Hae
Sarkasmia ja shampanjaa
Kaupallinen yhteistyö

Minä tahdon olla energisempi ja jaksaa arjessa paremmin

Kaupallinen yhteistyö: Energisempi minä-valmennus

Minä haluaisin olla energisempi. En halua laittaa farkkuja jalkaan. Takkini on kutistunut pesussa. Ja tämä jakku. Ja tämä hame. Väsyttää ihan koko ajan. Pitäisi ulkoilla. Pitäisi korjata fillari. Uskaltaisinko mennä kuntosalille? Ei sillä, että laskisin, mutta puntarin lukema näyttää tällä hetkellä yhtä paljon kuin raskauden loppumetreillä. Siis silloin joskus kolme ja puoli vuotta sitten. En enää mahtuisi häämekkooni. Menin naimisiin vuosi sitten.

Näiden samojen ajatusten kanssa ovat hiljattain painineet myös kanssauramutsit, bloggaajakollegat Johanna Tolppola sekä Gaalanainen-Emppu. Molemmat tahoillaan ovat puhuneet muun muassa siitä, kuinka arjessa on joskus hankala tehdä järkeviä ruokavalintoja ja tulee herkuteltua. Kun on lapset, työ, blogi, pari pikku kirjaprojektia siinä sivussa ja ketähän meitä nyt oli. Allekirjoitan. Itselläni tämä elämä menee vähän niin, että joko syön terveellisesti, panostan uneen ja kuntoilen tai valvon myöhään, en jaksa edes valita niitä portaita hissin sijaan, syön usein herkkuja ja juon viiniä.

Tasapaino olisi kiva. Gaalanainen-Emilia kirjoitti näin:

Mieheni on aina sanonut, että häntä ei haittaisi, jos painaisin vaikka kaksikymmentä kiloa enemmän, kunhan oisin tasapainoisempi. Harmi vain, että tasapainoisuus ei tunnu kasvavan kertyvien kilojen myötä..

Tämä olisi voinut olla yhtä hyvin minun kirjoittamani virke. Olin siksi todella innoissani, kun Monna kysyi minua mukaan Energisempi minä -valmennukseensa.

 

 

Mistä Energisempi minä -valmennuksessa on kyse?

Valmennuksen kuvauksessa sanotaan näin:

Jos haluat nyt tehdä muutoksen omaan oloon ja panostaa kokonaisvaltaisesti omaan hyvinvointiisi, tämä valmennus on sinua varten.

Valmennuksessa panostetaan arkiaktiivisuuteen ja sen lisäämiseen sekä itsetunnon parantamiseen ja armollisuuden opetteluun. Näiden muutosten avulla tulet olemaan energisempi ja alat nauttia arjestasi täysin uudella tavalla!

Tämä ei voisi tulla parempaan saumaan. Kaipaan todella arkeeni jälleen energiaa ja kadonnutta tasapainoa. Tasapainoa työn, levon, aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja hiljaisuuden välillä. Parempaa unenlaatua ja monipuolisempaa ruokaa.  Tarvitsen lempeän sysäyksen takaisin raiteille sekä vertaistukea, sillä haluan yksinkertaisesti jaksaa paremmin arjessa ja tuntea oloni taas hyväksi nahoissani.

Energisempi minä -verkkovalmennus lyhyesti:

  • Helppoja kotitreenejä ja reseptivinkkejä, jotka sopivat kiireiseen arkeen
  • Lempeästi asiaa esimerkiksi itsetunnosta, motivaatiosta sekä itsensä hyväksymisestä
  • Suljettu Facebook-ryhmä valmennukseen osallistuville
  • Valmennus alkaa 5.10.2020 ja kestää 5 viikkoa

Koodilla SARKASMIA15 saat -15% alennusta hinnasta (ovh 59,90€)

Lue myös: Totuus raskauskiloista

Onko vanhemmuus asia, josta ei voi selviytyä kunnialla?

Ennen vanhaan hyvä vanhemmuus oli sitä, että poltti tupakkaa sisällä ja ajelutti autossa ilman turvavöitä. (Ja ihan täysipäisiä niistä meidänkin vanhemmistamme tuli.) Nykyään lastenkasvatuksesta on saatavilla niin paljon tutkimustietoa, että tässähän ihan uupuu.

Sen lisäksi, että tietoa on tarjolla paljon, on aina olemassa vanhempia, jotka ovat sisäistäneet kaiken sen tiedon orjallisesti. He muistavat myös ahkerasti tuomita kaikkia muita. Se alkaa jo raskausaikana! Käytät vääriä meikkejä, syöt väärin, liikut väärin, nukut väärin, stressaat liikaa ja väärin…

Kerrottakoon nyt tässä yhteydessä, että alkuraskaudessa minä join alkoholia, poltin tupakkaa ja söin silliä, koska en jumalauta tiennyt olevani raskaana ennen kuin viikolla 5+ jotain.

Synnytys kesti yli 60 tuntia varmaankin siksi, että en käynyt synnytysvalmennuksessa, koska ahdisti ne muut raskaat naiset. Tai siksi, että otin auliisti vastaan kaiken mahdollisen kivunlievityksen enkä vain ”luottanut alkukantaiseen naiseuteni voimaan”.

Lue myös: Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa

Imetystaipaleella teimme ilmeisesti virheen antaessamme tutin muistaakseni kaksiviikkoisena. Aloimme myös joskus kuukauden iässä tarjoamaan tissin lisäksi pumpattua maitoa pullosta, jotta isäkin saattoi osallistua ruokintaan. Varmaan sen vuoksi täysimetys meillä päättyikin jo 2,5 kuukauden jälkeen. Urhoollisesti lypsin neljän kuukauden ikään asti, kunnes meijeritoiminta ehtyi tyystin. Monet sanoivat, että en yrittänyt tarpeeksi.

No kuulkaa ihan vittu terve ja reipas kolmevuotias tyttäreni on tästäkin huolimatta.

Lue myös: Ihana, kamala imetyskohu

vanhemmuus: Näissä asioissa olen lipsunut

Minulla ei ollut kauheasti ajatuksia omasta vanhemmuudestani ennakkoon. En ajatellut, että imetän johonkin tiettyyn päivään asti, enkä myöskään, että tekisin soseet itse. Olen alusta asti mennyt pitkälti sillä mentaliteetilla, että onnistuu jos on onnistuakseen. Imetin tosiaan kyllä ja tein niitä saatanan soseitakin, mutta myös korvike ja valmispöperöt ovat olleet mukana menossa. Edelleen turvaudun ruokahuollossa usein puolivalmiiseen tai noutoruokaan. Puolivuotiaana tytär alkoi sormiruokailemaan ihan vaan siksi, että minä olen laiska, enkä jaksanut häntä syöttää.

Alla muita asioita, joissa olen lipsunut laiskuuttani:

Nukkumisjärjestelyt: Mitä nukkumiseen tulee, toivoin alusta asti että lapsi nukkuisi omassa sängyssään. Kuitenkin synnytyssairaalassa en halunnut päästää rääpälettä pois ihokontaktista. Kun tulimme kotiin, hän alkoi nukkumaan  liikuteltavassa rottinkiviritelmässä meidän sängyn vieressä. Jossain kohtaa, ehkä noin puolen vuoden tietämillä, siirrettiin hänet omaan huoneeseensa pinnasänkyyn. Toisinaan hän kömpii edelleen meidän viereen, esimerkiksi jos on kipeänä tai jos toinen vanhempi ei ole kotona. Tai kun näkee pahaa unta. Minusta se on ihanaa, mutta nukumme kieltämättä kaikki paremmin kun hän on omassa huoneessaan.

Ruutuaika: Ajattelin pitkään, että pädiä saa pelata vain pidemmillä auto- juna ja -lentomatkoilla, mutta koronan aikaan höllensin vähän otetta sen suhteen. Joskus kun olen kuolemanväsynyt, saatamme leikkiä kotona ”junaa” ja annan hänen pelata sydämensä kyllyydestä. Lastenohjelmia katsomme televisiosta joka ikinen aamu ja myös iltapäivisin päiväkodin jälkeen. Hän myös usein iltaisin katsoo puhelimelta videoita itsestään vauvana. (LOL.)

Ulkoilu: Olen sanonut tämän ennenkin, mutta minä en vain ole se ulkoileva leikkipuistomutsi. Ehkä sen vuoksi on hyvä, että vuoden ympäri ulkoilevat päiväkodissa vähintään neljä tuntia päivässä. Mieheni onneksi jaksaa lähes säällä kuin säällä raahautua pihalle tyttären kanssa.

Herkuttelu: Selvisimme melko pitkään sellaisella kaavalla, että lapsi ei saanut oikeastaan herkkuja paitsi erikoistilaisuuksissa. Vielä viime kesänä jäätelön sijaan kelpasivat marjat. Tänä keväänä ollessamme kaksi kuukautta koko perhe etätöissä ja -päiväkodissa, meille tuli sellainen tapa, että tytär saa jäätelön, jos nukkuu päiväunet. (Nukkui ehkä kahdesti.) Tämä onneksi unohtui, kun päiväkoti alkoi. Nimittäin päiväkodissa vielä päiväunet maittavat. Tänä kesänä tytär on saanut maistella ensimmäisiä karkkejaan myös, mutta onneksi Muumi-hedelmäpatukat ja viinirypäleet vielä kelpaavat toistaiseksi. En kuitenkaan halua olla se mutsi, joka tuo synttäreille omat lehtikaalit, joten kylässä saa herkutella kyllä.

Sitten myös tietenkin teen jonkun mielestä liikaa töitä (mielestäni ihan sopivasti) ja huitelen liian usein ties missä ravintoloissa tai reissuissa (mielestäni ihan sopivasti). Näitä asioita en kuitenkaan laske millään muotoa vanhemmuussynneiksi, koska mielestäni hyvinvoiva vanhempi on yhtä kuin hyvinvoiva lapsi ja parisuhde.

Minun hyvinvointini vaatii säännöllisesti niin omaa aikaa, aikaa miehen kanssa, aikaa lapsen kanssa kaksin kuin aikaa perheen kesken. On huomionarvoista, että kaikki eivät tarvitse omaa aikaa voidakseen hyvin ja se on tosi jees. Ambiverttinä minä kuitenkin kaipaan yhtä lailla sosiaalisia tilanteita kuin yksinoloa ja hiljaisuuttakin tasaisessa suhteessa. Olen myös hyvin urakeskeinen ja aidosti koen onnellisuuden tunteita sekä innostusta työelämässä.

Joka tapauksessa olen oivaltanut, että vanhemmuudessa 80-20 toimii ihan hyvin. Jos 80% pysyy linjassa, loppuajan voi ottaa rennosti. Vanhemmuuden ei pitäisi olla suorittamista ja muiden vanhemmuutta ei pitäisi niin hanakasti arvostella. Kunhan ei tupakoi sisällä ja käyttää turvavyötä niin kaikki muu on plussaa.

Lue myös: MLL: Vanhemmuus ja kasvatus, vanhemmuuden kaari