Ensi alkuun haluan todeta, että en ole minäkään koskaan kuppiin sylkenyt ja on tullut humalaisia ylilyöntejä tässä vuosien varrella aika tavalla niin maan kamaralla, kansainvälisillä vesillä kuin somessakin, kuten postauksen kuvista voi havaita. Myönnän olevani itsekin humalassa ärsyttävä, kovaääninen ja harvinaisen raskasta seuraa. Ymmärrän kuitenkin näin (lähes) kolmekymppisenä aikuisena ihmisenä pysyä kohtalaisen kaukana sosiaalisesta mediasta noissa tilanteissa. Tai no, ainakin ymmärrän pysyä kaukana firman sosiaalisen median kanavista.

Haluan pohjustaa seuraavaa sanomalla, että tokihan jonkun työkuva voi olla bilettäminen, sekavien inside -läppien viljely, kiroilu ja känninen kiljunta sekä edellä mainituista raportointi yrityksen some -tileille. Kuitenkin erään radiokanavan somevastaavan kuvaama materiaali menneen viikonlopun Summer Up -risteilyltä oli minun mielestäni rimanalitus.

Nyt kerron muutaman esimerkin, miksi…

• En tajunnut puoliakaan jutuista, jotka selvästi olivat sisäpiirivitsejä.
• Oli aivan kuin olisin katsonut pian täysi-ikäistyvän siskoni ja hänen kaveriporukkansa meininkiä laivalla sillä erotuksella että siskoni ystävineen osaa käyttäytyä.
• Jo ennen laivan lähtöä tämä somevastaava oli niin naamat, että puheesta tuskin sai selvää.
• Jäi vähän epäselväksi, olivatko kaikki videopätkissä esiintyneet vaivaantuneen oloiset nuoret aikuiset antaneet luvan heidän pärstänsä kuvaamiselle.

Ymmärrän, että risteilyllä oli ikäraja 18 ja meininki sen mukainen, mutta varmasti kyseisen radiokanavan yli 50 000 seuraajan joukosta löytyy myös alaikäisiä lapsia. Käsitän myös, että työnkuvana on ollut varmaankin välittää yleistä risteilytunnelmaa, joka nyt usein on aika viinanhuuruista, mutta itselleni jäi ainakin reissusta sekä koko radiokanavasta negatiivinen kuva. Lakkasin seuraamasta. Kutsukaa vain kukkahattutädiksi ja mielensäpahoittajaksi. Olen molempia, enkä häpeä myöntää sitä.

Voihan siis tietenkin olla, että tämän radiokanavan brändiohjeistukseen kuuluu ”oottekste enemmän kännis ku mä” ja ”Tinni on hävinny mun viinipullon kaa”  -konseptit. Voi toki olla ihan strategian mukaista viestintää aiheuttaa niin suurta myötähäpeää, että en kyennyt katsomaan mainituista noin sadasta Instagram -storystä kuin vähän yli puolet, jonka jälkeen provosoiduin ja riensin kirjoittamaan aiheesta tänne blogiini. Kenties tämä juuri olikin koko homman tarkoitus: provosointi ja näkyvyyden maksimointi. Koska ei ole sellaista asiaa kuin huono julkisuus, eihän.

PS. Jos joku ei siis ole ajan hermolla ja tiedä, mistä tässä oikein on kyse, voi käydä lukemassa laatujournalistisen reportaasin aiheesta täältä. 

Edit: Tähän mennessä osa paheennusta herättäneestä materiaalista on jo poistunut tai poistettu ko. Instagram -tililtä. (Sunnuntai klo 19:47)

Olen suureksi riemukseni lähiaikoina havainnut, että siellä ruutujen takana olevien henkilöiden määrä on kasvanut reippaasti. Ajattelin siis koostaa pienen kollaasin tässä vuosien varrella tuotetuista blogipostauksista. Niistä saa käsityksen siitä, millainen mielenvikainen sillisalaatti tämä minun pieni blogini ja ennen kaikkea sen kirjoittaja onkaan.

Haluan siis tämän postauksen myötä toivottaa kaikki uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi ja kenties myös muistuttaa vanhoja lukijoita näiden maanmainioiden postausten olemassaolosta.

Aloitetaan omakuvalla:

Olen kolmenkympin kynnyksellä tasapainoileva äiti, tapahtumatuottaja, lentoemäntä ja eläkkeellä oleva matkaopas, joka opiskelee liiketaloutta tehden viestinnän sekatöitä. Katson televisiosta ajankohtais- ja tositeeveeohjelmia. Harrastan liikuntaa, lukemista sekä muiden arvostelua. Tuhlaan liikaa rahaa sisustukseen, elokuviin ja ulkona syömiseen. Rakastan kiireettömiä aamuja, saunomista, tulppaaneja sekä shampanjaa. Arvostan ihmisiä, jotka seuraavat unelmiaan itseään kehittäen, enkä voi sietää vätyksiä, korianteria tai huumorintajuttomuutta.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska huomasin, että vähäpätöisemmätkin idiootit sellaista pitävät ja koska minulla on niin valtavasti asiaa kaikesta. Joku voisi kutsua tätä lifestyle -blogiksi, mutta vaikka minulla onkin vauhdikas elämä (life), ei siinä paljon tyyliä ole (style). Siksipä täältä on vaikea löytää edes hailakanpunaista lankaa.

Tervetuloa silti.

• Blogini kantavia teemoja on oikeastaan yksi: se, miten aina ärsyynnyn kaikista ja kaikesta. Koonti siitä löytyy #ärsytyslista.

Huonosti käyttäytyvät ihmiset ravintoloissa (ärsyttää). Ravintolassa syödään ja istutaan nätisti paikoillaan. Siellä ei kiljuta, juosta tai ryömitä lattioilla. Mikäli et osaa pitää itseäsi tai jälkikasvuasi kurissa, ole hyvä ja syö kotona.”

Rakkauspakkaus. En edes viitsisi aloittaa tästä. Kuten kaikki lukijani varmasti tietävät, olen ihminen, joka vihaa lässyttämistä. Tämä sana on sitä pahimmillaan. Jostain syystä olen myös alkanut inhota ”muru” -sanaa. Mikseivät ihmiset vaan voi pitää parisuhteitaan kahdenkeskisinä asioina?”

Aamukahvin puutostila on vakava asia. Minulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut sumppia. Ärsyttää myös, jos kahvimaito loppuu kesken kaiken: kolme kuppia ei riittänyt tänäkään aamuna.”

• Äitiydestä olen tarinoinut elämäntilanteesta johtuen viimeisen vuoden aikana paljonkin:

Kootut raskausvaivat
Ihana, kamala imetyskohu
Kolmen kuukauden ikäinen äiti

Kyllähän ne muut äidit tästä varoittelivat, mutta en uskonut. Vaikka olisin kuinka väsynyt, yöhikoilusta haiseva, vapauteni menettänyt, rahaton ja vaatteeni maidolla tahrinut, aika pysähtyy kun tuo pieni rääpäle nauraa.”

• Työstäni lentoemäntänä olen kirjoittanut jonkin verran ja se yleisesti ottaen kiinnostaa ihmisiä kovasti. Olen myös tarinoinut muita työelämään liittyviä tekstejä melko paljon. Nimittäin työ on iso osa arkeani. Kirjoitan myös jonkin verran käynnissä olevista opinnoista.

Onko elämää matkaopaselämän jälkeen?
Mikä on parasta lentoemännän työssä?
Mitä on tapahtumatuottajan työ?

Yhteenvetona siis todettakoon, että parasta lentoemännän työssä on ehdottomasti hotellitohvelit.”

• Lempiharrastukseni on arvostella muita ihmisiä elokuvia. Karkaan katsomaan jonkin filmin aina kuin suinkin ehdin. Tykkään hirmuisesti myös kirjojen lukemisesta.

Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar
Unelmahommissa
Miksi the Dressmaker on vuoden paras elokuva?

• Olen myös antanut lyömättömiä vinkkejä niin juhlien järjestämiseen, erilaisiin tapahtumiin, ajanhallintaan kuin jääkiekkoilijoiden pokaamiseenkin liittyen:

Jos pidät vain naamiaiset ilman mitään sen tarkempaa teemaa, voit olla varma, että puolet porukasta ei panosta lainkaan ja toinen puoli tulee pukeutuneena poliisiksi/lentokapteeniksi/hoitsuksi/Marilyniksi koska ihmisillä ei ole mielikuvitusta.”

Mistä on hyvät teemabileet tehty?
Kuinka iskeä jääkiekkoilija?
Ristiäisten muistilista
Miksi ei kannata mennä Ikeaan sateisena sunnuntaina?
Ajanhallinnan mestariksi
Lentoemännän pakkausvinkit

Mikäli satut jo tuntemaan jonkun lätkänpelaajan ja olet hänen kanssaan viestittely-yhteyksissä, on tietenkin luonnollisesti ängettävä mukaan joukkueen saunailtaan. Siellä on harvoin muita immeisiä, joten saat jakamattoman huomion. Näissä tilaisuuksissa saattaa kyllä olla esimerkiksi Johanna Tukiainen strippaamassa, joten ole varuillasi.”

Näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi blogista löytyy matkustelua, pohdintaa aikuisuudesta, pukeutumisesta, kauneudenhoidosta ja hyvinvoinnista sekä epämääräistä vittuilua ja huumorin jäämiä.