Melko usein kuulee kommentteja siitä, että lentoemäntänä työskentely on täynnä glamouria. On hirvittävän hienot nahkahanskat ja hatut. Tytönhupakoilla on lyhyet hameet ja huivit kaulassa. Onhan se mukavaa, että saa yöpyä hienoissa hotelleissa, kipsutella korkokengissä työkseen ja siinä sivussa vähän kaadella kahvia.

Hämmentävän monet eivät näytä ymmärtävän, että itse asiassa  me lentotädit olemme siellä purkissa turvallisuuden takia. Jos jotain sattuu, toimimme palomiehinä ja sairaanhoitajina sekä olemme tietenkin jatkuvassa valmiudessa evakuoimaan matkustajat. Jos mitään erikoista ei tapahdu, kaadamme kyllä kahvia ja myymme konjakkia.

Alla erään aivan tavallisen työpäiväni kulku viime viikonlopulta. Kaikki ajat ovat Suomen aikaa, vaikka kohdemaassa kello olikin kaksi tuntia jäljessä.

04:00 Herätyskello soi.

04:01 Ei helvetti. Ei pysty. Saatana.

04:02 Kiroan mielessäni sen päivän kun synnyin.

04:05 Nousen sängystä. KAHVIA!

04:17 Yritän peittää väsymyksen merkkejä epätoivoisesti valokynällä ja helmiäisluomivärillä.

04:21 Miksi tämä univormu tuntuu puristavan? Aloitan huomenna dieetin.

04:37 Otan hississä selfieitä ja juon Red Bullia.

04:39 Astun ovesta ulos. Onpa kylmää ja harmaata.

04:47 Taksi kurvaa alaoven eteen. Istun takapenkille ja kuuntelen Suomipopin nettiradiota.

04:56 Kyytiin tulee Kalliosta joku todella pahalta haiseva mies. Kerron tästä haisulista kollegalle Facebookissa ja pohdin auton hankkimista.

05:07 Taksi on täynnä lentoasemalla työskenteleviä ja suuntaamme kohti Helsinki-Vantaata.

05:23 Taksi jättää meidät T2:n eteen ja kävelen miehistöhuoneelle.

05:30 Syön aamupuuron lisäksi kaksi kananmunaa samalla kun tarkistelen tulevan lennon matkustajalistoja.

05:49 Työpäivä alkaa briefingillä.

06:01 Turvatarkastuksessa ei ole onneksi jonoa. Joudun riisumaan kengät. Se on aina yhtä noloa.

06:29 Turvallisuuteen liittyvät alkutarkistukset sekä cateringin paikkansapitävyys on hoidettu, ja pääsemme aloittamaan boardingin.

07:05 Meidän vaaleansininen Boeing 737-800 lähtee kohti Las Palmasin lentoasemaa.

07:24 Kun olemme saavuttaneet matkalentokorkeuden, kapteeni sammuttaa turvavyötä kuvaavan merkkivalon. Vaihdan samantien korkokengät mataliin ballerinoihin, kiskaisen jakun naulakkoon ja laitan ylleni esiliinan.

08:12 Asiakas painaa henkilökunnan kutsunappia ja haluaa antaa minulle käytetyn vaipan. Ohjeistan häntä ystävällisesti kiikuttamaan sen saniteettitilojen roskikseen.

09:21 Miksi aina silloin alkaa turbulenssi kun pääsen kahvipannun varteen?

09:27 Kahvia saako olla? Kahvia? Maistuuko kahvi? Oho, se loppui, pitää käydä jauhamassa uudet pavut tuolla takakeittiössä.

09:49 Yritän tunkea sotkuisia tarjottimia takaisin ruokakärryyn samoille paikoille, joissa ne olivat alunperinkin. Aina yhtä hankalaa.

10:06 Ruokatarjoilu on vihdoin ohi. Päivän paras hetki on tietenkin henkilökunnan ruokatauko. Syön punajuurilasagnea ja suklaata rahkaa.

11:20 Miksi join kuplavettä? Pierettää ja turvottaa.

11:52 ”Nyt on käsillä lennon kohokohta, eli tulemme pian matkustamoon verovapaiden tuotteiden myyntikärryn kanssa. Valikoima on esiteltynä istuintaskussa olevassa Skybar and Shop –esitteessä ja sen lisäksi olemme lastanneet mukaan näin joulun kunniaksi muutaman erikoistuotteen. Haluaisin nyt nostaa esille muutamia henkilökunnan suosikkeja, kuten…” kuuluttelen ja lähden lykkimään myyntikärryä etukeittiöön.

13:14 Laskeutumiseen on aikaa puoli tuntia. Aloitamme valmistelut.

13:42 Rullaamme pitkin Las Palmasin kiitorataa.

14:04 Koneen haltuun kotimatkaa varten ottava miehistö saapuu. Tervehdin lämpimästi kollegoita, joita en ole nähnyt sitten viime talven.

14:17 Checkaamme itsemme sisään saarten väliselle siirtolennolle Binter Canariasin kyydissä. Väsyttää.

14:32 Ai hitsi, unohdin kelloni turvatarkastukseen!

14:49 Kello löytyi ja istumme kahvilla ”Tagoror” –nimisessä kahvilassa. Se on täynnä muiden yhtiöiden matkustamohenkilökuntaa. Tervehdin erästä ruotsalaista vanhaa opaskollegaani.

15:00 Nyt ei ole muuta tehtävissä kuin odottaa. Kauhea vessahätä.

16:05 Kappas, Teidekin näkyy.

18:08 Bussimatkan jälkeen RIU Palace -hotellilla.

18:32 Istun parvekkeella, juon minibaarin ylihintaista jääteetä ja mietin, että olo on kuin 11 tunnin Thaimaan yölennon jälkeen.

19:01 Tapaan kollegani aulassa ja lähdemme etsimään kauppaa, josta ostaa tuliaisviinit.

19:13 Missä täällä on kunnollinen ruokakauppa?

19:14 Kauhee nälkä.

19:21 Alkaa mennä hermot.

19:31 Kauppa löytyi. Kaikki hyvin.

19:48 Menemme kohtuullisen näköiseen ravintolaa aivan rannalla. Tilaan kanaa ja lasillisen valkoviiniä.

20:00 Nauramme kippurassa tälle kuvalle.

20:32 Kana on kuivaa ja pölisee suussa. Kehtaanko tilata toisen lasillisen viiniä?

21:41 Illallisen jälkeen istumme vielä hotellihuoneeni parvekkeella ja juoruilemme. Pian on aika kömpiä kamelinkarvapeiton alle.

Aamulla ruokasalissa odottaa espanjalainen munakas, tuorepuristettua appelsiinimehua ja serranon kinkkua. Aloitan dieetin sittenkin vasta maanantaina.

Olen elämäni aikana viettänyt koko joukon hyvin erilaisia jouluja. Olen ollut aattona Helsinki-Vantaan lentoasemalla tonttulakissa myymässä olutta, Egyptissä kirahvina tanssien tekokuusen ympärillä, Kanarialla työkavereiden kanssa viiniä litkien ja lentokoneessa kärryjä lykkien Phuketista Göteborgiin. Joka ikinen joulu poissa perheeni luota saa minut arvostamaan tuota juhlapyhää sekä siihen liittyviä perinteitä entistä enemmän. Tänä jouluna saan onneksi olla kotona. Sen kunniaksi suoritin joulusiivouksen ja koristelin kuusen.

Joulu onkin ehdottomasti lempivuodenaikani, sillä  kulkuset kilisee ja joulupukki suukon sai. Mielestäni parasta joulussa on perinteinen ruoka, joulurauha, ”Varpunen jouluaamuna”, kuusen tuoksu, glögi ja tietenkin yhdessäolo perheen kanssa.

Suvussani on tapana järjestää hyvin organisoitu joululahjapeli. Serkkujeni syntymäpäiväjuhlissa isänpäivänä ulkopuolinen onnetar arpoo kaikille tietokoneella kirjoitetun pakettikortin (jotta antajaa ei voisi päätellä käsialan perusteella). Sitten tuolle henkilölle tulee ostaa noin kymmenen euron arvoinen yllätys. Hankalaksi tämän tekee se, että  etukäteen on päätetty jokin tietty kirjain, jolla lahjan pitää alkaa. Tänä vuonna se on ”E”. Paketeista kuoriutuu varmaan monta essua, elefanttia ja e-kirjaa. Aattona sitten arvaillaan, kuka on hankkinut lahjan kenellekin.

Haluaisin sanoa, että en ymmärrä joulun kulutushömpötystä ja kilpavarustelua. Olisi mukavaa todeta, että pelkästään antamisen ilo on paras lahja. Olisi hauskaa, jos voisin hehkuttaa, että koska en halua olla materialisti, teen kaikki joululahjat itse rakkaudella. Näin ne olisivat lahjan saajalle muka jotenkin merkityksellisempiä kun ne on omin pienin kätösin askarreltu.

En kuitenkaan voi sanoa näitä yllä mainittuja asioita, koska se olisi mielettömän tekopyhää. Nimittäin minä rakastan lahjojen ostamista ja vastaanottamista. Sen vuoksihan veronpalautuksia saadaan, jotta ne voi tuhlata joululahjoihin. Viime vuonna ostin mielitietylleni Hugo Bossin klassikkotuoksun sekä Gantin kellon, ja täytyy kyllä myöntää, että olisin ollut hirvittävän vihainen, jos olisin saanut vastalahjaksi itse tehtyä mysliä tai jonkun vitun himmelin.