Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Onko vanhemmuus asia, josta ei voi selviytyä kunnialla?

Ennen vanhaan hyvä vanhemmuus oli sitä, että poltti tupakkaa sisällä ja ajelutti autossa ilman turvavöitä. (Ja ihan täysipäisiä niistä meidänkin vanhemmistamme tuli.) Nykyään lastenkasvatuksesta on saatavilla niin paljon tutkimustietoa, että tässähän ihan uupuu.

Sen lisäksi, että tietoa on tarjolla paljon, on aina olemassa vanhempia, jotka ovat sisäistäneet kaiken sen tiedon orjallisesti. He muistavat myös ahkerasti tuomita kaikkia muita. Se alkaa jo raskausaikana! Käytät vääriä meikkejä, syöt väärin, liikut väärin, nukut väärin, stressaat liikaa ja väärin…

Kerrottakoon nyt tässä yhteydessä, että alkuraskaudessa minä join alkoholia, poltin tupakkaa ja söin silliä, koska en jumalauta tiennyt olevani raskaana ennen kuin viikolla 5+ jotain.

Synnytys kesti yli 60 tuntia varmaankin siksi, että en käynyt synnytysvalmennuksessa, koska ahdisti ne muut raskaat naiset. Tai siksi, että otin auliisti vastaan kaiken mahdollisen kivunlievityksen enkä vain ”luottanut alkukantaiseen naiseuteni voimaan”.

Lue myös: Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa

Imetystaipaleella teimme ilmeisesti virheen antaessamme tutin muistaakseni kaksiviikkoisena. Aloimme myös joskus kuukauden iässä tarjoamaan tissin lisäksi pumpattua maitoa pullosta, jotta isäkin saattoi osallistua ruokintaan. Varmaan sen vuoksi täysimetys meillä päättyikin jo 2,5 kuukauden jälkeen. Urhoollisesti lypsin neljän kuukauden ikään asti, kunnes meijeritoiminta ehtyi tyystin. Monet sanoivat, että en yrittänyt tarpeeksi.

No kuulkaa ihan vittu terve ja reipas kolmevuotias tyttäreni on tästäkin huolimatta.

Lue myös: Ihana, kamala imetyskohu

vanhemmuus: Näissä asioissa olen lipsunut

Minulla ei ollut kauheasti ajatuksia omasta vanhemmuudestani ennakkoon. En ajatellut, että imetän johonkin tiettyyn päivään asti, enkä myöskään, että tekisin soseet itse. Olen alusta asti mennyt pitkälti sillä mentaliteetilla, että onnistuu jos on onnistuakseen. Imetin tosiaan kyllä ja tein niitä saatanan soseitakin, mutta myös korvike ja valmispöperöt ovat olleet mukana menossa. Edelleen turvaudun ruokahuollossa usein puolivalmiiseen tai noutoruokaan. Puolivuotiaana tytär alkoi sormiruokailemaan ihan vaan siksi, että minä olen laiska, enkä jaksanut häntä syöttää.

Alla muita asioita, joissa olen lipsunut laiskuuttani:

Nukkumisjärjestelyt: Mitä nukkumiseen tulee, toivoin alusta asti että lapsi nukkuisi omassa sängyssään. Kuitenkin synnytyssairaalassa en halunnut päästää rääpälettä pois ihokontaktista. Kun tulimme kotiin, hän alkoi nukkumaan  liikuteltavassa rottinkiviritelmässä meidän sängyn vieressä. Jossain kohtaa, ehkä noin puolen vuoden tietämillä, siirrettiin hänet omaan huoneeseensa pinnasänkyyn. Toisinaan hän kömpii edelleen meidän viereen, esimerkiksi jos on kipeänä tai jos toinen vanhempi ei ole kotona. Tai kun näkee pahaa unta. Minusta se on ihanaa, mutta nukumme kieltämättä kaikki paremmin kun hän on omassa huoneessaan.

Ruutuaika: Ajattelin pitkään, että pädiä saa pelata vain pidemmillä auto- juna ja -lentomatkoilla, mutta koronan aikaan höllensin vähän otetta sen suhteen. Joskus kun olen kuolemanväsynyt, saatamme leikkiä kotona ”junaa” ja annan hänen pelata sydämensä kyllyydestä. Lastenohjelmia katsomme televisiosta joka ikinen aamu ja myös iltapäivisin päiväkodin jälkeen. Hän myös usein iltaisin katsoo puhelimelta videoita itsestään vauvana. (LOL.)

Ulkoilu: Olen sanonut tämän ennenkin, mutta minä en vain ole se ulkoileva leikkipuistomutsi. Ehkä sen vuoksi on hyvä, että vuoden ympäri ulkoilevat päiväkodissa vähintään neljä tuntia päivässä. Mieheni onneksi jaksaa lähes säällä kuin säällä raahautua pihalle tyttären kanssa.

Herkuttelu: Selvisimme melko pitkään sellaisella kaavalla, että lapsi ei saanut oikeastaan herkkuja paitsi erikoistilaisuuksissa. Vielä viime kesänä jäätelön sijaan kelpasivat marjat. Tänä keväänä ollessamme kaksi kuukautta koko perhe etätöissä ja -päiväkodissa, meille tuli sellainen tapa, että tytär saa jäätelön, jos nukkuu päiväunet. (Nukkui ehkä kahdesti.) Tämä onneksi unohtui, kun päiväkoti alkoi. Nimittäin päiväkodissa vielä päiväunet maittavat. Tänä kesänä tytär on saanut maistella ensimmäisiä karkkejaan myös, mutta onneksi Muumi-hedelmäpatukat ja viinirypäleet vielä kelpaavat toistaiseksi. En kuitenkaan halua olla se mutsi, joka tuo synttäreille omat lehtikaalit, joten kylässä saa herkutella kyllä.

Sitten myös tietenkin teen jonkun mielestä liikaa töitä (mielestäni ihan sopivasti) ja huitelen liian usein ties missä ravintoloissa tai reissuissa (mielestäni ihan sopivasti). Näitä asioita en kuitenkaan laske millään muotoa vanhemmuussynneiksi, koska mielestäni hyvinvoiva vanhempi on yhtä kuin hyvinvoiva lapsi ja parisuhde.

Minun hyvinvointini vaatii säännöllisesti niin omaa aikaa, aikaa miehen kanssa, aikaa lapsen kanssa kaksin kuin aikaa perheen kesken. On huomionarvoista, että kaikki eivät tarvitse omaa aikaa voidakseen hyvin ja se on tosi jees. Ambiverttinä minä kuitenkin kaipaan yhtä lailla sosiaalisia tilanteita kuin yksinoloa ja hiljaisuuttakin tasaisessa suhteessa. Olen myös hyvin urakeskeinen ja aidosti koen onnellisuuden tunteita sekä innostusta työelämässä.

Joka tapauksessa olen oivaltanut, että vanhemmuudessa 80-20 toimii ihan hyvin. Jos 80% pysyy linjassa, loppuajan voi ottaa rennosti. Vanhemmuuden ei pitäisi olla suorittamista ja muiden vanhemmuutta ei pitäisi niin hanakasti arvostella. Kunhan ei tupakoi sisällä ja käyttää turvavyötä niin kaikki muu on plussaa.

Lue myös: MLL: Vanhemmuus ja kasvatus, vanhemmuuden kaari

Uramutsin arjen pelastus: paras kuivashampoo

*Tuotteet saatu testiin Marsaanalta

Minulta kysytään usein (eli siis ei kukaan koskaan) että mikä on upeiden hiusteni salaisuus. Vastaus on hyvin yksiselitteinen: runsas kuivashampoon käyttö. Tässä postauksessa kerron, mikä on minun mielestäni paras kuivashampoo. Mukana on myös asiantuntijan vinkkejä oikeaoppiseen käyttöön.

suuri kuivashampootesti

Minä olen surullisen kuuluisa siitä, että yritän pidentää hiustenpesuväliä kaikin keinoin. Sen vuoksi rakastan kuivashampoota. Se on pelastanut vuosien varrella monta aamua.

Sain kesän alussa testiin koko joukon erilaisia kuivashampoita. Olen käyttänyt niitä ahkerasti. Alla kolme omaa suosikkiani esiteltynä:

  1. MARIA NILA INVISIDRY SHAMPOO. Ruotsalainen Maria Nila valmistaa vegaanisia hiustenhoitotuotteita Ruotsissa ja yritys on sitoutunut ympäristöystävällisiin arvoihin. Tämä tuote nousi omaksi suosikikseni.
  2. GOLD DRY SHAMPOO. Hyväntuoksuinen ja vegaaninen kuivashampoo Tanskasta. Tämä toi mielestäni hyvin myös volyymia hiuksiin.
  3. BATISTE CLEAN&CLASSIC ORIGINAL. Batiste on varmasti monelle tuttu brändi. Erinomainen hinta- laatusuhde! Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle oma suosikki.

kuivashampoo -mitä ja miten?

Haastattelin tätä postausta varten Katarina Justo da Silvaa Marsaanalta. Hän kertoi muun muassa, miten kuivashampoota tulisi oikeaoppisesti käyttää ja mitä eroa on hiuspuuterilla ja kuivashampoolla.
  • Mihin kuivashampoon teho perustuu?
Kuivashampoiden teho perustuu usein jauhemaisiin aineisosiin, jotka yleensä johdetaan kasviperäisistä tärkkelyksestä. Esimeriksi riisitärkkelys on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Tämä jauhemainen aine imee itseensä ylimääräistä talia hiuspohjan pinnalta, jolloin rasvainen vaikutelma häviää. Lisäksi kuivashampoot sisältävät hiusten sähköisyyttä poistavia yhdisteitä mitkä edesauttavat pesemättömien hiusten muotoiltavuutta ja asettumista. Hieman tuotteesta riippuen kuivashampoissa on myös raikastavan tuoksun antavia hajusteita.
  • Miten värjäävä kuivashampoo eroaa tavallisesta?
Värillisissä kuivashampoissa on valkoisen tai läpinäkyvän jauhemaisen aineen sijaan vaaleaa, ruskeaa tai tummaa jauhemaista ainetta. Värillisillä kuivashampoilla on monia käyttötarkoituksia: pääasiassa ne kehiteltiin, jotta kuluttajat, jotka eivät pidä kuivashampoiden jättämästä valkoisesta jäljestä, saisivat mieluisemman vaihtoehdon. Toisaalta värillisillä kuivashampoilla voidaan myös häivyttää tyvikasvua värjätyissä hiuksissa sekä harmaiden hiusten näkyvyyttä.
  • Mitä eroa on hiuspuuterilla ja kuivashampoolla?
Kuivashampoo ja hiuspuuteri tekevät pitkälti samoja asioita: poistavat hiuspohjalta ylimääräistä talia sekä antavat tuuheutta ja tekstuuria. Kuivashampoo on aina pakattu aerosolipulloon, jolloin tuote levittyy tehokkaasti ja toimii pesuvälin pidentämiseen. Hiuspuuterit ovat usein pakattu sirottimen tyyliseen pakkaukseen ja ne myös ”sirotellaan” tai viedään käsien kautta hiuspohjaan antamaan tuuheutta ja tekstuuria. Kummassakin tuotteessa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa riippuen jokaisen kuluttajan omista mieltymyksistä.

Lopuksi vielä kuivashampoon käyttö vaihe vaiheelta:

  1. Ravista pulloa hyvin
  2. Suihkuta tuotetta noin 30cm päästä hiusten tyveen. Mikäli halutaan latvoille tekstuuria ja tuuheutta, voi kuivashampoota käyttää myäs pituuksiin.
  3.  Mikäli vain mahdollista, anna tuotteen vaikuttaa muutama minuutti rauhassa! Näin tuotteessa oleva jauhemainen aine ehtii imeä itseensä ylimääräistä rasvaa/talia hiuspohjan pinnalta.
  4. Vaikutusajan jälkeen kuivashampoo kannattaa hieroa kevyesti hiuksiin ja hiuspohjaan. Etenkin jos johonkin on jäänyt selkeä valkoinen jälki.
  5. Lopuksi hiukset voi vielä harjata läpi niin halutessaan.
Käytätkö sinä kuivashampoita? Keskustele alla!
Lue myös: Anni Erkko: Uraäidin selviytymisopas