Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Kolmen vuoden ikäinen äiti

Minä olen nyt kolmen vuoden ikäinen äiti. Tänään tyttäreni nimittäin täyttää vuosia.

Hän ei ole enää mikään vauva, ei taapero, vaan lapsi. Hän osaa käydä vessassa, pestä hampaat ja kertoa ponnekkaasti mielipiteensä. Hän on mahtava, huumorintajuinen tyyppi, joka auttaa mielellään ruoanlaitossa, yrittää huijata lautapeleissä ja muistaa aina sanoa ”kiitos”.

Kolmevuotisen äitiyteni aikana hän on opettanut minulle paljon asioita ja auttanut minua löytämään itsestäni puolia, joita en tiennyt olevankaan.

esimerkiksi nämä asiat osaa ja ymmärtää kolmen vuoden ikäinen äiti

  • Jaksan aina yllättyä siitä, miten monta lastenohjelman tunnaria ja -laulua osaan ulkoa.
  • Minulla on (toisinaan) pidempi pinna kuin luulinkaan.
  • Olen kehittynyt (toisinaan) taitavaksi neuvottelijaksi.
  • Herään edelleen usein öisin rasahduksiin, vaikka tytär pääsääntöisesti nukkuukin hyvin nykyään.
  • Olen oppinut, että Muumi -hedelmäpatukat ovat korvaamattomia ja niitä kannattaa olla aina taskussa. Monta tilannetta ja nälkäkiukkua on selätetty niillä. Myös lapsen.
  • Olen tajunnut, että kolmevuotiaalla tyttärellä on norsun muisti. Omani sen sijaan alkaa haperoitua.
  • Olen oppinut, että en ole se pullantuoksuinen mutsi, mutta osaan tehdä kiitettävästi kelvollista pannaria.
  • Olen myös ymmärtänyt, että en ole myöskään ns. leikkipuistomutsi, mutta osaan kiitettävästi käydä HopLopissa.
  • Olen huomannut, että tyttärelleni on kehittynyt tarkka maku vaatteiden suhteen ja hän todellakin valitsee vaatepartensa itse. Tämä on ollut vaikeaa hyväksyä, mutta niin kauan kuin hän pukeutuu sään mukaisesti, pukeutukoot miten lystää. Sehän on vain hieno asia, että haluaa ilmaista omia mieltymyksiään ja pitää niistä kiinni.
  • Osaan (yleensä) varata päiväkotiin säänmukaiset varusteet ja pakata vaihtovaatteita mukaan.
  • Olen ymmärtänyt, että jokainen lapsi on erilainen, joten on turha vertailla.
  • Olen myös ymmärtänyt, että jokainen vanhempi on erilainen, joten on turha vertailla.
  • Tärkeintä on löytää oma tapa olla äiti tai isä.

Varmasti kaikki vanhemmat sanovat näin, mutta tunnen päivittäin ylpeyttä siitä, kuinka valtavan voimakastahtoinen, hurjan huumorintajuinen ja ihanan itsenäinen pieni ihminen tyttäreni on. En voi käsittää, että olen (toki yhdessä mieheni kanssa) tuonut tähän maailmaan jotain noin hienoa ja ainutlaatuista.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin aiheen tiimoilta seuraavaa:

”Kaikille tuleville äideille haluan sanoa, että se vauvavuosi menee ohi juuri niin nopeasti kuin kaikki varoittelevat. Joillekin se on hyvä asia ja toisille hirveän haikeaa. Itselleni se oli jotain siltä väliltä. Tavallaan olen suunnattoman iloinen, että lapseni kasvaa ja oppii ilmaisemaan itseään myös verbaalisesti, ettei minun tarvitse arvailla, onko kylmä, kuuma, väsymys, nälkä, kakat housussa vai jotain muuta. Toisaalta taas onhan se hassua, että hän ei olekaan enää pieni avuton rääpäle, vaan ihan oma persoonansa, jolla on voimakas luonne ja nauravaiset silmät.

Minulla on vielä ihan hirveästi opittavaa äitiydestä, mutta tyttäreni on onneksi valtavan hyvä opettaja. Toivon, että saamme vielä lukemattomia yhteisiä vuosia.”

Komppaan vuoden 2018 itseäni ja totean tähän loppuun, että minulla on vieläkin hirveästi opittavaa äitiydestä, mutta tyttäreni on onneksi edelleen valtavan hyvä opettaja. Me kasvamme yhdessä. Meillä on omat juttumme ja hänellä on omat juttunsa myös, isin, isovanhempien ja serkkujenkin kanssa. Se on suuri rikkaus ja olen todella kiitollinen, että tyttärelläni on elämässään niin paljon tärkeitä ihmisiä.

Lue myös:

Yhden vuoden ikäinen äiti

Kolmen kuukauden ikäinen äiti

Seuraa myös Instagramissa: @Sarkasmiajashampanjaa

Hei vaan hei, Vaikuttajamedia!

Tänään perjantaina 31.1.2020 Sarkasmia ja shampanjaa -blogi on iloisesti siirtynyt tänne Vaikuttajamedialle. On siis ehdottomasti paikallaan esitellä itseni kaikille uusille tuttavuuksille.

Olen jetset-mimmi vangittuna pakilalaisen perheenäidin vartaloon. Olen myös tradenomi, viestijä, lentoemäntä, tapahtumatuottaja, eläkkeellä oleva matkaopas sekä oman elämäni projektipäällikkö. Harrastan joogaa, luomusamppanjoita ja supersankarielokuvia. Arvostan ihmisiä, jotka seuraavat unelmiaan, enkä voi sietää vätyksiä, korianteria tai huumorintajuttomuutta. Minun mielestäni mutsitkin saavat käydä töissä ja harrastuksissa, varata hotellihuoneen vain itselleen tai vaikka juhlia aamuun asti.

Aloitin tämän blogin raapustamisen, koska huomasin, että ihan kaikki muutkin sellaista pitävät ja koska minulla on niin valtavasti sanottavaa  aivan kaikesta. Joku voisi kutsua tätä lifestyle -blogiksi, mutta vaikka minulla onkin vauhdikas elämä (life), ei siinä paljon tyyliä ole (style).

Tervetuloa silti seuraamaan arkeani ja toisinaan myös juhlaa!

Jotta pääsisit jyvälle, mistä näissä horinoissani oikein on kyse, suosittelen tutustumaan vähintäänkin seuraaviin aiempiin kertomuksiini:

Elämäntyyli:

”Jos et ole sosiaalista sorttia vanhempana ja halua keskustella junan leikkipaikalla muiden äityleiden ja iskälöiden kanssa välikausivaatteista tai nukkumisjärjestelyistä, ota isot kuulokkeet mukaan ja ole kuuntelevinasi musiikkia.”

Ura:

”Jos on rakentanut sellaisen brändin itselleen, jota sisältö tukee ja joka luontevasti siihen solahtaa, arvostavat seuraajat sisältöä, oli se kaupallista tai ei. Minusta kuitenkin tuntuisi oudolta mainostaa vaikkapa leipää, jos en sellaista normaalisti ikinä söisi. (Mutta minä syön, lähettäkää siis leipää. Ja sirkushuveja!)”

Vanhemmuus:

”Uskokaa siis kun sanon, että tämä vanhemmuushomma ei ole ollut minulle koko ajan vaivatonta, vaikka paperilla kaikki on mennyt ihan loistavasti.  On verrattain hyvät tukiverkostot ja dumppasin lapsen päiväkotiinkin jo alle vuoden ikäisenä ammatti-ihmisten koulutettavaksi. Silti vanhemmuus on toisinaan minulle haastavaa ja etenkin äitiyden sekä työn yhdistäminen vaatinut epäonnistumisia ja ääripäitä. Kantapään kautta kuitenkin oppii.”

Sarkasmi:

”Minun aikuismainen vinkkini tilanteeseen, jossa tapaat yllättäen jonkun, jonka kanssa olet joskus ollut intiimeissä tekemisissä, on seuraavanlainen: piiloudu hatun ja aurinkolasien alle, jos mahdollista. Jos tämä ei onnistu, koska olet vaikkapa töissä, niin sitten ihan pokkana vaan olet niin kuin et olisikaan.”

Shampanja:

”On toki hyvin keskieurooppalaista tulla koko perheen voimin Viini&ruoka -tapahtumaan ja se on luonnollisesti kaikkien oikeus. Kuitenkin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lauantai-ilta, viinimessut ja vauva eivät sovi samaan lauseeseen. Vaikka sinä osaisit  nauttia ruoasta ja viinistä sivistyneesti, on siellä kuitenkin aina heitä, jotka ovat maistelleet muutaman Ripasson liikaa.”

Jos et jaksa lukea mitään yllä mainituista aiemmista kirjoituksistani, lue edes tämä  postaus ja olet täysin kartalla siitä, mistä tässä hommassa on pohjimmiltaan kysymys.

PS. Koska olen moderni ihminen, olen sosiaalinen myös mediassa:

Instagram: @sarkasmiajashampanjaa

Facebook: @Sarkasmia ja shampanjaa