Ajattelin tässä kirjoittaa sekalaisen satsin kuulumisia ja vähän jäsennellä ajatuksiani samalla.

sinus pilonidalis eli ystävien kesken pyllypaise

Minulla on ollut noin kymmenisen vuotta ällöttävä ja kiusallinen vaiva: häntäluun päälle, siis pakaravaon yläosaan, aika-ajoin ilmestyvä paise. Kerran se hävisi itsekseen ja kerran puhkesi sekä parani omia aikojaan. Viimeksi kärsin siitä vuonna 2015. Silloin paise piti tyhjentää vastaanotolla. Tyhjennyksen jälkeen onkalo jätetään auki ja sitten pitää ravata haavahoidoissa. Tämä ruljanssi on minulla nyt jälleen käynnissä. Sinnittelin kuitenkin hyvänä työntekijänä viime viikon perjantai-iltaan saakka ennen kuin menin lääkäriin. Nyt antibiootit ovat jo sen verran purreet, että olemassaolo ei enää satu, mutta joka toinen päivä pitää käydä lekurissa. Istumista ei suositella. Olen kuitenkin nyt saanut nukuttua, joten yleisfiilis on ihan kohtalainen.

Vaiva on Googlen mukaan yleinen parikymppisillä, karvaisilla, ylipainoisilla, istumatyötä tekevillä miehillä, joilla on huono hygienia. Myös tupakointi altistaa sille.

Kuva: Niklas Jäntti

ensimmäinen hääpäivä

Meillä oli eilen ensimmäinen hääpäivä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä johonkin koko perheen voimin syömään, mutta se jäi nyt väliin. Oltiin kyllä viime viikolla Ravintola Meripaviljongissa, joten laskettakoon tuo juhlistukseksi. Lämmin suositus muuten tälle paikalle. Hyvä ruoka, kiva terassi ja poikkeuksellisen erinomainen palvelu.

Avauduin Intagramissa, että en muutenkaan yleensä juhli joka vuosi esimerkiksi syntymäpäiviä. Viiden tai kymmenen vuoden välein on sopiva tahti. Ystäväni kommentoi asiaa todeten, että hääpäivää on kyllä syytä juhlia, koska synttärit tulee itsekseen kunhan ei kuole, mutta hääpäivän eteen täytyy vähän tehdäkin jotain. Tämä sai minut pohtimaan asiaa ja aionkin nyt juhlistaa tai vähintäänkin tarkastella avioliittoni tilaa kvartaaleittain. Ensimmäiselle kvartaalille olen asettanut kolme tavoitetta:

• Päästäisiin edes kerran käymään treffeillä kahdestaan.
• Vaikka jouduttaisiin taas olemaan etätöissä, pyritään selviytymään ja kiinnittämään huomiota siihen, millä tavalla puhumme toisillemme.
• Annetaan omaa tilaa ja aikaa.

koronan toinen aalto ahdistaa

Rajoitusten purun myötä toinen aalto oli odotettavissa. Ehdin työskennellä toimistolla muutaman viikon ajan ja heti tunsin oloni paljon paremmaksi, tuottavammaksi, onnellisemmaksi sekä kauniimmaksi. Viime viikon lopulla jäin taas etätöihin ainakin toistaiseksi, koska tyttärellä oli pieni nuha ja hän oli sen vuoksi poissa päiväkodista. Mieskin on kotona. Sitten vielä kärsin pyllypaiseesta. Niinpä viime viikonloppuna nousi pintaan sama puristava ahdistus kuin keväällä: empatian puute, seinät kaatuu päälle, en jaksa siivota enkä tehdä ruokaa, haluan olla yksin hiljaisessa, pimeässä huoneessa ja sääliä itseäni.

Pohdin asiaa. En enää vain pysty enkä kykene tekemään töitä sillä tavalla, että tytär on kotona, vaikka mies onkin ottanut valtavan isoa roolia tämän viihdyttämisessä. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että en voi olla läsnä tyttärelle, enkä kuitenkaan oikein saa töitäkään tehdyksi samalla intensiteetillä kuin normaalitilanteessa.

Rehellisesti sanottuna, mikäli tulee toinen lockdown, en usko, että meidän perhe selviää siitä ehjänä. Tai sitten ainakin toimintamallia pitää muuttaa. Jos päiväkodit menee taas kiinni, harkitsen vakavasti yksityisen hoitajan palkkaamista. Toisaalta on todennäköistä, että jos tehdään jälleen rajuja rajoitustoimia, jompi kumpi tai molemmat meistä menettää työpaikkansa tai ainakin joutuu pidemmälle lomautukselle.

Tilasin muuten kangasmaskeja Purewastelta ja aion niitä todellakin käyttää julkisessa liikenteessä ja kaupassa sekä muissa paikoissa, joissa on vaikeaa pitää turvaväliä. Suosittelen muillekin.

töitä ja kotimaanmatkailua

Minulla on tämä ja ensi viikko työkalenterin puolesta todella täynnä. Yritämme kuitenkin järjestellä asiat niin, että pääsisimme ensi viikolla käymään Lapissa ja tekisin sitten pakolliset työt tien päällä. Koronatilanteen salliessa menemme sieltä serkkujeni ylioppilasjuhliin Pielavedelle.

Pyllypaiseen ja tyttären nuhan takia minulta peruuntui tältä ja viime viikolta rapujuhlat, parit after workit, kummitytön ja ystävän luona vierailu sekä maakuntamatka. Toisaalta tämä on hyvä asia, koska nyt olen vähillä kontakteilla ennen ensi viikon ylioppilasjuhlia. En halua olla se, joka tuo riskiryhmään kuuluville isovanhemmille vahingossa koronan. Juhla-asuuni kuulunee myös kangasmaski. Se on uusi normaali.

EDIT 18.8.2020 klo 13:44

1. Pyllypaise on vähän väärä termi, koska sijainti on ylempänä pakaravaossa. Asiat voisivat siis olla huonomminkin.
2. En todella saa istua varttia pidempään, joten Lapin matka sekä ylioppilasjuhliin osallistuminen jäävät tällä kertaa väliin. Terveys ennen kaikkea. Yritetään tilanteen sallimissa rajoissa tehdä tässä syksyllä joku reissu sukuloimaan kyllä.

Ennen vanhaan hyvä vanhemmuus oli sitä, että poltti tupakkaa sisällä ja ajelutti autossa ilman turvavöitä. (Ja ihan täysipäisiä niistä meidänkin vanhemmistamme tuli.) Nykyään lastenkasvatuksesta on saatavilla niin paljon tutkimustietoa, että tässähän ihan uupuu.

Sen lisäksi, että tietoa on tarjolla paljon, on aina olemassa vanhempia, jotka ovat sisäistäneet kaiken sen tiedon orjallisesti. He muistavat myös ahkerasti tuomita kaikkia muita. Se alkaa jo raskausaikana! Käytät vääriä meikkejä, syöt väärin, liikut väärin, nukut väärin, stressaat liikaa ja väärin…

Kerrottakoon nyt tässä yhteydessä, että alkuraskaudessa minä join alkoholia, poltin tupakkaa ja söin silliä, koska en jumalauta tiennyt olevani raskaana ennen kuin viikolla 5+ jotain.

Synnytys kesti yli 60 tuntia varmaankin siksi, että en käynyt synnytysvalmennuksessa, koska ahdisti ne muut raskaat naiset. Tai siksi, että otin auliisti vastaan kaiken mahdollisen kivunlievityksen enkä vain ”luottanut alkukantaiseen naiseuteni voimaan”.

Lue myös: Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa

Imetystaipaleella teimme ilmeisesti virheen antaessamme tutin muistaakseni kaksiviikkoisena. Aloimme myös joskus kuukauden iässä tarjoamaan tissin lisäksi pumpattua maitoa pullosta, jotta isäkin saattoi osallistua ruokintaan. Varmaan sen vuoksi täysimetys meillä päättyikin jo 2,5 kuukauden jälkeen. Urhoollisesti lypsin neljän kuukauden ikään asti, kunnes meijeritoiminta ehtyi tyystin. Monet sanoivat, että en yrittänyt tarpeeksi.

No kuulkaa ihan vittu terve ja reipas kolmevuotias tyttäreni on tästäkin huolimatta.

Lue myös: Ihana, kamala imetyskohu

vanhemmuus: Näissä asioissa olen lipsunut

Minulla ei ollut kauheasti ajatuksia omasta vanhemmuudestani ennakkoon. En ajatellut, että imetän johonkin tiettyyn päivään asti, enkä myöskään, että tekisin soseet itse. Olen alusta asti mennyt pitkälti sillä mentaliteetilla, että onnistuu jos on onnistuakseen. Imetin tosiaan kyllä ja tein niitä saatanan soseitakin, mutta myös korvike ja valmispöperöt ovat olleet mukana menossa. Edelleen turvaudun ruokahuollossa usein puolivalmiiseen tai noutoruokaan. Puolivuotiaana tytär alkoi sormiruokailemaan ihan vaan siksi, että minä olen laiska, enkä jaksanut häntä syöttää.

Alla muita asioita, joissa olen lipsunut laiskuuttani:

Nukkumisjärjestelyt: Mitä nukkumiseen tulee, toivoin alusta asti että lapsi nukkuisi omassa sängyssään. Kuitenkin synnytyssairaalassa en halunnut päästää rääpälettä pois ihokontaktista. Kun tulimme kotiin, hän alkoi nukkumaan  liikuteltavassa rottinkiviritelmässä meidän sängyn vieressä. Jossain kohtaa, ehkä noin puolen vuoden tietämillä, siirrettiin hänet omaan huoneeseensa pinnasänkyyn. Toisinaan hän kömpii edelleen meidän viereen, esimerkiksi jos on kipeänä tai jos toinen vanhempi ei ole kotona. Tai kun näkee pahaa unta. Minusta se on ihanaa, mutta nukumme kieltämättä kaikki paremmin kun hän on omassa huoneessaan.

Ruutuaika: Ajattelin pitkään, että pädiä saa pelata vain pidemmillä auto- juna ja -lentomatkoilla, mutta koronan aikaan höllensin vähän otetta sen suhteen. Joskus kun olen kuolemanväsynyt, saatamme leikkiä kotona ”junaa” ja annan hänen pelata sydämensä kyllyydestä. Lastenohjelmia katsomme televisiosta joka ikinen aamu ja myös iltapäivisin päiväkodin jälkeen. Hän myös usein iltaisin katsoo puhelimelta videoita itsestään vauvana. (LOL.)

Ulkoilu: Olen sanonut tämän ennenkin, mutta minä en vain ole se ulkoileva leikkipuistomutsi. Ehkä sen vuoksi on hyvä, että vuoden ympäri ulkoilevat päiväkodissa vähintään neljä tuntia päivässä. Mieheni onneksi jaksaa lähes säällä kuin säällä raahautua pihalle tyttären kanssa.

Herkuttelu: Selvisimme melko pitkään sellaisella kaavalla, että lapsi ei saanut oikeastaan herkkuja paitsi erikoistilaisuuksissa. Vielä viime kesänä jäätelön sijaan kelpasivat marjat. Tänä keväänä ollessamme kaksi kuukautta koko perhe etätöissä ja -päiväkodissa, meille tuli sellainen tapa, että tytär saa jäätelön, jos nukkuu päiväunet. (Nukkui ehkä kahdesti.) Tämä onneksi unohtui, kun päiväkoti alkoi. Nimittäin päiväkodissa vielä päiväunet maittavat. Tänä kesänä tytär on saanut maistella ensimmäisiä karkkejaan myös, mutta onneksi Muumi-hedelmäpatukat ja viinirypäleet vielä kelpaavat toistaiseksi. En kuitenkaan halua olla se mutsi, joka tuo synttäreille omat lehtikaalit, joten kylässä saa herkutella kyllä.

Sitten myös tietenkin teen jonkun mielestä liikaa töitä (mielestäni ihan sopivasti) ja huitelen liian usein ties missä ravintoloissa tai reissuissa (mielestäni ihan sopivasti). Näitä asioita en kuitenkaan laske millään muotoa vanhemmuussynneiksi, koska mielestäni hyvinvoiva vanhempi on yhtä kuin hyvinvoiva lapsi ja parisuhde.

Minun hyvinvointini vaatii säännöllisesti niin omaa aikaa, aikaa miehen kanssa, aikaa lapsen kanssa kaksin kuin aikaa perheen kesken. On huomionarvoista, että kaikki eivät tarvitse omaa aikaa voidakseen hyvin ja se on tosi jees. Ambiverttinä minä kuitenkin kaipaan yhtä lailla sosiaalisia tilanteita kuin yksinoloa ja hiljaisuuttakin tasaisessa suhteessa. Olen myös hyvin urakeskeinen ja aidosti koen onnellisuuden tunteita sekä innostusta työelämässä.

Joka tapauksessa olen oivaltanut, että vanhemmuudessa 80-20 toimii ihan hyvin. Jos 80% pysyy linjassa, loppuajan voi ottaa rennosti. Vanhemmuuden ei pitäisi olla suorittamista ja muiden vanhemmuutta ei pitäisi niin hanakasti arvostella. Kunhan ei tupakoi sisällä ja käyttää turvavyötä niin kaikki muu on plussaa.

Lue myös: MLL: Vanhemmuus ja kasvatus, vanhemmuuden kaari