Syksy on minulle ristiriitaista aikaa. Toisaalta rakastan etenkin syyskuuta. Toisaalta minulla on taustaa uupua juuri syksyisin. Elämäni nimittäin vaikuttaisi menevän semmoisessa syklissä, että saan noin parin vuoden välein eksistentiaalisen kriisin nimenomaan syksyllä.

Olen sellainen ihminen, joka ottaa työasiat (sekä kaikki töihin verrattavissa olevat projektit) vakavasti. Toisinaan liiankin vakavasti. Määrittelen itseni työn (ja töihin verrattavien asioiden) kautta ja silloin, jos jokin menee pieleen, se on vaaran paikka. Olen haaskannut henkisiä resurssejani turhaan. Minä en ole mitään. En osaa mitään. En ole kiinnostava. En ole tarpeeksi älykäs/kaunis/koulutettu/nokkela/hauska/riittävä.

Totta puhuen poden tällä hetkellä yhtä historiani pahimmista eksistentiaalisista kriiseistä, enkä enää tiedä, mikä siinä on syy ja mikä seuraus. Olen myös jo pitkään nukkunut todella huonosti. Se on paha yhdistelmä. Tänään tuntuu, että olen siinä pisteessä, etten tiedä, haluaisinko vaihtaa työpaikkaa, avioeron, muuttaa vai ihan vaan lähteä viikoksi yksin lomalle tai syödä levyn suklaata. Ehkä vähän kaikkia.

Toisaalta hävettää, koska minullahan on kaikki hyvin. Olen pysynyt terveenä, on koti, rakastavia ihmisiä ympärillä ja mukava, hyvä työpaikka. Silti minusta tuntuu välillä, että elämäni on keskiluokkainen, keski-ikäinen ja keskivartalolihava satiiri pakilalaisuuden olemuksesta, enkä voi itse vaikuttaa sen kulkuun. Päätöksiä tehdään puolestani ja arki kulkee omilla raiteillaan kohti nelikymppisyyttä makaronilaatikon, trikoomekkojen ja lauantaisaunan siivittämänä.

Eilen mietin, palaisinko lentotyöhön. Pidän siitä ihmisestä, joka olen kun olen lentotyössä. Olen huoleton ja hauska. Pidän itsestäni parempaa huolta. En stressaa töistä ja minulla jää runsaasti aikaa ja energiaa vapaa-ajalla kehittää itseäni.

Ei ole kuitenkaan kovin järkevää lähteä tähän maailmanaikaan vakituisesta oman alan työpaikasta määräaikaiseen työsopimukseen matkailualalle. Ilmastokriisikin ahdistaa.

Olen siis helposti kyllästyvää sorttia. Parhaiten minulle sopisi varmaan sellainen työelämä, jossa voisin 50% olla lentotyössä, koska ilmastokriisistä huolimatta rakastan sitä, ja 50% tehdä viestintää, koska rakastan sitäkin. Ja silti jäisi ainakin kolme vapaapäivää viikkoon. Tarvitsen kolme vapaapäivää.

Tiedän, että olen etuoikeutettu kun voin edes pohtia tämmöisiä asioita. Siitäkin tulee huono omatunto ja vituttaa.

Kenties yhden hyvin nukutun yön jälkeen olen taas tarmoa täynnä ja rakastan arkea. Silti minulla oli nyt tarve saada nämä asiat paperille. Ehkä joku voi samaistua?

Kaupallinen yhteistyö: Everydaydesign

Muutama vuosi sitten tein aiemman yhteistyön Everydaydesignin kanssa ja kerroin silloin hieman tarinaa yrityksen taustalla sekä nostin esille muutamia suosikkituotteitani. Samat suosikit porskuttavat edelleen ja nyt ajattelinkin kertoa niiden monista käyttötarkoituksista sekä jakaa muutaman PRO-vinkin.

Everydaydesign: Monikäyttöiset, käytännölliset ja tyylikkäät tuotteet

HELSINKI-teline juuttikasseineen on päässyt käyttöön sekä tyylikkään ja käytännöllisen kierrätyspisteen mahdollistajana että jälkeläisen huoneessa lelujen säilytyspaikkana. TAMPERE-tarjoiluvaunu puolestaan on seilannut mukana lapsen leikeissä milloin nukkejen kerrostalona, milloin no, tarjoiluvaununa. Kuitenkin varsinainen paikka sille on tunnelmanluojana olohuoneessa pianon kupeessa tyylikkäänä ja ylväänä kantaen muutamaa kirjaa ja kukkavaasia tai kynttilöitä. Vaikka tarjoilukärry esiintyy edukseen pianon vieressä kynttilöiden ja kirjojen kera, siirrämme sen toisinaan sohvan viereen kun katsomme elokuvaa ja tarvitsemme laskutilaa herkuille.

Edelleen ihastelen myös kruunu-naulakkoa, joka on lapselle tärkeiden asioiden, ikivanhan laukun ja äidin vanhojen muovihelmien, ikioma säilytyspaikka.

Minusta parasta näissä tuotteissa on kotimaisuus, vastuullisuus sekä monikäyttöisyys. Kierrättämisen opettelu lapsen kanssa on ollut helppoa kun pahveille, purkeille, purnukoille ja pulloille on omat paikkansa helposti saavutettavissa HELSINKI-telineessä.

Lisäksi yhteisistä kierrätyslenkeistä on tullut minulle ja jälkeläiselle mukava harrastus, sillä meillä ei ole talonyhtiössä kuin sekajäte ja paperi, joten muovit, lasipurkit, metallit sekä pahvit viemme muutaman viikon välein jalkaisin tai pyörällä lähimmälle ekopisteelle, joka sijaitsee noin 1,5km päässä.

Alla kolme vinkkiä kierrätykseen:

• Laita juuttikassin sisäpuolelle telineen kahvaan kiinni pieni pussi metallijätteelle niin saat sekä lasipurkit että metallit samaan kassiin.
• Kaikkien kierrätysratkaisujen ei tarvitse olla kaapissa piilossa tai edes keittiössä. Meillä on muovit ja sekajäte tiskialtaan alla kaapissa, pahvit ja lasi sekä metalli keittiössä, paperinkeräys eteisessä ja pullot olohuoneessa.
• Ihan pientä lastakin voi opettaa kierrättämään ja tehdä kierrätyksestä yhteisen harrastuksen kävelylenkkien muodossa, jos kierrätysasema on kauempana.

Lue myös: Everyday Design tekee arkipäiväisestä kierrättämisestä tyylikästä

Seuraa Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa @everydaydesign