Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 6.

En olekaan aikoihin ärsyyntynyt mistään. Tai no, se on emävale. Olen ärsyyntynyt monistakin asioista, en vain ole listannut niitä tänne blogiini. Nyt listaan.

  1. Ihmiset, jotka eivät välitä (kuin itsestään). Eniten vituttaa tällä hetkellä ihmiset, jotka eivät välitä. Siis kaikki, jotka roskaavat, eivät piittaa lainkaan muiden tunteista tai lähimmäisistä ja tuijottavat vain omaa napaansa. Mikään ei ole heidän vikansa tai kosketa heitä. Jos jotain tapahtuu, he ovat aina uhreja.
  2. Vanhemmat, jotka kyttäävät ja arvostelevat toisten vanhempien tekemisiä. Minusta on tosi jeppis, jos sinun Erno-Pippurisi syö vain oman maan kasviksista itse tehtyä luomusosetta, on kotona eskari-ikään asti ja leikkii vain sinun itsesi puusta veistämillä ikäkauteen sopivilla kehittävillä leluilla. Kaikin mokomin. Minä olen kuitenkin erilainen vanhempi, eikä se tee minusta sen huonompaa. Lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja, ruokaa, unta, turvallisuutta ja puhtaita vaatteita. Oman maan kasviksista tehty luomusose on ekstraa. Vanhemmuus ei ole kilpailu ja kukaan ei siitä saa mitalia.

  3. Kun netti ei toimi. Raivostun tästä päivittäin. Viimeksi tätä postausta kirjoittaessani.
  4. Suorituspaineet kesästä. Etenkin nyt kun on aurinkoista ja hellettä, pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain kesäisää. No, käytiin me Porvoossa viikonloppuna. Ainiin ja sitten luin semmoisenkin jostain, että ilmeisesti sellaisten vanhempien, joilla ei ole muuten kesälomaa, pitäisi ottaa palkatonta vapaata koko kesäksi, ettei lasten tarvitse olla päiväkodissa…
  5. Huonosti nukutut yöt. Ulkona haukkuu koira. Sisällä naukuu kissa. On tuskastuttavan kuuma ja ahdistaa. Huonosti nukutut yöt muuttuvat väistämättä huonotuulisiksi päiviksi ja sekös vituttaa sekin.
  6. Huutavat naapurit. Naapurustossamme on neljä uutta perhettä. Jossain näistä huudetaan tosi paljon. Siis riitely-huutoa. Ovi auki. Se on ihan vitun kiusallista. Muutan maalle.

Lue myös:

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol. 5

Aiemmin minua ovat ärsyttäneet:

Mielensäpahoittajan ärsytyslista

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.2

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol. 3

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 4

Minua ärsyttää myös:

Some-käyttäytyminen

Erilaisten pariskuntien some-käyttäytyminen

Masuasukki, paituli ja ketä meitä nyt oli

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät petaa sänkyään ja muut epäsuositut mielipiteeni

Äitiyslomalla ketutti vähän kaikki

Toim.huom. En välttämättä enää tänä päivänä todellakaan jaksa ärsyyntyä kaikista näissä vanhemmissa kirjoituksissani mainituista vitutuksen aiheista. Osa niistä tuntuu nyt jopa melko naurettavilta. Olenhan nykyään tosi seesteinen mutsi. Kulmat ovat sitä myöten hieman hioutuneet ja perspektiiviäkin saattanut tulla.

Hokihutsun muistelmat vol. 2: Miksi minusta ei ollut lätkävaimoksi?

Haluan aluksi huomauttaa, että luonnollisesti on myös olemassa, ihan minunkin tuttavapiirissäni, tunnollisia ja kunnollisia ammattikiekkoilijoita, jotka ovat uskollisia perheenisiä. Tiedän myös, että monella jääkiekkoilijan puolisolla on myös oma ura ja muitakin ystäviä kuin toiset lätkävaimot. En tietenkään halua yleistää, mutta yleistän nyt kuitenkin, koska eihän tästä aiheesta muuten saa mehukasta blogipostausta, jossa miehet ovat lippis väärinpäin vaappuvia kusipäitä ja naiset kotiin alistettuja koristeita.

Perustan tämän hyvinkin kärjistetyn kertomukseni nyt siihen, mitä olen kuullut tuttaviltani, jotka ovat tai ovat olleet naimisissa tai vakavassa parisuhteessa jääkiekkoilijan kanssa. Näiden lisäksi nojaan omiin kokemuksiini sekä juorulehdistöön, joka on toki aina yhtä luotettava ja relevantti lähde.

Ei se lätkävaimon elämä ole aina ruusuilla tanssimista

Ensinnäkin pitää todeta, että lukuisista yrityksistä huolimatta siis kukaan lätkäjätkä ei koskaan huolinut minua lätkävaimoksi, mutta sehän on tässä toki sivuseikka. Nyt kerron, miksi minusta ei olisi edes ollut siihen hommaan:

  • Muuttaminen koko ajan lyhyellä varoitusajalla on rankkaa.
  • On lähes mahdotonta luoda omaa uraa, ellei ole paikkariippumaton fitness- tai sometähti, kuten monet nykyään tuntuvat olevan.
  • Koko elämä pyörii miehen työn, pelipäivien ruokien ja päiväunien ympärillä.
  • Mies on paljon poissa kotoa.
  • Kaikenlaiset horatsut pyörivät jaloissa ja tilaisuus tekee varkaan.

Minusta tuntuisi kamalalta, että tulevaisuus olisi koko ajan epävarmaa. Jääkiekkoilija voi saada äkkiä lähtöpassit seurasta, siirron kesken kauden tai loukkaantua vakavasti. Koko elämä pyörisi miehen työn ympärillä ja itse siinä sivussa yrittäisin pitää arjen kasassa ja olla häiritsemättä tämän keskittymistä illan peliin.

Usein jos tähän yhtälöön suodaan lapsia, jäävät ne lätkävaimon kontolle täysin. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta en tiedä yhtäkään miespuolista ammattiurheilijaa, joka olisi ollut vanhempainvapaalla.

Lätkäpiireissä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että mies, elättäjä, saa puuhailla vähän mitä lystää. Tiedän tämän siksi, koska olen ollut ”mitä lystää”. Lätkävaimon osana on katsoa toiseen suuntaan ja pitää huolta jälkikasvusta. Hämmentävän monet naiset siihen suostuvat, enkä oikeastaan voi ymmärtää, miksi.

Otetaan stereotyyppinen esimerkki, täysin fiktiivinen tarina

Nuori nainen on töissä kahvilassa. Illanvietossa ystävien kanssa hän tapaa miehen, jolla on nuuskaa huulessa. Nainen ei ole käynyt kouluja toisen asteen jälkeen, eikä ehdi käydäkään. Hän muuttaa miehen perässä toiseen maahan, kauas ystävistä ja sukulaisista. Melko pian hän tulee raskaaksi. He menevät naimisiin. Vuosia kuluu, muutetaan usein, välillä toiselle mantereelle. Mies on koko ajan poissa kotoa. On pitkiä pelireissuja, kauden päätösreissuja ja muita menoja. Tulee lisää lapsia. Nainen on kuullut värikkäitä huhuja näistä pelireissuista, kauden päätösreissuista ja muista menoista, mutta ei sano mitään. Hän ei ole myöskään huomaavinaan sitä, että mies on koukussa unilääkkeisiin. Kuitenkin nämä asiat hiertävät ja aiheuttavat riitoja toisinaan. Suhteeseen kuitenkin jäädään. Siihen asti, että avioeroa puidaan 7 päivää -lehdessä.

Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia

Tottakai tiedän, että myös muissa ammateissa on omat epävarmuustekijänsä eikä mikään avioliitto tai parisuhde ole koskaan täydellinen. Kaikilla meillä on omat haasteemme. Toiset ihmiset ovat uraorientoituneempia kuin toiset ja sehän on suuri rikkaus. Sivusin aihetta vuonna 2016 näin:

”On olemassa naisten (ja miksei miestenkin) joukkio, joiden pääasiallinen elämäntehtävä on päästä rikkaisiin naimisiin, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Itselleni ajatus siitä, että joku toinen maksaisi elämiseni täysin, on todella vieras. En näe itseäni edustusvaimona, enkä voi arvostaa ihmisiä, jotka valitsevat sen osan. Minusta olisi suorastaan nöyryyttävää, jos saisin kuukausirahaa puolisoltani tai vaihtoehtoisesti elättäisin jotain miehenrutjaketta. Mielestäni taloudellinen riippumattomuus on myös parisuhteessa äärimmäisen tärkeä asia. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi en voisi jäädä myöskään vuositolkulla kotiäidiksi. En halua kritisoida heitä, jotka sellaisen valinnan tekevät. Haluan vain tuoda esiin, että en itse siihen pystyisi, mikäli se olisikin taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti kotiäitiyttä ei arvosteta ansioluettelossa, vaikka se varmasti arvokasta työtä onkin. Olen muutenkin sen verran skeptinen elämän suhteen, että en voi olla pohtimatta: Mitä sitten, kun seitsemän vuotta oltuani poissa työelämästä ja mahdollisesti ilman korkeakoulututkintoa, mies päättää vaihtaa minut nuorempaan vuosimalliin? Pahimmassa tapauksessa auto ja asuntokin ovat hänen nimissään ja minä jäisin aivan tyhjän päälle. Olen sitä mieltä, että parisuhteessakin tasa-arvo on tuiki tärkeä asia. Tilanteessa, jossa jompikumpi osapuoli maksaa kaiken, suhteen vallankäyttö on vääristynyt.”

Komppaan neljän vuoden takaista itseäni tässä asiassa edelleen.

Lue myös:

”Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia”

Voisinko elää jonkun toisen piikkiin?

Hokihutsun muistelmat -kuinka iskeä jääkiekkoilija

Mitä ihmisen ammatti kertoo hänestä?

Seuraa myös Instagramissa: @Sarkasmiajashampanjaa