Neljän vuoden ikäinen äiti osaa varata lapselleen ajoissa ajan neuvolaan ja laittaa päiväkotiin säänmukaiset ulkoiluvaatteet. Hän muistaa useimmiten eväät retkipäivänä ja pakata mukaan tonttulakin, jos sellaista on vaadittu. Vaihtovaatteitakin hän melkein aina laittaa päiväkorireppuun tarpeeksi.

Neljävuotiaalle äidille rutiinit ja tasainen päivärytmi ovat edelleen tärkeitä, mutta ruokailu- ja nukkumaanmenoajasta voidaan poiketa yökylässä, jouluna tai kun lauantai-iltana tulee lapsen lempiohjelma, Putous.

Neljän vuoden ikäinen äiti on ylpeä lapsestaan, joka osaa käydä itse vessanpöntöllä tarpeillaan ja hyppiä yhdellä jalalla. Äiti hämmästelee jälkeläisensä huimaa sanavarastoa ja toisinaan huvittuu sutkautuksista, joita lapsi viljelee ahkerasti.

Neljän vuoden ikään mennessä äiti on löytänyt paikkansa vanhempana ja osaa tarvittaessa lohduttaa, hassutella tai vetää rajoja. Hän osaa käsitellä tahtoikäistä lasta ja ymmärtää, että tälle on tärkeää saada valita itse vaatteet. Äidille ja lapselle on muodostunut ihan omia juttuja. Äiti on oppinut paljon itsestään ja lapsensa temperamentista.

Neljän vuoden ikäinen äiti myös ymmärtää lapsen tarpeen viettää aikaa muiden läheisten aikuisten seurassa, eikä tunne siitä mustasukkaisuutta. Hän on myös ymmärtänyt, että lapsi ei tarvitse valtavia lelukasoja ja krääsää, vaan arkisia mukavia hetkiä.

Neljän vuoden ikäinen äiti ymmärtää, että vanhemmuuden mittari ei ole se, jaksaako tehdä joka päivä ravitsevaa ja värikästä ruokaa vai turvautuuko (puoli)valmiiseen. Hän ymmärtää myös sen, ettei hyvää vanhemmuutta mitata leikkipuistossa vietetyssä ajassa tai siinä, jaksaako askarrella itse joulukortit.

Tässä yhteydessä haluan toivottaa myös onnea neljän vuoden ikäiselle tyttärelleni, joka on mahtava tyyppi.

Lue myös:

Kolmen vuoden ikäinen äiti

Kolmen kuukauden ikäinen äiti

Poika ja hame on Jani Toivolan kirjoittama lastenkirja. Tutustuin siihen Otavan etäpressissä joskus loppuvuodesta. Siellä itse kirjailija oli kertomassa siitä, mistä ajatus teokseen lähti ja miksi hän halusi kirjoittaa tällä kertaa lapsille. Päätin, että hankin teoksen jälkikasvulleni heti kun se julkaistaan. Tyttäreni pitää kirjasta ja niinpä ostin sen myös muutaman ystäväni lapsille lahjaksi.

Poika ja hame -kirjasta kerrotaan seuraavaa takakannessa:

”Tärkeintä on saada olla oma itsensä.

Äidin vaatekaapista pilkottaa punainen hame, jota Roni ei voi vastustaa. Roni tietää, että maailma on jaettu tyttöjen ja poikien juttuihin, mutta kuka on päättänyt, että niin on?
Hame on kuin suuri iloinen salaisuus Ronin sisällä. Kun se pääsee valloilleen, riemu on suurempi kuin pelko.”

Kirjassa on tärkeä sanoma siitä, miten me kaikki olemme erilaisia ja mikä valtava rikkaus se on. Kirjan kautta voi hyvin avata lapsen kanssa keskustelun esimerkiksi siitä, kuinka tärkeää on antaa jokaisen olla oma itsensä. Kirjassa on kohta, jossa Roni menee kouluun:

”Koulun pihalla on kahdenlaisia rinkejä, tyttöjen ja poikien. Roni kävelee aina poikien rinkiin, vaikka haluaisi oikeasti leikkiä tyttöjen kanssa. Tytöillä on Ronin mielestä paljon hauskempaa. He nauravat ja hyppäävät ruutua. Pojat ovat Ronista liian rajuja. Ronia kiinnostavat usein asiat, joista muut sanovat, että ne on tyttöjen juttuja. Ronin mielestä on ihan hölmöä ajatella, että jotkut asiat ovat poikien ja jotkut tyttöjen. Ei sellaista ole, se on keksittyä. Mummo on sanonut niin. Äiti on eri mieltä eikä tykkää, kun mummo antaa Ronin edelleen leikkiä kotona nukeilla, vaikka Roni on jo iso poika. Äiti pelkää, että Ronia kiusataan siitä. Mummo sanoo, että elämässä ei pitäisi niin paljon pelätä, mitä muut ajattelevat. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja PISTE.”

saako poika pukeutua mekkoon?

Lueskelin taannoin Vauva.fi:stä keskusteluja siitä, saako poika pukea mekon päälle päiväkotiin. Yleinen mielipide, ilmeisesti jopa joidenkin varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien mielestä, vaikuttaisi olevan ehdoton ei. (Tai sitten keskustelussa oli mukana vaan uskottavia trolleja.) Monet vanhemmat tuntuivat perustelevan tätä juuri sillä, että lapsi voi sitten saada osakseen kiusaamista. Minä olen sitä mieltä, että pienet lapset eivät lähtökohtaisesti ole kiusaajia. Asenteet esimerkiksi tällaisia asioita kohtaan kumpuavat kotoa. Miksi poika ei voisi laittaa hametta tai mekkoa päälle? Aivan yhtä hyvin tyttö voi pukeutua housuihin. Olen sitä mieltä, että kunhan lapsi pukeutuu sään mukaan, on tärkeää antaa tämän valita itse vaatteensa halutessaan.

Luin myös jokin aika sitten sellaisesta tapauksesta, että lapselle oli päiväkodissa laitettu kynsilakkaa. Kirjoituksessa sanottiin jotenkin niin, että kun kyse on pienestä lapsesta, ja vielä pojasta, ei moinen ole suotavaa. Olen täysin samaa mieltä siinä, että kenenkään lapselle ei saa laittaa kynsilakkaa luvatta. En ole sallinut omalle jälkeläiselleni lakkaa siitä syystä, että se on ympäristömyrkky. Toki on olemassa myös vesipestäviä lasten lakkoja, mutta en itsekään omista kynsilakkaa tai käytä sitä kuin korkeintaan kerran vuodessa innostuessani käymään mani-pedissä. Joka tapauksessa, tässä yhteydessä särähti korvaan se, että ilmeisesti pienen tytön kynsien lakkaaminen olisi ollut ok, mutta kun kyseessä on poikalapsi, se ei ole hyväksyttävää.

Tämänkaltaisten rakenteiden takia lapset päätyvät toistamaan ylisukupolvisia sukupuolistereotypioita ja pilkkaamaan jo päiväkoti-ikäisenä sitä lasta, joka on kyllin rohkea pukeutuakseen juuri sen muotoisiin, kuosisiin tai värisiin vaatteisiin kuin itse haluaa. Siksi jokaisen pitäisi lukea Poika ja hame.

Poika ja hame -kirjan voit ostaa esimerkiksi täältä. (Suomalainen kirjakauppa, 19,95€)

Instagram-tililläni @sarkasmiajashampanjaa on arvonta, jossa voit saada kirjan itsellesi. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Olen itse omilla rahoillani ostanut teoksen sekä tyttärelleni, lahjoiksi että arvottavaksi siksi, että tämän kaltaisia kirjoja pitäisi olla maailmassa enemmän.

Lue myös: Saako lapsi valita itse vaatteet?