Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Uramutsin ajanhallinta -vinkkejä kiireisiin työviikkoihin

Nykyisessä työssäni viestintäkonsulttina syksy vaikuttaisi olevan ilahduttavan kiireistä aikaa. Tämä on näin globaalissa poikkeustilassa ja talouskriisissä tietenkin pelkästään positiivinen asia. Kiire saattaa kuitenkin tuoda mukanaan stressiä sekä huolta jaksamisesta. Etenkin, jos palettiin kuuluu muutakin elämää kuin työ.

Halusinkin nyt jakaa muutamia (kantapään kautta) opittuja vinkkejä kiireisiin viikkoihin. Muistuttaisin, että toisinaan kiire voi olla äkillistä, mutta monissa työtehtävissä sitä voi kyllä ennakoida ja suhteuttaa muuta elämää siihen ympärille.  Muistuttaisin myös, että missään työpaikassa ylityön ei pitäisi olla normaalitila. Kiireisistä viikoista on vaikeampaa selvitä, jos valoa ei näy tunnelin päässä.  Tässä asiassa puhun todellisen kokemusasiantuntijan roolissa.

Olen aiemmissa ajanhallintaa käsittelevissä kirjoituksissani kehoittanut muun muassa kalenterin aktiiviseen käyttöön, ennakointiin, suunnitteluun, tehtävälistoihin sekä häiriötekiöiden minimoimiseen.

Suurimmat oivallukseni ajanhallintaan liittyen eivät kuitenkään vähän yllättäen ole kalenterin ja tehtävälistojen hallittu synkronointi tai tehokkuuden optimoiminen, vaikka niin saattaisi luulla. Parhaimmat tulokset olen saanut, kun olen oppinut vähän löysäämään otetta, laskemaan rimaa sekä ennen kaikkea priorisoimaan ja delegoimaan.

TOIMIVA AJANHALLINTA KIIREISINÄ VIIKKOINA

  1. Tunne itsesi. Itsetuntemuksen kautta voi optimoida työskentelytapoja ja tunnistaa kipupisteitä. Itse olen huomannut, että noin 10 tuntia on oma maksimimäärä, jonka voin päivässä työskennellä jotakuinkin tehokkaasti. Sen jälkeen ei enää kannata. Minulle sopii myös paremmin se, että herään kukonlaulun aikaan tekemään hommia kuin myöhäisillan tietokonesessiot. Pidänkin nyrkkisääntönä, että noin seitsemän aikaan illalla laitan päivittäin sekä puhelimen että tietokoneen pois. Olen myös löytänyt ambivertille luonteelleni sopivimman etätyörytmin.
  2. Laske rimaa siellä missä voit. Olen itse linjannut, että kiireisinä viikkoina vähät välitän epäjärjestyksestä tai pesemättömistä pyykeistä. Kaikki tehtävät eivät myöskään vaadi täydellisyyttä. Usein 75% riittää. Kannattaa opetella tunnistamaan tämmöiset jutut.

  3. Priorisoi ja delegoi. Myös koti- ja metatyö! Normaalisti meillä kotityöt, ruokahuolto ja päiväkotikuskaukset jakautuu aikalailla tasan. Kuitenkin kiireisinä aikoina olen opetellut sanomaan miehelle, että voisiko hän hoitaa päiväkotihommat ja ruokahuollon. En ole tainnut koko lokakuussa kokata tai käydä kovin montaa kertaa kaupassa. Toisaalta taas vuosi sitten kun viimeistelin opintoja ja työskentelin freelancerina, tein luontevasti lähes kaikki kotityöt, koska minulla oli runsaasti vapaa-aikaa.
  4. Yritä olla tinkimättä lounaasta tai nukkumisesta. Aina on aikaa syödä lounasta, vaikka se ei siltä tuntuisi. Itse alan yleensä kiireisinä aikoina tinkimään ensin liikunnasta, sitten ruokailusta ja lopuksi vielä unista. Tämä ei ole kovin hyvä tapa. Olenkin tietoisesti pyrkinyt siitä pois. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä, syömään säännöllisesti ja pitämään kiinni edes pienestä liikuntamäärästä. Nämä toimenpiteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten stressaavaksi koen kiireen.
  5. Avaa sanainen arkkusi. Kannattaa ajoissa pitää meteliä siitä, että nyt on kalenteri täynnä. Minulla on onneksi ihana ja ratkaisukeskeinen esihenkilö, joka löytää apuja ja keinoja ennen kuin itse edes ehdin niitä pyytää tai kaivata. Siitä olen todella kiitollinen. Minulla on nimittäin aiemmin ollut suuria vaikeuksia pyytää jeesiä. Edelleen työstän tätä asiaa. Myös kotona kannattaa kertoa etukäteen, että nyt on kiireisempiä aikoja tiedossa. Minulla on onneksi myöskin ihana ja ratkaisukeskeinen aviomies, joka tukee minua niin työn kuin bloggaamisenkin saralla.

Lisävinkkinä vielä sellainen, jonka toteuttamisessa itse olen vielä kaikkien näiden ajanhallintavuosien jälkeen lapsenkengissä: Jätä kalenteriin aina tilaa ad hokeille.

Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi ajanhallintaan?

Lue myös aiempia vinkkejäni aiheeseen liittyen

Anni Erkko: Uraäidin selviytymisopas

”Opin itsekin kantapään kautta, että pikkulapsiaikana ei kannata yrittää valmistua ennätysajassa koulusta, tehdä paljon ylitöitä tai treenata kovin tavoitteellisesti. Tänä päivänä olen paljon rennompi. Ihan kaikille ihmisille on hyväksi kartoittaa omat arvonsa. Esimerkiksi minulle tärkeää on nukkuminen, itseni kehittäminen, taloudellinen hyvinvointi, perhe ja ystävät. Minulle ei ole tärkeää pyykkilautavatsa tai maailmanympärysmatka, joten niiden havittelua voin jättää vähemmälle.”

Itsetuntemukseen liittyviä kirjoituksia:

Sosiaalinen introvertti

16 persoonallisuutta:JOHTAJA VAI LOGISTIKKO?

PS. Seuraathan minua myös Instagramissa?

 

 

 

Epäonnistumisen CV

Jokin aika sitten useammassakin blogissa listattiin mönkään menneitä koulupaikkoja, työnhakuprosesseja ja jopa ihmissuhteita. Nyt koronan aikaan on hyvä muistella omia mokiaan ja sitä, että näistäkin pettymyksistä on noustu.

Epäonnistuneet opiskelupaikat

  • Journalismin koulutusohjelmaan Haaga-Heliaan taisin hakea ainakin kaksi tai kolme kertaa. Joka kerta homma tyssäsi psykologisiin testeihin. Onneksi sain kuitenkin samassa talossa liiketalouden opinnoissani napattua monia kursseja journalismin puolelta, että in your face, bitches.
  • Teologinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Tästä olenkin monesti kertonut. Minua on aina kiinnostanut paljon ihmisten uskonnollisuus. En kyllä oikein tiedä, mikä minusta olisi tullut valmistumisen jälkeen, jos olisin päässyt sisään. En ihan näe itseäni leipäpappina. Ehkä opettaja?
  • Tiedotusoppia hain lukemaan Tampereen yliopistoon suoraan lukion jälkeen, mutta en kyllä edes yrittänyt panostaa pääsykokeisiin.

Lue lisää: Yhteiskunnan normit ja vaatimukset vs. seikkailumieli

epäonnistuneet työpaikat

  • Hain lentoemännäksi jo vuonna 2008, mutta silloin minulla ei tainnut olla tarpeeksi työkokemusta. Lentokoneen ovet aukesivat sitten viisi vuotta myöhemmin.
  • Vuonna 2010 hain Pauligin Paulaksi ja pääsin prosessissa 10 parhaan joukkoon. Silloin Paulan imago oli vähän konservatiivisempi kuin nykyään ja näin jälkeenpäin ajateltuna en olisi sopinut siihen lainkaan.
  • Viimeisimpänä pettymyksenä hain Alma Talentille sisältömarkkinoinnin tuottajaksi. Tässä pitkässä rekrytointiprosessissa pääsin ihan maaliviivan tuntumaan, mutta en sitten kuitenkaan tullut valituksi. Onni onnettomuudessa, koska heti kun sain tietää tämän mahdollisuuden menneen mönkään, ystäväni vinkkasi minulle nykyisestä työpaikastani.
  • Epäonnistumiseksi voi varmaankin laskea myös sen, että opaskoulussa ilmoitin ponnekkaasti, että en pidä lapsista ja että Egypti olisi huonoin vaihtoehto kohteista ja että haluaisin ”normioppaaksi” Gran Kanarialle. No, jouduin kirahviksi Hurghadaan. Pääsin toki Kanarialle sitten seuraavana talvena.

Minusta kuoriutui lastenoppaana askartelun Mac Gyver.

Lue lisää: Lasten aktiviteettioppaan työpäivä

muita epäonnistumisia

  • Hävettää myöntää, mutta osallistuin vuonna 2008 Unelmien poikamies -ohjelmaan. Silloin poikamiehenä oli työtön jalkapalloilija Antti, joka ei kiinnostanut minua pätkän vertaa. Sen sijaan viihdyin tupakkapaikalla kameramiesten seurassa ja salaa toivoin, että juontaja Sami Kuronen olisi ollut se unelmien poikamies. Jännä juttu, että en saanut ruusua tältä Antilta.
  • Vuonna 2010 otin osaa Fat Pipe Grid Girl -kilpailuun. Sieltä on hauskoja muistoja ja pääsin finaalikymmenikköön asti, mutta voittoa ei tullut.
  • Näiden lisäksi plakkarissa on melko monta epäonnistunutta ihmissuhdetta, mutta se on toinen tarina se.

Fat Pipe Grid Girl. Kuva:Janne Mäki

 

Missä sinä olet epäonnistunut?

Muistathan seurata minua myös sosiaalisen median kanavissa:
Instagram

Facebook