Luin Me Naiset -lehdestä (38/16) jutun, jossa Maisa Torppa kertoi onnellisena elävänsä rallipoikaystävänsä Jari-Matti Latvalan siivellä ja ihmetteli kun häntä on siitä kritisoitu. Tämä sai minut miettimään toisten rahoilla elämistä, joten päätin ihan kirjoittaa aiheesta. Se kun tuntuu olevan kovasti mielipiteitä jakava asia. Olen melko varma, että onnistun suututtamaan aika monet lukijani tällä kirjoituksella, mutta en aio pyydellä sitä anteeksi.

Jos joku ei ole vielä huomannut, olen pohjimmiltani negatiivinen ja kyyninen ämmä. Olen elämässä oppinut varautumaan aina pahimpaan, enkä todellakaan voi kutsua itseäni optimistiksi. Tämän vuoksi kerron teille kaikille naiiveille höpsöille tämän: Ei ole olemassa ilmaisia lounaita.

Ei minua ole koskaan varsinaisesti haitannut se, mikäli joku herrasmies tahtoo yökerhossa tarjota drinkin tai viedä minut illalliselle. Se on kohteliasta ja kuulunee soidinmenoihin. Kuitenkin olen ollut valmis ja varautunut maksamaan omat sapuskani, juomani sekä kulkemiseni, enkä automaattisesti oleta toisen osapuolen kaivavan kuvettaan. En usko ihmisten vilpittömyyteen. Joten aina jos joku tarjoaa minulle jotain, tulee sellainen olo, että tässä on jokin taka-ajatus. Kuten usein onkin. Kokemukseni mukaan tarjoajat odottavat vähintäänkin seksuaalisia palveluita vastineeksi rahoilleen.

On olemassa naisten (ja miksei miestenkin) joukkio, joiden pääasiallinen elämäntehtävä on päästä rikkaisiin naimisiin, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Itselleni ajatus siitä, että joku toinen maksaisi elämiseni täysin, on todella vieras. En näe itseäni edustusvaimona, enkä voi arvostaa ihmisiä, jotka valitsevat sen osan. Minusta olisi suorastaan nöyryyttävää, jos saisin kuukausirahaa puolisoltani tai vaihtoehtoisesti elättäisin jotain miehenrutjaketta. Mielestäni taloudellinen riippumattomuus on myös parisuhteessa äärimmäisen tärkeä asia.

Jos saisin mieheltäni kuukausirahaa, lähtisinkö useammin Mykonokselle?

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi en voisi jäädä myöskään vuositolkulla kotiäidiksi. En halua kritisoida heitä, jotka sellaisen valinnan tekevät. Haluan vain tuoda esiin, että en itse siihen pystyisi, mikäli se olisikin taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti kotiäitiyttä ei arvosteta ansioluettelossa, vaikka se varmasti arvokasta työtä onkin. Olen muutenkin sen verran skeptinen elämän suhteen, että en voi olla pohtimatta: Mitä sitten, kun seitsemän vuotta oltuani poissa työelämästä ja mahdollisesti ilman korkeakoulututkintoa, mies päättää vaihtaa minut nuorempaan vuosimalliin? Pahimmassa tapauksessa auto ja asuntokin ovat hänen nimissään ja minä jäisin aivan tyhjän päälle.

Olen sitä mieltä, että parisuhteessakin tasa-arvo on tuiki tärkeä asia. Tilanteessa, jossa jompikumpi osapuoli maksaa kaiken, suhteen vallankäyttö on vääristynyt. Nimittäin mielestäni raha korreloi suoraan valtaan. Tottahan toki, mikäli pariskunnan tuloerot ovat valtavan suuret, voidaan jakaa maksuja progressiivisesti sen mukaan. Ymmärrän myös, että ihmiset ovat erilaisia ja toisilla on vanhoillinen käsitys siitä, kuinka miehen kuuluu elättää perheensä. Se on ihan hyväksyttävää, jos joku haluaa näin ajatella. Kuitenkin minulle itselleni ura on myös tärkeää, enkä ole valmis tinkimään siitä.

Kirjoitin tammikuussa 15 kohdan listan asioista, joista voit tunnistaa olevasi ikääntynyt. Nyt haluaisin jatkaa aiheesta hieman lisää ja listata omia huomioitani aikuisuudesta. Olen nimittäin viime aikoina taas huomannut muistuttavani päivä päivältä enemmän äitiäni ja epäilen sen olevan yksi merkki siitä, että villi nuoruus on nyt jäänyt taa.

1. Keräät S-bonuksia tai Plussapisteitä ja keskität ostoksesi sen mukaan. Tähän kuuluu myös majoitus- ja jopa ravintolavalinnat.
2. Tuohdut jos huomaat, että yllä mainitut bonukset eivät olleet kirjautuneet sadan euron ostoksistasi Prismassa. Vieläkin ärsyttää ja harkitsen tekeväni valituksen.
3. Turhaudut vieraassa ruokakaupassa, koska tavarat ovat väärissä paikoissa. Jäi jugurtit ostamatta kun ei niitä kerran löytynyt…
4. Sinulla on säästötili, jonne oikeasti laitat rahaa. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla, eikö?
5. Muistelet ystäviesi kanssa vanhoja huolettomia aikoja ja nauratte sille, miten olettekaan pukeutuneet silloin. Postauksen bilekuvat etkoiluista ovat vähintään 10 vuotta vanhoja. Saimme viime viikonlopun rapujuhlissa niistä oikein paljon viihdettä. 

   

   

   
   
6. Elämästä on kadonnut lähes kaikki spontaanius ja koet sen olevan hyvä asia. Olen oivaltanut, että ollakseni onnellinen, en tarvitsekaan seikkailuja. Minulle riittää aivan arkiset asiat.
7. Suunnittelet tulevaisuutta enemmän kuin ennen. Joskus oli hirveän hauskaa elää päivä kerrallaan, mutta enää se ei jotenkin toimi.
8. Sinulla on ura ja tutkinto tai ainakin tähtäät niihin. Tosin aivan kaikki eivät ole urakeskeisiä. On olemassa myös aikuisia, jotka eivät käy töissä, eivätkä ole käyneet mitään kouluja. Osa heistä on kotiäitejä tai -isiä. Loppuja kutsutaan elämäntapapummeiksi.
9. Mielestäsi on tärkeää olla vakuutettu. Et voisi kuvitellakaan lähteväsi reissuun ilman matkavakuutusta tai asuvasi ilman kotivakuutusta. Mietit säännöllisesti vakuutusasioita ja toisinaan myös niiden kilpailuttamista.
10. Sinulla on omistusasunto lainoineen tai se on ainakin suunnitelmissa. Muutenkin kaikenlaiset pankkilainat näyttäisivät liittyvän hyvin vahvasti aikuisuuteen.