Osallistuin hiljattain tapahtumatoimisto Tapauksen järjestämään ASTE -ilmastoaamuun, jossa puhujina olivat Tapauksen toimitusjohtaja Timo Aalto, tutkimusmatkailija Pata Dagerman, Janne Peljo Sitrasta sekä Compensate -säätiön perustanut, entinen Vihreiden kansanedustaja, Antero Vartia.

Aamu oli mielestäni erityisen mielenkiintoinen, sillä olen itsekin tapahtumatuottajana työskennellessäni kokenut ilmastoahdistusta alalla vallitsevan kertakäyttökulttuurin vuoksi. Usein esimerkiksi brändätty giveaway -krääsä sekä työntekijöiden vaatteet tilataan sieltä, mistä halvalla saa,  koska budjetit ovat tiukkoja ja jollain sitä yritystoimintaakin on pyöritettävä. Mielestäni ajatusmallia pitäisi muuttaa ja tarjota kestävämpiä ratkaisuja, vaikka se nostaisikin hintoja. Tässä asiassa Tapaus on edelläkävijä ja on nyt ensimmäisenä Suomessa lanseerannut tapahtumien ilmastopäästölaskurin. Yritys panostaa myös näkyvästi työntekijöiden hyvinvointiin, joka on tapahtuma-alalla erittäin harvinaista.

Yksilön tasolla kukaan ei voi enää piiloutua sen taakse, ettei omilla valinnoilla ole muka mitään merkitystä, koska teollisuuden päästöt on kuitenkin suurempia tai että kiinalaiset saastuttavat enemmän. Compensate-säätiö on kuluttajaystävällinen vaihtoehto, mutta päästöjen kompensoiminen ei poista sitä faktaa, että niitä on radikaalisti vähennettävä. Kukaan ei voi ostaa tietään ulos vastuusta. Vartia esitti hyvän vertauskuvan puistosta, jonne olemme vuosien ajan heittäneet roskaa. Ei riitä, että jatkossa heitämme sinne vähemmän roskaa, vaan jo kertyneet jätteet pitää kerätä pois. Hiilidioksidia pitää siis poistaa ilmakehästä ja sen sinne vapauttamista vähentää. Meillä on keinoja siihen, mutta se vaatii ajattelutavan muutosta. Valitettavasti on olemassa edelleen ihmisiä, joiden mielestä ilmastonmuutos on uskonto.

En voinut olla myöskään pohtimatta, kuinka Venäjän taannoinen lentoturma on surullinen, mutta osuva kuvaus ihmiskunnasta ja ilmastonmuutoksesta: kun toiset koneen etuosassa jäivät keräilemään matkatavaroitansa, koneen takaosassa olevat ihmiset kuolivat liekkeihin.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi tarkastella omaa kulutuskäyttäytymistään kriittisesti ja tehdä ekologisempia valintoja arjessa. Lentämistä ei tarvitse lopettaa, mutta sitä voi vähentää, valita suoria lentoja, yhtiöitä, jotka lentävät uudella kalustolla ja kompensoida päästöjä. Vaatteiden ostamista ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta sitäkin voi vähentää, ostaa ajattomia kuteita käytettyinä tai vähintäänkin eettisesti tuotettuina. Lihansyöntiäkään ei tarvitse tyystin lopettaa, mutta sitä pitää vähentää merkittävästi. Autoilua voi vähentää helposti pääkaupunkiseudulla.

En usko kieltolakeihin, ne eivät mielestäni ole pohja kestävälle muutokselle, mutta jokainen voi tarkastella ihan kaikkea kulutustaan kriittisesti, vaihtaa ilmastoystävällisempään sähköön, ottaa lyhempiä suihkuja, kierrättää jätteet, miettiä tarvitseeko uutta biletoppia joka viikonlopuksi, pyöräillä työmatkan, pitää etäpäiviä, äänestää ilmastofiksusti, syödä enemmän kasvisruokaa, välttää ruokahävikkiä, keskustella ilmastoasioista julkisesti ja niin edelleen.

Päällimmäisenä puheenvuoroista jäi mieleen fakta, että politiikan päättäjät heijastelevat aina ihmisiä ja heidän asenteitaan sekä arvojaan. Siksi on tärkeää äänestää nyt eurovaaleissa tulevana sunnuntaina! Tärkeimpänä asiana ihmisten asenteita pitää muuttaa omalla esimerkillä. Ilmastoteoista pitää tehdä trendikkäitä! Tähän esimerkiksi vaikuttajat voivat vaikuttaa. Monet varmasti nyt ajattelevat, miten tekopyhää viherpesua on kaltaiseni lisääntyneen lentoemännän puhua ilmastoasioista. Synniton voi heittää ensimmäisen kiven.

Tapauksen hiililaskurin löydät täältä: https://www.tapaus.fi/co2-laskuri
Lisätietoa Compensate -säätiöstä: https://compensate.com/fi

Viime kesänä sain päähänpinttymän, että haluan välttämättä yöpyä Bengtskärin majakassa. Yritin tehdä varausta syyskuulle, mutta olin auttamattomasti myöhässä. He kuitenkin ystävällisesti ilmoittivat minulle oitis, kun tämän kesäkauden varauskalenteri aukesi. Niinpä kärppänä syöksyin varaamaan meille toukokuisen viikonlopun.

Miten Bengtskäriin pääsee?

Viime viikon lauantaina sitten ani varhain pakkasimme kimpsumme, kampsumme sekä koko perheen autoon ja ajaa hurautimme Kasnäsiin, josta paatti majakkasaarelle lähtee.

Oikeammin Bengtskär ei ole saari lainkaan, vaan pienehkö luoto. Siellä on parhaimmillaan asunut viisi perhettä, mutta nykyään vain majakkaa ylläpitävä pariskunta sekä kesätyöntekijät pitävät majaansa majakan kupeessa olevassa punaisessa tuvassa. Paikalla oli myös sadoittain haahkoja, jotka ovat tänäkin vuonna löytäneet mestoille pesimään. Niissä ja muissa siivekkäissä riitti kaksivuotiaalla ihmeteltävää.

Yöpyminen majakassa oli jännittävää

Yövyimme siis itse majakassa. Huone oli tarkoitettu viidelle hengelle, mutta me varasimme sen kokonaan itsellemme. Majakassa on huoneita kaikkiaan kuusi kappaletta ja yöpyjiä mahtuu maksimissaan parisenkymmentä. Parhaimmillaan kokemus olisi varmasti, jos lähtisi isolla porukalla ja varaisi koko höskän. Kun päiväretkeläiset puoli neljän pintaan lähtivät veneellä takaisin kohti Kasnäsiä, jäimme keskenämme luodolle. Siinä olisi ollut aihetta agathachristiemäiseen dekkariin.

Majakan kupeessa on myös pieni puusauna ja onpa kalliossa kiinni uimaportaatkin, jos merivesi houkuttelee. Saimme ensimmäisen saunavuoron, koska olimme ainoita, joilla oli pieni lapsi mukana. Tämä oli oikein iloinen yllätys, koska näin ehdimme hyvin saunoa ennen illallista, joka oli seitsemältä. Retken hintaan kuului kaikki ruokailut ja täytyy sanoa, että saaristolaispöperöt olivat erittäin maittavia. Yleisimmät ruokavaliot oli huomioitu ja tarjonta oli muuten tietenkin melko kalapainotteinen. Ruoka oli mutkatonta ja maukasta. Ainut asia, jota jäin kaipaamaan, oli lasillinen hyvää viiniä. Talossa on toki anniskeluoikeudet, mutta valikoima oli tyyppiä Gato Negro.

Kuljetukset ja ruokailu kuuluvat hintaan

Ruokailun lisäksi reissun ohjelmaan kuului opastettu kierros sekä tietenkin venekuljetukset. Paatti oli lähtöpäivänä perillä puolenpäivän pintaan ja takaisin lähdettiin sunnuntaina hieman ennen neljää. Automatka Helsingistä Kasnäsiin kesti yhden pysähdyksen taktiikalla noin kaksi ja puoli tuntia ja satamassa oli runsaasti veloituksetonta paikoitustilaa. Olimme pakanneet hyvin kevyesti matkalle, mutta tuulihousut olisivat ehkä olleet tarpeen. Lisäksi taaperolle kävi menomatkalla niin sanottu selkäkakkaepisodi, joten vaihtovaatteet käden ulottuvilla tulivat tarpeeseen ja ainoastaan takin jouduimme pesemään nyrkkipyykillä veneen saniteettitiloissa.

Bengtskär on myös sotahistoriallisesti merkittävä paikka

Bengtskär on paitsi Pohjoismaiden korkein majakka, myös sotahistoriallisesti merkittävä paikka, koska siellä on jatkosodan aikaan käyty suuri taistelu. Tähän liittyvä museokin löytyy majakan alimmasta kerroksesta ja siitä kertoo myös ulko-oven liepeessä oleva muistoplakaatti.

Voin todellakin suositella Bengtskärin retkeä kaikille, jotka haluavat nauttia maamme kauniista saaristosta, meri-ilmasta ja puusaunan löylyistä ulapalle katsellen. Suosittelen kuitenkin olemaan varauksen kanssa ajoissa liikenteessä.

Lue myös: Kolme matkahaavetta Suomessa

Lisätietoa: http://www.bengtskar.fi/