Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Helsinki Pride -miksi se on tärkeää ja miten se liittyy vanhemmuuteen?

Postasin eilen Instagramin puolella lyhyesti ajatuksiani Pride-viikkoon liittyen. Ajattelin jatkaa teeman parissa vähän blogissakin ja avata sitä, miksi Pride on niin tärkeä asia myös meille etuoikeutetuille heteroille cis-ihmisille ja miten se liittyy olennaisesti vanhemmuuteen.

Alla muutamia faktoja:

  • Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Suomessa .
  • Vasta 40 vuotta sitten se poistettiin virallisesta tautiluokituksesta.
  • Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.

Tehtävää tasa-arvon eteen on edelleen tässä ydinperhekeskeisessä heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme. Asennekasvatus on tärkeässä roolissa. Jokaisen vanhemman olisi hyvä miettiä, millä tavoin voi arjessa kiinnittää huomiota siihen, ettei rakenteellinen homofobisuus tai transviha jatku ylisukupolviseksi. Äitinä minulla on velvollisuus (muulloinkin kuin pride-viikolla) pyrkiä kasvattamaan lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä ja kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti sekä kaikin tavoin osoittaa, että hän, kuten ihan kaikki muutkin, saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, rakastaa ketä haluavat ja tulla rakastetuiksi.

vinkkejä suvaitsevaiseen ja sensitiiviseen kasvatukseen

  • Käy keskustelua lapsen kanssa ikätasoisesti. Pidä tuntosarvet ylhäällä, sillä näille keskusteluille on paljon tilaa arjessa. Esimerkiksi hiljattain lapseni serkku totesi, että ”Ei voi olla äiti, jos ei mene naimisiin.” Tässä näin herkullisen tilaisuuden keskustella lapseni kanssa siitä, kuka voi mennä kenenkin kanssa naimisiin sekä ylipäätään erilaisista perhemuodoista.
  • Kiinnitä huomiota omaan kielenkäyttöösi. Älä oleta kenenkään sukupuolta sanomalla esimerkiksi asiakaspalvelijaa tädiksi tai sedäksi. Lapsiin voi viitata sanalla lapsi ilman sukupuolittamista. Tässä on itselläni vielä työnsarkaa.
  • Älä sano tyttölapselle, että onko siellä päiväkodissa/koulussa joku POIKA, josta tykkäät tai toisinpäin. Voit käyttää sanaa lapsi tässäkin yhteydessä.
  • Itse olen myös hiljattain alkanut käyttää julkisesti puolisostani termejä puoliso ja kumppani sen sijaan, että kutsuisin häntä aviomieheksi.
  • Anna lapsesi pukeutua niihin vaatteisiin, joissa hän tuntee olonsa hyväksi (sään ja tilaisuuden vaatimissa rajoissa toki).
  • Anna lapselle mahdollisuus leikkiä erilaisia leikkejä. Poikaoletetut tykkäävät Frozen-linnasta ja tyttöoletetut monsteriautoista, jos ne ovat myös vaihtoehtona. Todistettu on.
  • Anna lapsesi tuntea kaikkia tunteita ja auta häntä käsittelemään niitä.
  • Mieti omia asenteitasi ja ennakkoluulojasi: Miltä tuntuisi, jos lapseni kuuluisi seksuaalivähemmistöön tai kokisi olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä on määritelty? Miten voisin parhaalla mahdollisella tavalla tässäkin olla lapseni tukena?
  • On tärkeää myös selittää lapselle, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että kaikki eivät koe olevansa sitä, miksi heidät on syntymässä määritelty.
    • ”Binääri/ei-binääri (eng. binary/non-binary). Binääri tarkoittaa kaksinapaista. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen–mies-jakoon. Hän voi olla esimerkiksi muunsukupuolinen, sukupuoleton tai intersukupuolinen.” Lähde: Seta
  • Hanki aktiivisesti tietoa ja pyri käyttämään oikeita termejä.

miten minä voin osallistua yhdenvertaisuustyöhön?

Helsinki Pride tekee ympäri vuoden arvokasta työtä edistääkseen LHBTIQ-ihmisten oikeuksia. Toimintaa ja tätä tärkeää ihmisoikeustyötä voi tukea esimerkiksi liittymällä jäseneksi, lahjoituksin tai hankkimalla Pride-tuotteita. Lisäksi Helsinki Pride järjestää tällä viikolla erilaisia tapahtumia sekä virtuaalisesti että ympäri kaupunkia niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Minua kiinnostaisi esimerkiksi Tuktuk-kierros Helsingin homohistoriaan, virtuaalinen konsertti lauantaina, koko perheen sunnuntai Kasarmitorin kesäterassilla sekä Tulva-lehden järjestämä feministinen Pride-piknik. Pride ei ole aate tai uskonto, vaan kyse on ihmisoikeuksista. Vaikka tämä viikko on glitteriä ja karnevaalia, tärkeintä on kuitenkin se yhdenvertaisuustyö, jota tehdään arjessa ja asenteissa kaikkina muinakin viikkoina.

Loppuun vielä muutama mainio leffasuositus meille aikuisille Pride-viikkoon:

  • Tove
  • Tom of Finland
  • Bohemian Rhapsody

 

Lue myös:

 Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta

Poika ja hame -kuka saa laittaa mekon?

Saako lapsi valita itse vaatteet?

Äitiä saa vituttaa

Julkaisin eilen Instagramissa kuvan tekstillä:

”Joskus on päiviä ja viikkoja, jolloin säkenöin ja joskus päiviä ja viikkoja, jolloin en haluaisi nousta sängystä. (Myöskin kuukautiskierto liittyy.)

Nuorempana olen ajatellut, että pitää olla aina reipas ja hymyillä kivun läpi. Heikkoutta ei saa näyttää. Huumori on kilpi. Itkemiseen sopivia paikkoja ovat suihku ja vessa. Tunteet painetaan alas ja laitetaan laatikkoon, kunnes niiden on soveliasta tulla esiin.

Ei enää. Tunteet saa tulla. Saa vituttaa. Saa kiukuttaa. Saa itkettää, eikä siihen tarvitse olla mitään suuren suurta syytä. Tunteissa voi ja saa velloa ja sitten siirtyä eteenpäin. Tämä pätee myös iloon, innostukseen ja riemuun.

Lapseni sanoi minulle toissa iltana kun itkin tyynyyni, että ”Äiti, saa harmittaa.” Ainakin tunnekasvatus on mennyt jonnekin perille, enkä ole siirtänyt toksisia aiempia ajatusmallejani ylisukupolvisiksi.💪

ihminen saa olla kiukkuinen ja väsynyt, vai saako?

Tämä kulunut viikko on ollut haastava. Maailma pitää tietenkin saada valmiiksi ennen juhannusta ja eräs projekti, jota olin työstänyt koko kevään, meni mönkään. Lisäksi minulla on ollut todella pahat PMS-oireet ja olen ollut poikkeuksellisen väsynyt ja kiukkuinen.

Kuten yllä sanoin, ajattelin pitkään, että kipu on heikkoutta ja tunteet pitää kestää hammasta purren. Elämässäni olen aiemmin lääkinnyt parisuhteen loppumista tai muuten vaikeita hetkiä kolmella tavalla: uppoutumalla (entistä enemmän ja entistä syvemmälle) töihin, lisäämällä alkoholinkäyttöä tai ihan vaan karkaamalla maasta. Nyt kun olen aikuinen, ja en ole enää vastuussa vain itsestäni, nämä keinot eivät toimi. Minun on siis täytynyt kohdata tunteeni silloin ja sellaisina kuin ne tulevat. Se on rankkaa.

On jonkun mielestä varmasti kohtuutonta toki surra työasioita itkemällä tyynyynsä päiväkausia, mutta minä nyt vain satun olemaan sellainen ihminen. Olen aina määritellyt itseni työn kautta. Olen kuitenkin myös onneksi ratkaisukeskeinen ja taipuvainen ajattelemaan, että asioilla on tapana järjestyä. En jää märehtimään liian pitkäksi aikaa. Asioita tapahtuu ja sitten niihin suhtaudutaan.

Koska olen ollut väsynyt, kiireinen ja kiukkuinen, en ole jaksanut laittaa tikkua ristiin kotona oikeastaan minkään suhteen. Kaiken energian on vienyt se, että saan koottua itseni jotenkuten lukuisiin palavereihin ja deadlineihin. Mies onneksi pitää huolen ruokahuollosta ja on ollut lapsen kanssa iltaisinkin, kun minä olen näpytellyt tietokonetta silmät sumeana.

Huomenna on juhannusaatto ja meidän pitäisi lähteä mökille koko suvun voimin. Olen koko viikon miettinyt, voisinkohan jäädä päiväksi kotiin ja liittyä seuraan vasta lauantaina. Onko se epäkohteliasta? Hälinä ja sosiaalisuus ahdistaa. Ehkä teen päätöksen vasta huomenna aamulla, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsisin yhden päivän palautumiseen, siivoamiseen, nukkumiseen, hiljaa olemiseen, kirjan lukemiseen, pitkällä kävelylenkillä käymiseen ja elokuvien katsomiseen. Yhden päivän itselleni ilman mitään velvollisuuksia, tietokonetta, puhelinta tai jatkuvaa huonoa omaatuntoa kaikesta puolivalmiista, kädenlämpöisestä ja sotkuisesta.

 

Toim.huom. työntekijänä ja yrittäjänä lasken työasioiden laariin paitsi päivätyöhön liittyvät asiat, myös omaan yritykseeni ja brändiini liittyvät asiat. Siksi niitä on yleensä niin paljon.