Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Saako äiti olla lomalla, jos lapsi on päiväkodissa ja asiaa perhevapaauudistuksesta

Kerroin tänään Instagramissa olevani viikon lomalla ja listasin, mitä kaikkea tehtävää tähän rentouttavaan viikkooni kuuluu. Sain jonkin verran ihmetteleviä kommentteja mainitessani, että lapsi on ihan normaalisti päiväkodissa.

Tottakai lapsikin tarvitsee lomaa. Hän oli kesällä kuukauden lomalla, mutta aivan varmasti hänellä on mukavampaa tällä viikolla päiväkodissa ystävien kanssa kuin minun seurassani kaappeja siivotessa ja läppäriä näpytellessä. Vaikka tämä viikko on siis virallisesti lomaa, se on tiukasti aikataulutettu kaikkien niiden asioiden hoitoon, joita en oikein normaalissa arjessa muuten ehdi tehdä tai jotka menevät aina iltapuhteeksi.

Sille ei pitäisi olla minkäänlaista tarvetta, mutta selitettäköön nyt, mitä kaikkea minulla on tässä lomaviikon agendalla:

  • Olen tietoisesti niputtanut tälle viikolle valtavan määrän blogi- ja Instagramyhteistöiden kirjoittamista, raportointia, suunnittelua sekä niihin liittyvää laskutusta ja kirjanpitoa. Kun saan nämä tehtyä tässä viikon aikana, se vapauttaa aikaa arjessa perheelle iltaisin sekä viikonloppuisin.
  • Olen myös listannut viikolle mukavan määrän kotitöitä, joita en muutoin koskaan jaksa tai saa aikaiseksi tehdä. Näitä ovat muun muassa:
    • Kaappien siivoaminen.
    • Kirppiskamojen läpikäynti, hinnoittelu ja myyntiin vieminen.
    • Autotallin siivous.
    • Papereiden läpikäynti, arkistointi ja lajittelu.
    • Uuden kirjastokortin hakeminen.
    • Vaatteiden vieminen ompelijalle korjattavaksi.
    • Villasukkien parsiminen.
  • Joka päivälle on myös vähän niitä töitä, joista olen lomalla, koska en yksinkertaisesti jaksanut delegoida kun tiesin, että olen joka tapauksessa läppärin ääressä. Rajasin ne kuitenkin tarkasti ja teen vain aivan välttämättömimmät hommat.
  • Olen myös tottakai suunnitellut kivaa ja palauttavaa lomatekemistä, kuten että käyn pitkillä kävelyillä, uimassa sekä lounaalla ystävän kanssa. Jos oikein innostun, saatan mennä spontaanisti yksin elokuviin.
  • Olen tietenkin luvannut olla koko viikon päiväkotivienti- ja hakuvuorossa sekä hoitaa ruokahuollon ja viikoittaiset pyykki- ja siivouspuuhat, koska puolisoni ei ole lomalla. Normaalisti arjessa jaetaan näitä vastuita enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.
  • Torstaina menen ottamaan toisen Pfizerin hihaan.
  • Perjantain pidän täysin tyhjänä siltä varalta, että koronarokotteesta tulee väsymystä, kuumetta tai muuta oireita. Kuitenkin, jos olen tolpillani, lähdemme perjantaina töiden jälkeen viikonlopuksi sukuloimaan Pohjois-Savoon.

saako äiti olla vauvan kanssa kotona, jos isompi lapsi on päiväkodissa?

Monet vanhempainvapaalla toisen lapsen kanssa olevat tuttavani myös kommentoivat saaneensa kummastelua osakseen ollessaan äitiyslomalla vauvan kanssa isomman lapsen ollessa päiväkodissa. Että siis pitäisi olla sitten kaikkien lasten ehdottomasti kotona, jos vanhempikin on. Ei, ei vittu todellakaan pidä. Jokaisen perheen tilanne on erilainen ja kaikki tekevät varmasti ratkaisunsa siten, mikä on omien voimavarojen kannalta paras ja lasten edun mukaista.

Aina lapsen etu ei ole olla äidin kanssa kotona. Itse ainakin olin sellainen hajamielinen ihmisraunio äitiyslomalla ollessani, että en tasan tarkkaan kykenisi vauvan lisäksi huolehtimaan itsestäni ja aktiivisesta neljävuotiaasta keksien jotain kehittävää tekemistä, leikkejä ja metsäretkiä (kuten varhaiskasvatuksessa). Lisäksi mielestäni myös uusi vauva ansaitsee jakamattoman huomion elämänsä ensimmäisten kuukausien aikana. Edes osan aikaa päivästä. Jos siis saisin nyt toisen lapsen, en usko, että ottaisin esikoista pois päiväkodista, jossa hän niin kovasti viihtyy.

Lue myös: Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

asiaa perhevapaauudistuksesta

Halusin tässä yhteydessä ihan lyhyesti sivuta myös valmisteilla olevaa perhevapaauudistusta. Teen varmasti jossain kohtaa laajemman postauksen siitä, miksi tämä on maanmainio asia, mutta alla lyhyesti arviolta vuonna 2022 voimaan tulevan perhevapaauudistuksen positiivisia puolia.

Perhevapaauudistus siis tähtää siihen, että molemmat vanhemmat käyttäisivät vanhempainvapaata tasapuolisesti. Tällä hetkellä peräti 90% kaikista perhevapaista käyttää äiti. Tasa-arvoiset perhevapaat tarvitsevat toteutuakseen lakimuutosten lisäksi asennemuutoksen. Tasa-arvoisesta vanhemmuudesta pitää tehdä normi. Perhevapaauudistus tähtää siihen, että perhevapaat ja ylipäätään hoitovastuu jakautuu perheissä tasaisesti molemmille vanhemmille. Se lisää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.

Alla kaavailtu perhevapaauudistus pähkinänkuoressa (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö)

Vanhempainpäivärahajärjestelmä uudistettaisiin kokonaisuudessaan: päivärahapäivien kokonaismäärä lisääntyisi ja päiviä kiintiöitäisiin nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Työsopimuslain vanhempainvapaisiin tehdään vanhempainpäivärahajärjestelmästä aiheutuvia muutoksia. Myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakiin tulee uudistusta tukevia muutoksia.

Kumpikin vanhempi saisi 160 päivärahapäivän kiintiön. Päivärahapäiviä on viikossa kuusi, joten yhteensä malli toisi siis lasta kohden vanhempainrahapäiviä 12,8 kuukautta. Tästä 0-63 päivärahapäivää olisi mahdollista luovuttaa esimerkiksi toiselle vanhemmalle. Lisäksi loppuraskauden suojaamiseksi luotaisiin 40 päivärahapäivän mittainen raskausraha eli kaikkineen päivärahapäiviä olisi yli 14 kuukautta. Yhden vanhemman perheissä vanhempi saisi molemmat kiintiöt ja voisi luovuttaa omasta 320 vanhempainrahapäivän kiintiöstään yhteensä 126 vanhempainrahapäivää (2 x 63pv) esimerkiksi puolisolleen. Kaksosten, kolmosten ja muiden monikoiden perheissä päivärahakiintiö pidentyisi toista lasta ja jokaista sitä seuraavaa lasta kohden 84 päivärahapäivällä.”

Käytännössä perhevapaauudistus mahdollistaisi aiempaa joustavamman työhönpaluun ja sen, että jos molemmat vanhemmat käyttävät kiintiönsä, lapsi saa olla pidempään kotona kuin nykymallissa. Tämä on ehdottomasti lapsen etu.

Perhevapaauudistusta on parjattu sanomalla, että ”kaikilla pitäisi olla vapaus valita”. Kaikilla on vapaus valita. Mutta fakta on se, että jos isien vanhempainvapaiden käyttämiselle ei anneta minkäänlaista porkkanaa, isät eivät käytä vanhempainvapaita. Malli kannustaa siis jakamaan vanhemmuutta tasapuolisesti. Näen tämän sekä lapsen että työelämän näkökulmasta pelkästään positiivisena asiana.

Lue lisää: https://stm.fi/usein-kysyttyja-kysymyksia-perhevapaauudistuksesta

Rajat ja rutiinit on rakkautta: Milloin lapsi saa päättää ja mistä?

Minulla on 4,5 -vuotias lapsi. Kuten olen kertonut, hän on jo alle 2-vuotiaasta asti esittänyt vahvan mielipiteensä vaatevalintoihinsa. En puutu niihin, mutta asetan muutamia reunaehtoja: asun pitää olla sään ja tilaisuuden mukainen. Emme tee vaatehankintoja ilman hänen mielipidettään, mutta toisaalta ostamme vain tarpeeseen. Tällä hetkellä hankin seuraavaa kokoa (116cm) aina kun sopivia tulee kirpputorilla vastaan.

Lapseni on ruokailun suhteen oikea nirsopetteri. Häntä kyllä aina patistetaan maistamaan, mutta emme pakota syömään. Kannustaa koitamme toki esimerkiksi sanomalla, että ei tarvitse tietenkään syödä, mutta sitten ei saa kyllä jälkkäriäkään, tai että seuraava ruoka on sitten näin ja näin pitkän ajan kuluttua. Saatamme myös antaa hänelle päätösvaltaa ruokailunsa suhteen: ”Haluatko syödä makaronilaatikkoa vai porkkanakeittoa?” Ei kuitenkaan koskaan ”Mitä tänään syötäisiin?” -tyyppisesti. Olen sitä mieltä, että pieni lapsi ei kykene tekemään niin isoja päätöksiä, mutta kokee itsensä tärkeäksi, jos saa päättää edes jostain häntä koskevasta.

omaa rahaa, neuvottelua ja pettymysten käsittelyä

Joitakin kuukausia sitten olimme kaupassa. Jälkeläinen bongasi ihanan, kimaltavan, muovisen hiuspannan. Se maksoi 3 euroa. Hän alkoi kitisemään, että haluaa pannan. Kävimme pitkän keskustelun hyllyjen välissä siitä, että ei pidä ostaa mitään turhaa paskaa (vähän hienommin muotoiltuna toki) ja että asiat maksaa rahaa, joka ei kasva puussa. Koska hän todella vaikutti haluavan pannan, päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden hankkia sen. Sanoin, että hän voi tehdä ylimääräisiä kotitöitä ja ansaita omaa rahaa pannan ostamiseen. Jos hän sitten myöhemmin vielä haikailee pannan perään, hän saa ostaa sen. Niinpä hän auttoi ahkerasti niin pyykkien lajittelussa kuin pihahommissakin. Viikon kuluttua lapsi oli saanut kasaan tarvittavat rahat ja onnensa kukkuloilla kävi ostamassa pannan.

Sanottakoon nyt vielä, että ei mennyt kovinkaan kauaa kun hän väänsi pannan rikki. Hän säästää parhaillaan rahaa uutta pantaa varten.

Aika pienenkin lapsen kanssa voi neuvotella asioista. Toki se vaatii vähän kärsivällisyyttä. Lapseni onkin kova neuvottelemaan. Hänen useimmin käyttämä fraasinsa taitaa olla: ”Mä voin tehdä omia päätöksiä.” Usein annankin hänen tehdä omia päätöksiä, sopivissa tilanteissa toki. Esimerkiksi taannoin kävimme jäätelökioskilla. Hän halusi jäätelön vohveliin. Sanoin, että kupista olisi helpompaa syödä. Hän halusi silti vohvelin. Jäätelöpallo tippui vohvelista jo alkumetreillä. Jatkossa hän ehkä valitsee kupin.

Sanotaan, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja sitten auttaa käsittelemään näitä tunteita.

Mielestäni tämmöinen pettymysten tuottaminen voi olla esimerkiksi:

  • Ei osteta kaupasta leluja/hiuspantaa/vaatteita/keksejä/mehua, jos lapsi yhtäkkiä päättää semmoisia alkaa mankumaan.
  • Ulkoleikeistä mennään sovittuna aikana iltapuuhiin, vaikka leikit jäisivät kesken tai kaverit vielä ulos.
  • Aamulla ei katsota määrättömän kauan piirrettyjä, vaan sovitaan yksi jakso ja sen jälkeen lähdetään päiväkotiin tai päivän muiden askareiden pariin.
  • Sängyssä ei syödä tai juoda.
  • Vanhempien työvälineet eivät ole leluja ja niihin ei kosketa.
  • Lapsi ei saa päättää muiden perheenjäsenten asioista.
  • Kaikille annetaan vessarauha.

Tämmöiset asiat luovat lapselle rajoja. Rajat ja rutiinit on rakkautta ja tuovat lapselle turvaa. Toisaalta mekin joskus poikkeamme näistä tietoisesti. Esimerkiksi juhlapyhinä ja kyläillessä saatamme hieman joustaa ruokailu- ja nukkumaanmenoajoista ja joskus käymme ihanalla aamupalalla lähitavernassa ennen päiväkotia. Se on jännittävää ja luo mukavia muistoja. Loppukaneettina sanottakoon, että minun mielestäni 80-20 on tässäkin hyvä. Kun on 80 prosenttisesti jämpti ja johdonmukainen rutiinien ja rajojen kanssa, voi toisinaan höllätä vähän.

Lue myös: Saako lapsi valita itse vaatteet?

Seuraa menoa myös Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa