Kerroin tänään Instagramissa olevani viikon lomalla ja listasin, mitä kaikkea tehtävää tähän rentouttavaan viikkooni kuuluu. Sain jonkin verran ihmetteleviä kommentteja mainitessani, että lapsi on ihan normaalisti päiväkodissa.

Tottakai lapsikin tarvitsee lomaa. Hän oli kesällä kuukauden lomalla, mutta aivan varmasti hänellä on mukavampaa tällä viikolla päiväkodissa ystävien kanssa kuin minun seurassani kaappeja siivotessa ja läppäriä näpytellessä. Vaikka tämä viikko on siis virallisesti lomaa, se on tiukasti aikataulutettu kaikkien niiden asioiden hoitoon, joita en oikein normaalissa arjessa muuten ehdi tehdä tai jotka menevät aina iltapuhteeksi.

Sille ei pitäisi olla minkäänlaista tarvetta, mutta selitettäköön nyt, mitä kaikkea minulla on tässä lomaviikon agendalla:

• Olen tietoisesti niputtanut tälle viikolle valtavan määrän blogi- ja Instagramyhteistöiden kirjoittamista, raportointia, suunnittelua sekä niihin liittyvää laskutusta ja kirjanpitoa. Kun saan nämä tehtyä tässä viikon aikana, se vapauttaa aikaa arjessa perheelle iltaisin sekä viikonloppuisin.
• Olen myös listannut viikolle mukavan määrän kotitöitä, joita en muutoin koskaan jaksa tai saa aikaiseksi tehdä. Näitä ovat muun muassa:
  • Kaappien siivoaminen.
  • Kirppiskamojen läpikäynti, hinnoittelu ja myyntiin vieminen.
  • Autotallin siivous.
  • Papereiden läpikäynti, arkistointi ja lajittelu.
  • Uuden kirjastokortin hakeminen.
  • Vaatteiden vieminen ompelijalle korjattavaksi.
  • Villasukkien parsiminen.
• Joka päivälle on myös vähän niitä töitä, joista olen lomalla, koska en yksinkertaisesti jaksanut delegoida kun tiesin, että olen joka tapauksessa läppärin ääressä. Rajasin ne kuitenkin tarkasti ja teen vain aivan välttämättömimmät hommat.
• Olen myös tottakai suunnitellut kivaa ja palauttavaa lomatekemistä, kuten että käyn pitkillä kävelyillä, uimassa sekä lounaalla ystävän kanssa. Jos oikein innostun, saatan mennä spontaanisti yksin elokuviin.
• Olen tietenkin luvannut olla koko viikon päiväkotivienti- ja hakuvuorossa sekä hoitaa ruokahuollon ja viikoittaiset pyykki- ja siivouspuuhat, koska puolisoni ei ole lomalla. Normaalisti arjessa jaetaan näitä vastuita enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.
• Torstaina menen ottamaan toisen Pfizerin hihaan.
• Perjantain pidän täysin tyhjänä siltä varalta, että koronarokotteesta tulee väsymystä, kuumetta tai muuta oireita. Kuitenkin, jos olen tolpillani, lähdemme perjantaina töiden jälkeen viikonlopuksi sukuloimaan Pohjois-Savoon.

saako äiti olla vauvan kanssa kotona, jos isompi lapsi on päiväkodissa?

Monet vanhempainvapaalla toisen lapsen kanssa olevat tuttavani myös kommentoivat saaneensa kummastelua osakseen ollessaan äitiyslomalla vauvan kanssa isomman lapsen ollessa päiväkodissa. Että siis pitäisi olla sitten kaikkien lasten ehdottomasti kotona, jos vanhempikin on. Ei, ei vittu todellakaan pidä. Jokaisen perheen tilanne on erilainen ja kaikki tekevät varmasti ratkaisunsa siten, mikä on omien voimavarojen kannalta paras ja lasten edun mukaista.

Aina lapsen etu ei ole olla äidin kanssa kotona. Itse ainakin olin sellainen hajamielinen ihmisraunio äitiyslomalla ollessani, että en tasan tarkkaan kykenisi vauvan lisäksi huolehtimaan itsestäni ja aktiivisesta neljävuotiaasta keksien jotain kehittävää tekemistä, leikkejä ja metsäretkiä (kuten varhaiskasvatuksessa). Lisäksi mielestäni myös uusi vauva ansaitsee jakamattoman huomion elämänsä ensimmäisten kuukausien aikana. Edes osan aikaa päivästä. Jos siis saisin nyt toisen lapsen, en usko, että ottaisin esikoista pois päiväkodista, jossa hän niin kovasti viihtyy.

Lue myös: Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

asiaa perhevapaauudistuksesta

Halusin tässä yhteydessä ihan lyhyesti sivuta myös valmisteilla olevaa perhevapaauudistusta. Teen varmasti jossain kohtaa laajemman postauksen siitä, miksi tämä on maanmainio asia, mutta alla lyhyesti arviolta vuonna 2022 voimaan tulevan perhevapaauudistuksen positiivisia puolia.

Perhevapaauudistus siis tähtää siihen, että molemmat vanhemmat käyttäisivät vanhempainvapaata tasapuolisesti. Tällä hetkellä peräti 90% kaikista perhevapaista käyttää äiti. Tasa-arvoiset perhevapaat tarvitsevat toteutuakseen lakimuutosten lisäksi asennemuutoksen. Tasa-arvoisesta vanhemmuudesta pitää tehdä normi. Perhevapaauudistus tähtää siihen, että perhevapaat ja ylipäätään hoitovastuu jakautuu perheissä tasaisesti molemmille vanhemmille. Se lisää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.

Alla kaavailtu perhevapaauudistus pähkinänkuoressa (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö)

Vanhempainpäivärahajärjestelmä uudistettaisiin kokonaisuudessaan: päivärahapäivien kokonaismäärä lisääntyisi ja päiviä kiintiöitäisiin nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Työsopimuslain vanhempainvapaisiin tehdään vanhempainpäivärahajärjestelmästä aiheutuvia muutoksia. Myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakiin tulee uudistusta tukevia muutoksia.

Kumpikin vanhempi saisi 160 päivärahapäivän kiintiön. Päivärahapäiviä on viikossa kuusi, joten yhteensä malli toisi siis lasta kohden vanhempainrahapäiviä 12,8 kuukautta. Tästä 0-63 päivärahapäivää olisi mahdollista luovuttaa esimerkiksi toiselle vanhemmalle. Lisäksi loppuraskauden suojaamiseksi luotaisiin 40 päivärahapäivän mittainen raskausraha eli kaikkineen päivärahapäiviä olisi yli 14 kuukautta. Yhden vanhemman perheissä vanhempi saisi molemmat kiintiöt ja voisi luovuttaa omasta 320 vanhempainrahapäivän kiintiöstään yhteensä 126 vanhempainrahapäivää (2 x 63pv) esimerkiksi puolisolleen. Kaksosten, kolmosten ja muiden monikoiden perheissä päivärahakiintiö pidentyisi toista lasta ja jokaista sitä seuraavaa lasta kohden 84 päivärahapäivällä.”

Käytännössä perhevapaauudistus mahdollistaisi aiempaa joustavamman työhönpaluun ja sen, että jos molemmat vanhemmat käyttävät kiintiönsä, lapsi saa olla pidempään kotona kuin nykymallissa. Tämä on ehdottomasti lapsen etu.

Perhevapaauudistusta on parjattu sanomalla, että ”kaikilla pitäisi olla vapaus valita”. Kaikilla on vapaus valita. Mutta fakta on se, että jos isien vanhempainvapaiden käyttämiselle ei anneta minkäänlaista porkkanaa, isät eivät käytä vanhempainvapaita. Malli kannustaa siis jakamaan vanhemmuutta tasapuolisesti. Näen tämän sekä lapsen että työelämän näkökulmasta pelkästään positiivisena asiana.

Lue lisää: https://stm.fi/usein-kysyttyja-kysymyksia-perhevapaauudistuksesta

Vuonna 2017 juuri vanhemmaksi tultuani kirjoitin postauksen siitä, mihin pihistän ja panostan. Ajattelin, että olisi hauskaa tarkastella näitä teemoja nyt vuosia myöhemmin, koska vanhemmuuden myötä tähän on tullut muutoksia. Olen myös koko ajan ilmastotietoisempi, joten kuluskäyttäytymiseni ja arvomaailmani on muuttunut.

Vuonna 2017 kirjoitin seuraavaa:

PIHISTÄN:

• Kampaaja. Olen antanut oman värini kasvaa takaisin ja käyn vain melko harvakseltaan tasoittamassa latvoja.
• Meikit. Tämä menee ehkä laiskuudenkin piikkiin, mutta meikkaan ainoastaan silloin kun on aivan pakko.
• Vaatteet. Ostan verrattain harvoin uusia vaatteita sekä asusteita pääsääntöisesti käytettyinä tai alennusmyynneistä.
• Vauvantarvikkeet. Tässä olen tullut siihen lopputulokseen, että en halua hamstrata turhaa roinaa, joten vähemmän on enemmän.
• Matkustus. Työskentelin matkailualalla puhtaasti siitä syystä, että pääsisin reissaamaan työn puolesta.

PANOSTAN

• Ravintolat. Opas- ja lentoemäntäajoista on jäänyt päälle se, että syön todella paljon ulkona sekä käyn kahviloissa.
• Hiustenhoitotuotteet. Vaikka säästän kampaamokäynneissä, en pihistele muuten hiustenhoidossa ja käytän laadukkaita tuotteita niin hiusten pesemiseen kuin laittamiseenkin.
• Lahjat. Rakastan lahjojen hankkimista ja panostan niihin.
• Sisustus. Minulla kuluu tällä hetkellä ehdottomasti eniten rahaa sisustukseen, vaikka en kovin tyyriitä ratkaisuja hankikaan.
• Elokuvat. Vaikka ostankin toisinaan edullisempia sarjalippuja, kuluu leffassa käyntiin sievoinen summa vuodessa.
• Tuoreet kukat. Rakastan kukkia ja etenkin tulppaaneja.
• Alkoholi. Meillä on paha tapa ystävieni kanssa treffata ravintolassa lasillisella, joka tarkoittaa käytännössä useampaa pulloa.
• Taksit. Kun olin vielä töissä, kuljin todella usein aamulennoille taksilla siitä syystä, että sain nukkua 45 minuuttia kauemmin.

Vuonna 2021 pihistän ja panostan näihin:

PIHISTÄN:

• Kauneudenhoito. Niputan tähän nyt kaiken kampaamokäynneistä hiustenhoitotuotteiden kautta meikkeihin. Tämä johtuu suoraan sanottuna laiskuudesta (ja etätöistä). Meikkaan aika harvoin. En ole esimerkiksi ostanut kynsilakkaa vuosiin, koska se on ympäristömyrkky. Omistan vain yhden luomiväripaletin, jonka ostin vuonna 2015. Toisaalta kun ostan meikkejä, suosin mielelläni laadukkaita merkkejä.
• Vaatteet ja asusteet. Hankin nykyään entistäkin harvemmin vaatteita ja asusteita. Ostan ainoastaan tarpeeseen ja ensisijaisesti second handia. Toisaalta jos ostan, ostan laadukasta ja olen valmis myös panostamaan rahallisesti, koska arvostan kestävää sekä eettisesti ja mahdollisimman ekologisesti tuotettua. Esimerkki neuleiden määrästä: omistan kolme. Vuonna 2019 ostamani vaateaarteen, mustan Aurora Sofian neuletakin, joka on käsin tehty Suomessa, vuonna 2017 ostamani Pura Finlandin harmaan neuleen, sekä vuonna 2016 kirpputorilta uutena ostamani Mangon neuletakin. Nämä riittävät mainiosti.
• Lapsen lelut ja vaatteet. En halua, että lapseni hukkuu tavaraan. En oikeastaan osta lapselleni leluja ja kannustan joulu- syntymäpäivä- akselilla sukulaisia yhteislahjoihin sekä aineettomien lahjojen hankkimiseen. Vaatteet hankimme käytettyinä ja lapsella ei ole valtavaa vaatevarastoa, mutta tarpeeksi kuitenkin.
• En osta enää nykyään tuoreita kukkia kuin ani harvoin.
• En myöskään enää kummemmin panosta sisustukseen, koska koen, että meidän koti on aika täysi. Jos koen tarvitsevani jotain, ostan sen ensisijaisesti käytettynä. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa panostaa vähän asunnon remontoimiseen.
• En osta nykyään juurikaan kynttilöitä, vaan käytän paloturvallisia LED-versioita.

PANOSTAN:

• Kauneuspalvelut. Vaikka pihistän kauneudenhoidossa, käyn silti säännöllisen epäsäännöllisesti sokeroinnissa ja kasvohoidossa. Tosin nyt olen harventanut näitä käyntejä. Kerran vuodessa käyn myös mani-pedissä.
• Taksin käyttö on vähentynyt koronapandemian myötä, mutta kyllä silti lähes aina kuljen taksilla, jos olen tulossa kotiin ilta-aikaan esimerkiksi ravintolasta.
• Viinit. Edelleen tässä asiassa tykkään panostaa mielummin laatuun kuin määrään.
• Ulkona syöminen. Syön vieläkin ihan liian usein ulkona. Toisaalta se on todellakin (arjen) luksusta.
• Matkustus. Kerroin aiemmin pihisteleväni tämän suhteen. Nykyään haluan panostaa matkustamiseen, koska matkustan nyt ja tulevaisuudessa entistä harvemmin. Haluan tehdä matkanteosta mahdollisimman mukavaa, tapahtui se sitten maalla, merellä tai ilmassa. Panostan myös mielelläni laadukkaaseen majoitukseen. Ja aamupalaan.
• Kirjat. Olen nyt löytänyt kehityksen aallonharjalla myös äänikirjojen maailmaan ja uusin kirjastokortinkin kadonneen tilalle, mutta silti minulla menee aika tavalla rahaa kirjoihin. Olenkin asettanut itseni loppuvuodeksi kirjojenostolakkoon.
• Kulttuuri. Vanhemmuuden ja koronapandemian myötä en ole käynyt elokuvissa enää niin usein kuin ennen, mutta tulevaisuudessa haluaisin panostaa entistä enemmän teattereihin, museohin ja myös rakkaaseen elokuvissa käyntiin.
• Hyvinvointi. Panostin alkuvuonna itseeni aika tavalla ja treenasin monta kuukautta yhdessä personal trainerin kanssa. Tämä oli yksi parhaita investointeja.
• Vaatteiden ja tavaroiden korjaaminen. Olen todellakin valmis maksamaan suutarille tai ompelijalle, jos vaate, asuste tai muu tavara saa siten lisää käyttövuosia.
• Kahvi. Olen vähentänyt kahvinjuontia merkittävästi, mutta sen kupillisen, jonka juon, haluan olevan laadukasta. Sama pätee suklaaseen.

Lue myös:

15 vinkkiä hiilijalanjäljen pienentämiseen

Seuraa Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa