Järjestimme eilen eräälle ystävällemme babyshowerit eli vauvakutsut. Koolla oli pieni porukka ja ilta sujui mukavasti naurun siivittämänä. Juhlakalu piti pirskeitä erittäin onnistuneina ja vaikutti olevan todella iloinen hankkimistamme lahjoista.

Kutsujen jälkeen aloin pohtimaan babyshower -konseptia, itsekin kun olen saanut näin aikuisiällä jo osallistua useampiinkin tällaisiin juhliin. Niinpä päätin jakaa omiin kokemuksiini perustuvia vinkkejä :

1. Juhlien ajankohta
   Ei kannata järjestää babyshowereita heti kun pissatikkuun ilmestyy kaksi viivaa. Hyväksi havaittu ajankohta on noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa tai viimeistään silloin kun odottajalla alkaa äitiysloma. Jos jättää aivan viime tinkaan juhlien järjestämisen, saattaa käydä niin että vaippapylly on jo tullut maailmaan. Nimittäin vauvat ovat sillä tavalla arvaamattomia, ettei niistä oikein kukaan ota selvää, milloin he päättävät syntyä.
2. Vieraat
   Ketä vauvakutsuille pitää kutsua? Sukulaiset? Työkaverit? Ystävät? Naapurit? Tätä kannattaa hienovaraisesti tiedustella juhlakalulta itseltään vaikka bileet pidettäisiinkin yllätyksenä. Usein saattaa käydä niin, että ystäväporukka järjestää juhlat, mutta ei ymmärrä kutsua odottajan parasta työkaveria tai sitten kutsutaan koko suku, vaikka tuleva äiti ei olisi puhunut Kaija-serkkunsa kanssa vuosikausiin.Etukäteen on myös hyvä sopia, saako juhliin tuoda lapsia tai lemmikkejä. Uskokaa tai älkää, kaikki odottavat äidit eivät halua viettää iltaansa jonkun toisen kirkuvan pennun kanssa, vaan rennosti aikuisten seurassa.
3. Ruoka
   Nyyttikestiperiaate toimii kokemukseni mukaan vauvakutsuilla vallan mainiosti, jolloin yhden ihmisen kontolle ei jää liikaa leipomista ja kaikki tuntevat itsensä tärkeäksi. On hyvä tarjota sekä pientä suolaista että makeaa purtavaa. Yleensä kutsuilla on myös kakku. Ruokia suunnitellessa on syytä ottaa huomioon, että raskaana olevilla on aika tavalla ruokarajoitteita, joten sushi, tartar -pihvit ja salmiakki kannattaa suosiolla jättää seuraaviin kinkereihin.
4. Juoma
   Niin mukavaa kuin onkin ryypätä aina tilaisuuden tullen, ei babyshowerit ole välttämättä se kaikkein paras tapahtuma ylenpalttiselle viinalla läträykselle. Mielestäni alkumaljat ovat hyväksyttävät, mutta tulevan äidin ei ole varmasti kovinkaan miellyttävää katsoa omissa juhlissaan muiden kännäämistä kun itse joutuu tyytymään kivennäisveteen.
5. Koristeet
   Jotkut ihmiset ovat sellaisia, jotka tykkäävät hössöttämisestä, lässyttämisestä ja kaikenlaisesta tilpehööristä. Tämän kaltaiselle tulevalle äidille koristelun suhteen ei kannata pihistellä. Normaaleille ihmisille sen sijaan riittää vähän hillitymmät koristeet. Perinteisesti jos vauvan sukupuoli on tiedossa, on helppo stereotypisesti koristella joko vaaleanpunaisen tai sinisen sävyillä.
6. Lahjat
   Mielestäni vauvakutsuilla ei tarvitse ottaa stressiä lahjoista, vaan tärkeintä on yhdessäolo. Mikäli jotain haluaa antaa, on hyvä tiedustella, onko jotain sellaista, mitä odottaja vielä tarvitsee. Kuitenkin nyrkkisääntönä on hyvä muistaa, että on mukavaa jos lahjojen joukossa on jotain sekä pienokaiselle että tulevalle äidille. Esimerkiksi eilisillä kutsuilla kokosimme porukalla kaksi lahjapussia, joista toisessa oli hemmottelua juhlakalulle ja toisessa vauvantarvikkeita.
7. Ohjelma
   Vauvakutsuilla on kuulemma tapana järjestää jonkinlaisia leikkejä, ainakin Internetin mukaan. Kokosin vauva.info -keskustelupalstalta kamalimpia  muutamia vaihtoehtoja:
   – Vaippaleikki: ”Jokaiseen (mielellään käyttämättömään) vaippaan laitetaan jotain, joka pitää hajun perusteella tunnistaa. Esim. porkkanasosetta, sinappia, maitoa, sitruunamehua, sulatettua suklaata”
   – Vauvanruokien maistelu
   – Mahanympärys: ”Otetaan villalangasta sen kokoinen pätkä, jonka kuvittelee olevan odottavan äidin mahanympäryksen mitta”.
   – Vaipanheitto: ”Odottava äiti heittää vaipan morsiuskimpun heiton tyyliin ja se, joka sen nappaa, on sitten seuraavana vuorossa”.Itse tyydyimme eilisissä juhlissa arvuuttelemaan tulevan pienokaisen nimeä. Lisäksi kaikki vieraat toivat mukanaan vauvakuvan itsestään ja päivänsankari sai veikata, kuka on kukin.
8. Juhlien kesto
   Mahdollisuuksien mukaan brunssi on erinomainen ajankohta vauvakutsuille, koska ilta-aikaan odottava äiti on usein hyvin väsynyt. Mielestäni sopiva babyshowereiden kesto on kahdesta kolmeen tuntia, jolloin jää mukavasti aikaa syödä, vaihtaa kuulumisia ja leikkiä hassunhauskoja leikkejä.

Olen seuraillut sosiaalisessa mediassa viime päivinä tuttavieni #sevenfirstjobs -päivityksiä. Niiden innoittamana aloin pohtia kesätöiden ja nuorena hankitun työkokemuksen arvokasta merkitystä. Minun mielestäni työmoraali sekä rahan arvo opitaan jo kauan ennen kuin työelämän koukeroista on harmainta aavistustakaan. Itse olen kiitollinen siitä, että minun tuli lapsena viikkorahojen eteen tehdä kotitöitä. Näin olen jo pienestä pitäen oppinut työn merkityksen sekä sen, että raha ei kasva puussa (vaikka toisinaan huomaan toki tuhlaavani sitä kuin se kasvaisi).

Ensimmäinen kosketukseni työntekoon juontaa juurensa yläasteelle. Koulussamme oli pieni kioski, jossa olin karkkipalkalla myymässä makeisia. Niihin aikoihin myös hoidin kesäisin päivät yksitoista vuotta nuorempaa siskoani. Ensimmäinen oikea palkkatyö taisi olla, kun ystäväni kanssa myimme joululehtiä ovelta ovelle Klaukkalan marraskuun pimeydessä. Sittemmin olin samaisen ystävän kanssa rippileirillä isosina.

Kuusitoistakesäisenä pääsin sukulaissuhteiden kautta töihin erään iskelmäfestivaalin toimistolle. Se laskettakoon ensimmäiseksi kunnon työpaikaksi. Tein avustavia toimistohommia, vastailin puhelimeen ja myin lippuja tapahtumaan. Niihin aikoihin aloitin myös promoottorina työskentelyn ja esittelin kauppakeskuksissa partakoneita sekä maistatin ateriankorvikepatukoita. Tein myös hius- ja näytösmallin hommia jonkin verran (kuvassa alla). Seuraavana kesänä pääsin MC Donald’siin töihin ja siitä voidaankin todeta alkaneen yhtäjaksoisen työurani, sillä jäin tuohon hampurilaisravintolaan abivuodeksi ja vietin siellä illat sekä viikonloput enkä sen koommin ole muutamaa kuukautta kauemmin ollut poissa työelämästä.

Tuo kaikki yllä mainittu työkokemus siis minulle oli kertynyt ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi. Kuten olen kertonut, olen sittemmin työskennellyt promoottorina, ravintola-alalla, matkaoppaana, tapahtumatuotannon parissa sekä lentoemäntänä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että juuri nuorena hankittu työkokemus ja ne ensimmäiset työpaikat ovat niitä tärkeimpiä sekä arvokkaimpia. Muistan, miten valtavan onnellinen olin hampurilaisravintolan alle 7€ aloituspalkasta ja tein kovasti töitä sen eteen. Minusta tuntuu, että nykynuoret ovat nirsoja työnteolle, enkä voi kuvitella heidän liikuttavan eväänsäkään tuollaisella liksalla. Toisaalta, jos on aina saanut vanhemmilta rahaa matkusteluun, shoppailuun ja festareilla käymiseen, miksi tehdä töitä? Onhan paljon hauskempaa vain lomailla ja laiskotella. Tällaisille nuorille tulee kuitenkin vastaan jossain vaiheessa töitä etsiessä elämän realiteetit, sillä ikätovereista löytynee heitäkin, joilla on jo allekirjoittaneen tavoin lukioikäisenä kertynyt arvokasta työkokemusta.

Olen myös sitä mieltä, että korkeakouluopintojenkin ohessa on äärimmäisen tärkeää tehdä jotain duunia. Paitsi siksi, että opintotuella ei makseta edes vuokraa, myös siksi, että kosketus työelämään säilyy. Työnantajat kun eivät valitettavasti arvosta pitkiä taukoja ansioluettelossa. Alla vielä huvin vuoksi muutama otos opasaikojen erilaisista työnkuvista (mikäli mietitte, kumpi maskoteista olen, oikea vastaus on tietenkin kirahvi).