Koronajoulu ja kulutusjuhla ahdistaa
Luin juuri blogipostauksen, jossa kerrottiin, että on ostettu viisivuotiaalle joululahjaksi oma televisio, pelejä ja leluja, vaatteita sekä Guessin laukku ja reppu. Näiden lisäksi saa vielä toki lahjoja sukulaisilta. Postauksessa myös kerrottiin, että annetaan lompakko ja rahaa, jotta lapsi voi sitten itse joulun jälkeen ostaa jotain ja näin oppia rahan arvoa. En ole tietenkään mikään rahakasvatuksen asiantuntija, mutta tällaisen lahjavuoren perusteella lapsi tuskin oppii muuta kuin materialistisia arvoja.
kulutusjuhla ahdistaa
Suhtautumiseni lahjoihin on muuttunut radikaalisti muutaman viime vuoden aikana. Olen huomannut, että lapsi ei tarvitse valtavaa määrää lahjoja ja leluja. Olen toivonut sukulaisilta, että ostaisivat mieluummin yhdessä kuin erikseen. Laatu korvaa määrän. Olen myös pyytänyt, että ei ostettaisi vaatteita, koska suosimme second handia ja tytär haluaa aina itse olla mukana valitsemassa. Minä ostin lapselle joululahjaksi tarpeeseen toppahaalarin käytettynä työkaveriltani. Lapsi hyväksyi sen kuvan perusteella.
Aiemmin ajattelin, että mitä täydempi kuusenalus on, sen parempi. Nyt se ajatusmaailma tuntuu nololta. Nykyään minua ahdistaa joulun kulutushysteria ja se, kuinka tuo mokoma alkaa jo joulukalentereista. Meidän perheellä on yksi joulukalenteri, josta kaikki saavat vuorollaan avata luukun. Näin haluan opettaa lapselle sitä, että jokaisella on vuoronsa. Haaveissa olisi löytää kirpputorilta sellainen kestokalenteri, johon voisi joka vuosi laittaa itse mitä lystää. En ole vielä löytänyt sopivaa, joten se jääköön ensi vuoteen.
Olen myös sanonut lähipiirille, että me aikuiset emme tarvitse mitään turhaa. Kukaan (paitsi minä ja veljeni ala-asteikäisinä) ei pidä Juhlapöydän konvehdeista ja olen muutenkin yrittänyt karsia kotoa tavaroita. Itse annan tänä vuonna aikuisille heidän nimissään lahjoituksen Hope Ry:lle. Hyviä lahjoja näin korona-aikaan ovat myös ihan kaikenlaiset lahjakortit, joilla tuetaan suomalaista työtä ja yrittäjyyttä.
koronajoulu ahdistaa
Oman ahdistuksensa joulunpyhiin tuo tietenkin koronarajoitukset. Me olemme muuttaneet joulukuun suunnitelmiamme siten, että olemme peruneet kaikki pienetkin pikkujoulut ja siirtyneet täysin etätöihin. Tytär jää joululomalle päiväkodista jo perjantaina 18.12. Myös menemme anoppilaan syömään aatonaattona vain oman perheen kesken sen sijaan, että kokoontuisimme aattona sinne koko suvun voimin. Tämä on siis elämäni ensimmäinen joulu kun minun täytyy itse tehdä jouluruoat. (Saarioinen taitaa tehdä ne, koska olen vielä aatonaattona itse töissä.)
joulu tulee kuitenkin
Toisaalta ihanaa, että voi oikeasti olla joulunpyhät sitten ihan vaan kotosalla, eikä tarvitse lähteä yhtään minnekään. Meillä on suunnitelmissa lähteä 27.12. Kiuruvedelle vaihtamaan vuotta, mutta katsotaan sitä tilanteen mukaan. Suunnitelmien muutoksista huolimatta on lohdullista ajatella, että joulurauha saapuu kaikesta koronasta ja paskasta huolimatta. Joulukuun perinteisiimme kuuluu itsenäisyyspäivänä tehdä uuniperunoita ja katsoa Tuntematon sotilas. Jouluna keitellään puurot ja saunotaan, kuten aina. Joulukirkko toki jää tänä vuonna välistä. Joulufiilistelyn olemme jo aloittaneet ja laitoimme kuusen viime viikolla. Leivottu on ja glögiä juotu sekä joululauluja kuunneltu. Tiedossa on erilainen joulu, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Se on mahdollisuus rauhoittua ja olla yhdessä ihan vaan omalla porukalla.
Kuukauden kymmenen: marraskuu
Koska marraskuukin on jo ehtinyt lähes puoliväliin, on korkea aika tehdä perinteinen kuukauden kymmenen-listaus sekä kurkistaa vähän lokakuuhun. Perinteisesti loka-marraskuu on ollut minulle haastavaa aikaa. Olen kahdesti kärsinyt uupumuksesta juuri näin syksyllä. Harmaus tuntuu vuosi vuodelta ikävämmältä. Toivon, että lähivuosina voimme järjestellä asiat niin, että pääsemme tätä vuodenaikaa pakoon kuukaudeksi-pariksi Espanjaan. Tänä vuonna kuitenkin kyyhötämme kotona vilttien, villasukkien ja kynttilöiden kera, kuten kaikki muutkin.
Tästä vuodenajasta selviytymisessä on mielestäni tärkeää yrittää järjestää mukavaa puuhaa, pitää kiinni kuntoilurutiineista ja panostaa hyviin yöuniin.
En nyt tee katsausta viime kuun listaan, koska sieltä ei jäänyt oikeastaan muita poimintoja kuin se, että en käynyt katsomassa vielä Tove-elokuvaa. Kävin kuitenkin katsomassa dokumentin Lost Boys. Se oli yhtä ahdistava ja surullinen kuin edeltäjänsä Reindeer spotting.
Elokuvissa käynti oli muuten hyvin turvallisen tuntuista. Istumapaikkoja on rajoitettu ja sijoitettu niin, ettei ketään ollut suoraan edessä eikä takana.
Viime kuun kivoja juttuja elokuvissa käynnin lisäksi olivat:
- Wondering sommelierin järjestämä mielenkiintoinen viinitasting ja sitä seurannut sushi-ilta ystävien kanssa. Mukavaa oli siitäkin huolimatta, että vessanpönttö meni rikki.
- Mutsiryhmän pyhiinvaellusmatka Klaukkalaan, kirppiskierros ja Uudenmaan leipä oli yksi kuukauden kohokohtia.
- Käytiin työporukalla Löylyssä saunomassa ja syömässä. Sekin oli hauskaa.
- Halloween-illallinen Storyssä oli aivan mahtava. Sekä tietenkin seura myös.
- Kävin ostoksilla Ikeassa yhdessä tyttären ja sisareni kanssa sekä veljemme luona kylässä Hyvinkäällä.
- Käytiin mökillä koko perheen voimin yöpymässä. Se oli rentouttavaa.
- Oli aika kiireistä töiden kanssa, mutta ehdin pitää huolta itsestäni: joogasin ja jumppasin. Kävin myös työhöntulotarkastuksessa, sain influenssarokotteen ja otettiin veriarvot. Kerkesin myös sokerointiin, kasvohoitoon sekä jalkahierontaan.
marraskuu

Näytin aikalailla samalta ennen Halloween-illallista ja seuraavana aamuna sen jälkeen, vaikka pesin meikit.
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Olipahan Halloween-illallinen.
Tämän kirjan aion lukea: Minulla on nyt monta ihanaa kirjaa jonossa, mutta ensimmäisenä bloggaaja- ja uramutsikollegani Johanna Tolppolan 15 tarinaa hyvinvoinnista* (Kirja saatu)

Kirjassa 15 somevaikuttajaa jakaa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan hyvinvointiin liittyen.
(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Minulla on nyt aika paljon töissä kaikkea pientä sälää ja kehitysprojektia, jotka ovat jääneet roikkumaan muiden kiireiden vuoksi. Haaveissa olisi saada niitä pois työpöydältä tässä loppuvuoden aikana.
(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Varmaankin kaikki ne sälähommat ja kehitysprojektit.
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Yksi asia sinussa on mainio, Hemuli sanoi luottamuksellisesti. Sinä puhut niin vähän. Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään.
Hemuli, kirjasta Muumilaakson marraskuu (1970)
Ruoka, jota aion kokeilla: Meillä on tänään lauantaina Disney-teemainen brunssi. Tosin siellä ei liene mitään uutta. Leivon fetapiirakkaa ja paistovalmiita croissantteja.
Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Lähden kuun viimeisenä viikonloppuna koko viikonlopun mittaiselle hiljaisuuden joogaretriitille. Odotan sitä todella paljon. Kokonainen viikonloppu ilman velvollisuuksia, puhelinta tai puhumista. Uskon, että se tekee hyvää.
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Lähestyvä joulu ja oikeastaan kaikki siihen liittyvät asiat. Ahdistaa kulutushysteria ja koronarajoitukset. Ollaan tässä mietitty erilaisia toimenpiteitä ennen joulua ja jouluaattona, että voidaan pitää turvallinen joulu. Kirjoitan niistä ihan erillisen postauksensa.

Marraskuu ja lähestyvä joulu vähän ahdistaa.
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Kävin muutama viikko sitten työhöntulotarkastuksessa näin heti 8kk jälkeen. Kävi ilmi, että minulle on kertynyt taas viskeraalirasvaa ja siitä pitäisi nyt päästä eroon. Sen vuoksi pyrin nyt tietoisesti lisäämään etäpäiviin ulkoilua kun hyötyliikuntaa ei tule samalla tavalla kuin normaalioloissa. Toki ruokavalio on tässä suurin tekijä. Pitänee kiinnittää siihenkin huomiota.
Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Ylipäätään mukavan ja rennon yhdessäolon. Tyttäreni nauttii tällä hetkellä todella paljon kynttilöistä, glögistä, kirjojen lukemisesta ja yhdessä jutustelusta.
lokakuussa JULKAISIN NELJÄ POSTAUSTA:
Uramutsin ajanhallinta -vinkkejä kiireisiin työviikkoihin


0