) vuonna suunnitellut lahjat Exel -taulukkoon jo lokakuussa ja hankkinut hyvissä ajoin nuo osuvat paketit. En siis malta odottaa niiden jakoa.
• Koristelen aina (muovi)kuusen jo joulukuun alussa, mutta salaa haaveilen joka vuosi aidosta kuusesta.
• Jouluun kuuluu myös koko suvun yhdessäolo. Sehän se on kaikkein tärkeintä.

Olen siis todella perinteinen suomalainen juntti jouluihminen.

Lue myös:

Joulun taikaa

Jouluinen otsikko, joka huokuu seesteisyyttä ja antimateriaa