Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Miksi ei kannata mennä Ikeaan sateisena sunnuntaina?

Viime sunnuntaina sään ollessa hieman kolea ja sateinen, ajattelin tehdä täsmäiskun sisustuskaupoille. Järjestelmällinen sekä määrätietoinen ihminen kun olen, tein etukäteen listan tavaroista, jotka tarvitsisin. Kirjasin ne ylös siinä järjestyksessä kuin tiesin romppeiden olevan myymälässä, kuten teen aina kauppalistojen kanssa aikaa ja hermoja säästääkseni. Lisäksi etsin nettisivuilta valmiiksi isompien tuotteiden hyllypaikat itsepalveluvarastossa.

Normaalisti kun menen Ikeaan, tykkään kiertää huonekalunäyttelyt kaikessa rauhassa etsien niistä ratkaisuja ja inspiraatiota sekä ihastellen erityisesti kattauksia. Nyt kuitenkin halusin vain hakea muutamat tarvitsemani tavarat ja suunnata ripeästi takaisin kotiin. Tuolle päivälle kun oli muitakin suunnitelmia.

Kuitenkin minun olisi järkevänä ihmisenä pitänyt tietää jo tähän ikään mennessä, että ”tärmäisku”, ”sateinen sää” ja ”sunnuntai” ei voi olla ”Ikean” kanssa samassa lauseessa. Jo parkkipaikalle päästyäni ymmärsin tehneeni elämäni suurimman virheen.

12938069_10154015710252605_7209335496785670992_n

Koska olin liikkeellä yksin ja aioin ostaa muun muassa melko kookkaan tarjoilukärryn, halusin luonnollisesti iskeä koslani mahdollisimman lähelle ovia tavaroiden raahaamisen minimoimiseksi. 45 minuutin parkkipaikan metsästyksen jälkeen jätin auton kaikkein kauimmaiseen nurkkaan ja kipsuttelin korkokengissäni (virhe nro2) myymälään. Siellä oli viidakkomeininki. Onneksi olin sentään syönyt kotona ennen lähtöä, koska lihapulla-apajille ei tällä kertaa olisi ollut mitään asiaa. Lapset ryntäilivät ympäriinsä villeinä. Aviomiehet, jotka oli väkipakolla raahattu mukaan, näyttivät maansa myyneiltä ja naisihmiset ennen kaikkea stressaantuneilta.

Ohitin huonekalunäyttelyt olankohautuksella ja suuntasin suoraan alakertaan. Kävi ilmi, että siellä olikin tavaroiden paikat vaihtuneet sitten viime kerran. (Tai sitten saattaa olla, että muistin järjestyksen hieman väärin, mutta minähän en moista koskaan myöntäisi.) Näin ollen kauppalistani täydellinen muoto ei enää pitänytkään paikkaansa. Tämän vuoksi jäi muutama mitätön pikkuasia, kuten verhot, ostamatta. Nimittäin pahinta, mitä voit Ikeassa ruuhka-aikana tehdä, on lähteä ostoskärryinesi takaisin vastavirtaan. Ehei, siellä pitää pysyä koko ajan liikkeessä ja mennä lauman mukana kohti itsepalveluvarastoa napaten matkalta kärryyn vain ne tuotteet, jotka pystyy ottamaan vaelluksen häiriintymättä.

Kun pääsin kassoille, huomasin, etteivät ihmiset vieläkään osaa jonottaa siivosti. Takanani oleva rouva tökki kantapäitäni kärryllään neljästi ja jouduin ystävällisesti huomauttamaan hänelle, että hänkään ei pääse täältä sen nopeammin ulos vaikka änkeäisi kuinka lähelle takamustani. Kun sain vihdoin ostokseni maksettua, kassit sekä laatikot raahattua autolle ja auton käyntiin, ymmärsin, että yksi elämäni suurimmista koettelemuksista oli ohi. Jos olisin tunteellinen ihminen, olisin varmasti alkanut itkemään.

Jatkossa tilaan tuotteet suoraan netistä kotiinkuljetuksella niin kuin normaali herrasväki tekee.

Pääsiäisen DIY: ruokapöydän ja tuolien maalaus

Minulla on massiivinen sisustusprojekti meneillään. Siitä voin kertoa tässä kevään mittaan vähän lisääkin, mutta nyt haluan paljastaa erään asian: Olen jo pitkään haaveillut pyöreästä keittiön pöydästä ja pinnatuoleista. Koska olen köyhä opiskelija arvostan kierrättämistä, olen kytännyt sopivia huonekaluja käytettynä netistä. Niinpä hihkuin riemusta kun vähän aikaa sitten löysin erinomaisen pöydän ja peräti neljä tuolia Tori.fi:stä kohtalaisen edulliseen hintaan. Ainoa ongelma oli se, että ne olivat koivunvärisiä ja taloudessamme on jo nyt aivan liian monta erilaista puupintaa. Näin ollen pöydästä tuoleineen piti saada valkoiset.

Ajattelin, että äkkiäkös sitä vähän sutii maalilla ja kas vain, unelmieni ruokailuryhmä on valmis. Sitä paitsi tällainen kalusteiden maalaus on paitsi palkitsevaa, myös terapeuttista. Tiesinhän minä, että huonekalut pitää ensin hioa, jos haluaa pysyvän ja tasaisen tuloksen. ”Pikkujuttu”, mietin. Niinpä päätin ryhtyä tuumasta toimeen näin pyhien aikaan. Kun kalusteet olisi pikaisesti hiottu, maalaisin ne vain nopeasti pohjamaalilla. Sitten roiskisin pari kerrosta valkoista maalia ja tadaa, keittiön uusi ilme olisi valmis omin pienin kätösin toteutettuna. Voisimme syödä pääsiäisillallista uutuuttaan hohtavan pöydän ääressä. Saisin kattauksesta mielettömän upeita kuvia Instagramiin.

Tähän väliin haluan huomauttaa, että joidenkin ihmisten mielestä olen luonteeltani hieman kärsimätön.

Suurimman työn oli poikaystäväni jo ehtinyt hiomaan koneella ja jäljellä oli vain pienet osat, kuten tuolien pinnat. Miten kauan siinä nyt voisi mennä? Kaikille tiedoksi, että se oli sarkastinen vitsi kun väitin tällaisten tee-se-itse -projektien olevan terapeuttisia. Kestin noin puolitoista tuntia ja sinä aikana en saanut edes yhtä helkkarin istuinta valmiiksi. Hiukset, naama sekä vaatteet täynnä puupölyä päätin, että emmehän me tarvitse uusia kalusteita.

Tämän vuoksi postauksessa ei ole seesteisiä kuvia ”keittiön muuttuneesta ilmeestä” tai minusta maalipensseli kädessä hymyillen valloittavasti. Joudutte siis tyytymään tähän:

InstagramCapture_e0263cb8-ede2-4068-aa1a-a2eb0843a185

Vinkki: Osta huonekalut sen värisinä kuin haluat niiden olevan.