Kettu ku ketuttaa
0
Kuten moni varmasti tietää, olen hyvinkin säyseä, enkä koskaan hermostu turhista pikkuasioista. Oikeastaan minua voisi parhaiten luonnehtia sanoilla ”positiivisuuden lähettiläs” tai ”itse aurinkoisuus”. Myös ”lauhkea kuin lammas” sopisi erinomaisesti tämän rauhallisen luontoni kuvailuun.
On olemassa kuitenkin muutamia asioita, jotka saavat minut raivon partaalle. Ei kovin montaa, mutta joitakin, vaikka se varmasti monelle tuleekin suurena järkytyksenä ottaen huomioon, miten tavattoman pitkäpinnainen olen. Ajattelin nyt listata näitä ärsytyksen aiheita, koska olen tänäänkin niin hirveän hyvällä tuulella.
- Hidas netti tai tietokone ottaa päähän aina etenkin kun nämä eivät koskaan toimi silloin kun oikeasti pitäisi tehdä jotain muutakin kuin katsella kissavideoita. Eilen yritin kolmesti hakea lapselleni päivähoitopaikkaa ja kolmesti tietokone sammui. Sitten luovutin ja päätin, että kyllä kai nyt sitten melkein vuoden ikäinen pärjää ihan yksin kotona. Ennen vanhaan sen ikäiset olivat jo peltotöissä ja hiihtivät kouluun sata kilometriä!
- Jos minua häiritään silloin kun olen tekemässä jotain keskittymistä vaativaa, ärsyynnyn. Ei ole oikeasti helppoa saada uudestaan ajatuksen langasta kiinni.
- Aamukahvin puutostila on vakava asia. Minulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut sumppia. Ärsyttää myös, jos kahvimaito loppuu kesken kaiken: kolme kuppia ei riittänyt tänäkään aamuna.
- Jos en pääse liikkumaan, tulen huonolle tuulelle. Olen ollut taas flunssassa, enkä ole kyennyt edes kävelylenkille. Sen kyllä huomaa olossa.
- Sotku vituttaa erityisen paljon. Kestän aika kauan pölypalleroita ennen kuin koen pakottavaa tarvetta imuroinnille, mutta epäjärjestys saa minut välittömästi huonolle tuulelle.
- Univaje on ehkä pahin kaikista, koska väsyneenä nämä asiat pännivät kahta kauheammin. Tai siis satakertaisesti. Väsyneenä olen hirviö. En oikeastaan enää muista, millainen olen kun en ole väsynyt. Ehkä jaksan kammata hiukset ja vitsailla?
- Jos en saa viettää aikaa yksin, minusta tulee entistäkin kärttyisempi. Minä tarvitsen toisinaan hetken (tai kokonaisen päivän) ihan itselleni. Kaipaan sitä, että minun ei tarvitse puhua kenellekään, voin kulkea omissa mietteissäni ympäriinsä ja mennä spontaanisti elokuvan päivänäytökseen tai sushibuffaan, eikä kukaan tarvitse minua.
- Nälkäisenä olen erityisen kiukkuinen. Kaikkein pahin yhdistelmä on väsymys, nälkä ja vessahätä. Ja kuumuus. Ja muut ihmiset. (Eli siis toisin sanoen olisi kannattanut olla kanssamme Roomassa toissa kesänä.)
- Raha ärsyttää. Erityisesti silloin, jos sitä ei ole.
- Jos en ole tuntenut itseäni kauniiksi pitkään aikaan, minusta tulee ihmisraunio. Tarvitsen sitäkin, että välillä laitan ylleni nätin mekon ja huulipunaa. Kotona harvemmin tulee laitettua. Koulua varten jaksan juuri ja juuri katsoa, että vaatteissa ei ole puklua, joten sitä ei lasketa.
Rehellisesti sanottuna käy kyllä oikeasti sääliksi kaikkia, jotka joutuvat olemaan kanssani tekemisissä. Minulla on ihana avomies, joka imuroi, hoitaa lasta, tekee ruokaa ja välillä ottaa yöheräämiset ja silti kehtaan valittaa. On kuitenkin huomionarvoista, että vaikka nalkutankin taukoamatta, en tietenkään vaihtaisi päivääkään. Muutaman yön voisin kuitenkin vaihtaa.
Tiedostan, että monet näistä yllä mainituista ketutuksen aiheista nyt vain ovat sellaisia asioita, joita pikkulapsiarjen keskellä joutuu kestämään, kuten jatkuva väsymys, sotku ja vapauden menetys. Ymmärrän, että on monia, jotka antaisivat mitä tahansa, että saisivat herätä öisin lapsen vuoksi. Tiedän myös, että on olemassa vauvoja, jotka nukkuvat paljon huonommin kuin omani, mutta väsymys on subjektiivista.
Haaveilen aktiivisesti siitä, että olisin jonain päivänä sellaisessa asemassa, että voisin esimerkiksi kirjoittaa vaikka kolme tuntia putkeen keskeytyksettä, ulkoistaa ruokahuollon ja siivouksen jollekin muulle, liikkua tarpeeksi sekä käydä todella, todella usein kauneushoitolassa hemmoteltavana. Ja herätä virkeänä.
Lue myös:
Mielensäpahoittajan ärsytyslista
Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.2
Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.3