Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Koronajoulu ja kulutusjuhla ahdistaa

Luin juuri blogipostauksen, jossa kerrottiin, että on ostettu viisivuotiaalle joululahjaksi oma televisio, pelejä ja leluja, vaatteita sekä Guessin laukku ja reppu. Näiden lisäksi saa vielä toki lahjoja sukulaisilta. Postauksessa myös kerrottiin, että annetaan lompakko ja rahaa, jotta lapsi voi sitten itse joulun jälkeen ostaa jotain ja näin oppia rahan arvoa. En ole tietenkään mikään rahakasvatuksen asiantuntija, mutta tällaisen lahjavuoren perusteella lapsi tuskin oppii muuta kuin materialistisia arvoja.

kulutusjuhla ahdistaa

Suhtautumiseni lahjoihin on muuttunut radikaalisti muutaman viime vuoden aikana. Olen huomannut, että lapsi ei tarvitse valtavaa määrää lahjoja ja leluja. Olen toivonut sukulaisilta, että ostaisivat mieluummin yhdessä kuin erikseen. Laatu korvaa määrän. Olen myös pyytänyt, että ei ostettaisi vaatteita, koska suosimme second handia ja tytär haluaa aina itse olla mukana valitsemassa. Minä ostin lapselle joululahjaksi tarpeeseen toppahaalarin käytettynä työkaveriltani. Lapsi hyväksyi sen kuvan perusteella.

Aiemmin ajattelin, että mitä täydempi kuusenalus on, sen parempi. Nyt se ajatusmaailma tuntuu nololta. Nykyään minua ahdistaa joulun kulutushysteria ja se, kuinka tuo mokoma alkaa jo joulukalentereista.  Meidän perheellä on yksi joulukalenteri, josta kaikki saavat vuorollaan avata luukun. Näin haluan opettaa lapselle sitä, että jokaisella on vuoronsa. Haaveissa olisi löytää kirpputorilta sellainen kestokalenteri, johon voisi joka vuosi laittaa itse mitä lystää. En ole vielä löytänyt sopivaa, joten se jääköön ensi vuoteen.

Olen myös sanonut lähipiirille, että me aikuiset emme tarvitse mitään turhaa. Kukaan (paitsi minä ja veljeni ala-asteikäisinä) ei pidä Juhlapöydän konvehdeista ja olen muutenkin yrittänyt karsia kotoa tavaroita. Itse annan tänä vuonna aikuisille heidän nimissään lahjoituksen Hope Ry:lle. Hyviä lahjoja näin korona-aikaan ovat myös ihan kaikenlaiset lahjakortit, joilla tuetaan suomalaista työtä ja yrittäjyyttä.

koronajoulu ahdistaa

Oman ahdistuksensa joulunpyhiin tuo tietenkin koronarajoitukset. Me olemme muuttaneet joulukuun suunnitelmiamme siten, että olemme peruneet kaikki pienetkin pikkujoulut ja siirtyneet täysin etätöihin. Tytär jää joululomalle päiväkodista jo perjantaina 18.12. Myös menemme anoppilaan syömään aatonaattona vain oman perheen kesken sen sijaan, että kokoontuisimme aattona sinne koko suvun voimin. Tämä on siis elämäni ensimmäinen joulu kun minun täytyy itse tehdä jouluruoat. (Saarioinen taitaa tehdä ne, koska olen vielä aatonaattona itse töissä.)

joulu tulee kuitenkin

Toisaalta ihanaa, että voi oikeasti olla joulunpyhät sitten ihan vaan kotosalla, eikä tarvitse lähteä yhtään minnekään. Meillä on suunnitelmissa lähteä 27.12. Kiuruvedelle vaihtamaan vuotta, mutta katsotaan sitä tilanteen mukaan. Suunnitelmien muutoksista huolimatta on lohdullista ajatella, että joulurauha saapuu kaikesta koronasta ja paskasta huolimatta. Joulukuun perinteisiimme kuuluu itsenäisyyspäivänä tehdä uuniperunoita ja katsoa Tuntematon sotilas. Jouluna keitellään puurot ja saunotaan, kuten aina. Joulukirkko toki jää tänä vuonna välistä. Joulufiilistelyn olemme jo aloittaneet ja laitoimme kuusen viime viikolla. Leivottu on ja glögiä juotu sekä joululauluja kuunneltu. Tiedossa on erilainen joulu, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Se on mahdollisuus rauhoittua ja olla yhdessä ihan vaan omalla porukalla.

Lue myös: Pienin askelin kohti ekologisempaa joulua

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *