Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Saako lapsi valita itse vaatteet?

Missä vaiheessa lapsen tulisi antaa päättää itse, mitä pukee päällensä? Vai tulisiko milloinkaan? Tässä postauksessa kerron oman kokemukseni ja kantani asiaan.

Lastenvaatteet tuntuvat herättävän voimakasta keskustelua ja paljon tunteita. Pienokaisten merkkivaatteet näyttäisivät olevan ihan oma maailmansa. Harrastus, johon en itse ole oikein koskaan päässyt sisälle.

Kun lapseni oli vauva, ostin hänelle pääsääntöisesti neutraalin värisiä vaatteita sillä ajatuksella, että ne voi sitten säästää mahdollisesti tulevaisuutta varten. Oli paljon valkoista, mustaa ja harmaata. Sain myös valtavasti ystäviltä ja sukulaisilta käytettynä vaatteita.

 

Tytär oli noin puolitoistavuotias kun hän osoitti voimakasta halua ja kiinnostusta vaatevalintoihin. Esimerkiksi farkkuja hän ei ole oikein koskaan suostunut laittamaan jalkaansa. Muistan kun hän oli vähän alle kaksivuotias ja ostin Weecos.comista aivan ihanan Taival Clothingin pinkin onepiecen. Hän ei suostunut kertaakaan laittamaan sitä päällensä, vaikka se oli hänen suosikkivärissään. Silloin päätin, että tästä lähtien teemme hankinnat yhdessä.

Meillä tämä homma toimii niin, että sää ja tilaisuuden luonne asettaa jonkin verran raameja, mutta muuten tytär saa valita haluamansa vaatteet. Ostelemme vaatteita yhdessä kirpputoreilta ja myös verkkokaupoista, kuten jo mainittu Weecos sekä Emmy.fi, Pienelle.fi. Valitsemme vaatteet yhdessä. Ostamme tarpeeseen ja kysyn tyttäreltä aina mielipiteen. Olen sanonut sukulaisille, että jälkeläiselleni ei kannata ostaa vaatteita lahjaksi. Ainoastaan Lontoon kummin ostamat kledjut näyttäisivät järjestäen kelpaavan, joten hänellä on poikkeuslupa tässä asiassa.

Nämä vaatteet on saatu osana yhteistyötä Pienelle.fi -nettikaupasta. Valitsimme ne tyttären kanssa yhdessä.

Haluan vaalia lapseni itseilmaisun taitoja ja mielikuvitusta kaikin tavoin

Minusta on ihanaa, että tyttäreni on innoissaan pukeutumisesta ja hänelle on selvästi kehittynyt jo aivan oma tyyli, johon kuuluu iloiset printtipaidat ja mekot.

Minua vähän surettaa vanhemmat, jotka suorastaan pilkkaavat lapsen tahtoa pukeutua värikkäisiin printteihin tai ihailemiensa hahmojen, kuten Ryhmä Hau:n tai Frozenin, värittämiin vaatteisiin. Olen lukenut kannanottoja aiheesta puolesta ja vastaan. He, jotka valitsevat kouluikäistenkin lastensa vaatteet, puolustelevat tätä sillä, että niin kauan kuin he maksavat, heillä on valta valita. Tämä kuulostaa mielestäni vähän jyrkältä kannalta. ”Olen alusta saakka tehnyt heille selväksi, että varsinkaan mitään sarjakuvasankari-vaatteita en heille osta”, kirjoitti eräs bloggaaja.

 

 

 

Tietenkin, jos minä saisin päättää, lapseni pukeutuisi toki aina vain hillittyihin maanläheisiin sävyihin ja vastuullisesti tuotettuihin kotimaisiin merkkivaatteisiin sekä sellaisiin ulkovaatteisiin, jotka eivät todellakaan sovellu kuraleikkeihin tai pakkassäähän. Luultavasti hän kulkisi kesät talvet nahkatakissa ja minnaparikoissa. (Ei kun hitsi, sehän olenkin minä!)

Valitettavasti kuitenkaan lapseni ei ole minun nukkeni, vaan ihan oikea oma persoonansa, joka haluaa ilmaista itseään vaatteiden kautta. Kunhan ne kuteet ovat ehjät, puhtaat ja sään- ja tilaisuudenmukaiset, minä en puutu siihen. Esimerkiksi päiväkotiin ei lähdetä yöpuvussa, juhlallisiin tilaisuuksiin pitää valita joku vähän siistimpi vaateparsi ja ulos laitetaan talvella haalari, talvisaappaat ja kypärämyssy.

Minä muistan kerran lapsena eräissä häissä kun minut pakotettiin laittamaan ihan kamala mekkoon kuuluva irrallinen kaulus. Olin jo ala-asteikäinen, ehkä kolmannella luokalla. Koko juhlien ajan tunsin häpeää. Itkin. En halua lapselleni tämmöisiä kokemuksia.

Kysyin aiheesta Instagramissa seuraajiltani ja sain jonkin verran kommentteja. Vastauksissa korostui se, että lapsen pitää saada toteuttaa itseään ja se, joka vaatetta käyttää, saa niistä myös päättää. Jos meille joskus siunaantuisi toinen lapsi, hänkin saisi niin halutessaan biologisesta sukupuolesta riippumatta käyttää ihan kaikkia väripaletin sävyjä tai valita mekon, hameen tai housut.

Loppuun vielä kolme vinkkiä kolmevuotiaan vaatekaapista:

  1. Mitä enemmän värejä ja kuoseja yhdessä, sen parempi.
  2. Saman värin eri sävyjä voi yhdistellä rohkeasti.
  3. Paras tyyli syntyy kun valitset legginsit, mekon ja sen päälle pitkähihaisen printtipaidan.

Paikkasin tyttären legginsit niillä materiaaleilla, joita sattui löytymään. Tyttären mielestä ”Wau, ihanat!”

Mielensäpahoittajan jouluinen ärsytyslista

 

Kyselin seuraajiltani Instagramissa,haluaisivatko he tässä vielä ennen joulua lukea tarkemmin joulusuunnitelmistamme, työelämästä, vanhemmuudesta ja uupumisesta vai viimeaikaisista ärsytyksen aiheista. No, tässäpä mielensä pahoittamista oikein jouluriemun merkeissä koko rahalla.

viimeaikoina on pänninyt muun muassa nämä asiat

  • Foliohattuteoreetikot ja kulkutautimyönteiset ihmiset. Minä aion ottaa rokotuksen sitten kun minun vuoroni on. Koronarokote ei liity sikainfluenssaan ja narkolepsiatapauksiin. Koronarokotteessa ei ole nanoteknologiaa, jolla 5G verkon kautta meitä seurataan. Rokotteen kehitysvaiheita ei ole  lyöty laimin, vain aikataulua on nopeutettu, koska tutkimustyön taustalla on ollut enemmän resursseja eli vitusti pätäkkää.
  • Jatkuva valitus (johon syyllistyn itsekin ja sekös vasta ketuttaa). Juu on saatanan harmaata ja vituttaa kun ei pääse reissuun ja kaikki on peruttu. Kuitenkin asiat voisi olla paljon, paljon, paljon huonomminkin. Ja monella onkin.
  • Ihmisten yleinen itsekkyys. Varsinkin jouluna olisi hyvä aika tuijottaa muuallekin kuin omaan napaan. Kyllähän se harmittaa, että suunnitelmia peruuntuu ja rajoitukset rajoittaa, mutta valoa on tunnelin päässä (joka päivä aavistuksen verran enemmän, koska eilen oli talvipäivänseisaus, köh köh).
  • Väärin kirjoitetut juhlapyhät nousee aina tähän aikaan vuodesta vitutuskäyrälleni. Oikeat kirjoitusasut:
    • Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta (kun toivotetaan koko vuodelle onnea)
    • Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta (kun toivotetaan vain vuodenvaihteelle onnea)
    • Ei koskaan näin: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
  • Vituttaa kaikki, jotka ovat omalla reippaudellaan saaneet minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi sen vuoksi, että en tänäkään vuonna jaksanut itse askarrella joulukortteja enkä tehdä torttutaikinaa. Hyvä että jaksoin tässä pimeyden keskellä nousta sängystä ja tehdä yöpuku päällä päivän työt. Vähän sinne päin nekin.

Tänäkään vuonna en jaksanut askarrella kortteja, vaan luotin Putingin valikoimiin (Kortit on saatu osana Instagram-yhteistyötä) josta yhdessä lapsen kanssa valitsimme veikeitä ja ihania kortteja.

 

Teimme (kaupan valmistaikinasta toim.huom) elämäni ensimmäisen piparkakkutalon. Sen pihalla asuu koira, jonka nimi on tyttäreni mukaan ”Helvi-kissa”.

myös nämä asiat vituttaa

  • Joulupukkihuijaus. Olen lähtenyt tähän mukaan vanhemmuuteni alkutaipaleella ja olen jo liian syvällä valheiden verkossa. Kuitenkin asiaa pohdittuani ei tunnu todellakaan hyvältä huiputtaa lasta, että lahjakasan määrä olisi verrannollinen kiltteyteen etenkin kun pyhänä pyrkimyksenä on vuosi vuodelta pienentää lahjakasaa ”laatu korvaa määrän”-tyyppisesti. En myöskään halua, että lapsen jouluaatto menee vain täpinöissään pukkia odotellessa, vaan että voisi keskittyä myös muuhun mukavaan tekemiseen. Meillä on jo lahjat kuusen alla ihan saatavilla. Sanoin vain, että ne on sinne tulla tupsahtaneet. Tytär saa avata jo aattoaamuna yhden paketin. Pikkuhiljaa aion alkaa purkaa tätä huijausta lempeästi vuosi vuodelta. Muistan edelleen, mikä traumaattinen shokki oli kun minulle valkeni asiain oikea laita.
  • Joulun materialismi vituttaa vuosi vuodelta enemmän. Luin jostain vauva.fi-keskustelusta, että on ostettu lapselle vaan KYMMENEN pakettia ja serkku sai NELJÄKYMMENTÄ. Okei siis kymmenenkin pakettia on mielestäni ihan vitusti. Itse ajatteli, että kolmesta ihan maksimissaan viiteen lahjaa on sopiva määrä. Minä haluaisin opettaa tytärtäni arvostamaan jokaista joululahjaa ja erityisesti aineettomia lahjoja. Jos paketteja on valtava määrä, ne eivät saa mielestäni tarpeeksi suurta ihastelua osakseen. Pienen lapsen on toki vaikeaa hahmottaa jouluna sitä, että täti vie sitten joskus kesällä huvipuistoon, jos kaverit saa pikemminkin leluvuoren lahjaksi. Kuitenkin toivon, että pitkällä tähtäimellä yhteisen tekemisen muistot kantavat pidemmälle kuin interaktiiviset muoviset ilmapallokoirat tai äänekkäät jorailevat sorkkaeläimet. Jos täytyy ostaa jotain tavaraa, kannattaa minun mielestäni suosia kestäviä ja ajattomia klassikkoleluja sekä kirjoja ja kehittäviä pelejä. Niitä löytyy myös hyvin käytettyinä. Ei kolmevuotias osaa vielä kummoisia toiveita esittää, jos niitä ei hänelle lelulehden tai mainoksien muodossa aktiivisesti tuputa. Olen meuhkannut tästä aiheesta pitkin joulukuuta.
  • Vaikka kohdassa 2. sanoin, että jatkuva valitus vituttaa niin vituttaahan se silti, että on niin perkeleen pimeää, harmaata ja tihkusateista. Kun minä olin lapsi, jouluna oli aina lunta ja me hiihdettiin kouluun jne.

Lue myös: Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 6.

Aiemmin minua ovat ärsyttäneet:

Mielensäpahoittajan ärsytyslista

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.2

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol. 3

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 4

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol 5

Minua ärsyttää myös:

Some-käyttäytyminen

Erilaisten pariskuntien some-käyttäytyminen

Masuasukki, paituli ja ketä meitä nyt oli

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät petaa sänkyään ja muut epäsuositut mielipiteeni

Äitiyslomalla ketutti vähän kaikki

Toim.huom. En välttämättä enää tänä päivänä todellakaan jaksa ärsyyntyä kaikista näissä vanhemmissa kirjoituksissani mainituista vitutuksen aiheista. Osa niistä tuntuu nyt jopa melko naurettavilta. Olenhan nykyään tosi seesteinen mutsi. Kulmat ovat sitä myöten hieman hioutuneet ja perspektiiviäkin saattanut tulla.