Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Ero ei ole epäonnistumisen merkki

Tuttavapiirissäni on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon eroja. En tiedä, johtuvatko ne koronasta vai ei, mutta näin on päässyt käymään. Niinpä ajattelin kirjoittaa hieman omia ajatuksiani eroamisesta, koska olen pohtinut sitä jonkin verran viime aikoina.

onko ero häpeällistä?

On mielestäni erikoista, miten paljon eroaminen aiheuttaa tunteita muissa ihmisissä kuin eron osapuolissa. Sen huomaa hyvin vaikkapa siitä, miten julkisuuden henkilöiden eroja ruoditaan ja riepotellaan juorulehdissä. Tietenkin joskus eroon saattaa liittyä kolmansia osapuolia ja sehän vasta onkin mehevä juoru, jolla pitääkin mässäillä viikkotolkulla anonyymeissä sovelluksissa ja Seiskassa. Mielestäni yhteiskunnassamme edelleen vuonna 2020 eroaminen koetaan häpeällisenä epäonnistumisena. Sen ei pitäisi olla niin.

Lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. (Lähde: Väestöliitto)

Kukaan tuskin menee naimisiin tai aloittaa ylipäätään mitään parisuhdetta sillä ajatuksella, että kohta tässä erotaan kumminkin. Silti tilastollisesti se on erittäin todennäköistä. Eron syitä voi olla monia. Jos suhteessa toinen tai kumpikin osapuoli on onneton, saattaa ero olla ainoa ratkaisu. Joskus kaikki kivet on käännetty ja on vain parempi jatkaa erillään. Ei pariterapiakaan aina auta suhdetta korjaavalla tavalla. Joskus se voi vaikka auttaa näkemään, että on parempi olla yksin. Eroamisessa ei ole mitään väärää. Ero ei ole epäonnistumisen merkki, päin vastoin. Se on usein rohkeutta. Rohkeutta olla avoin ja rehellinen itselleen sekä puolisolle.

Mielestäni eroista pitäisi ylipäätään puhua (ainakin lasten kuullen) hyvin neutraaliin sävyyn. Olen alkanut kiinnittää tähän huomiota viime aikoina kun tosiaan tuttavapiirissä useampi suhde on päättynyt tänä keväänä. Miten käsittelen asiaa: kauhistelenko ja juoruilenko vai pikemminkin vain totean, että nyt kävi näin?

Tähän mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti se, että omat vanhempani erosivat ollessani 3-vuotias. Siitä saakka elämääni kuului myös isäpuoli. He erosivat kymmenisen vuotta sitten. Olen aiemminkin tästä maininnut, mutta ydinperhe ei ole ainoa perhemuoto, eikä sitä pitäisi nostaa jalustalle etenkin kun se taitaa tänä päivänä olla oikeastaan melko harvinaista.

En ole psykologi, mutta uskon, että lapsen on vähän helpompi käsitellä mahdollista vanhempien eroa, jos eroamista ylipäätään ei ole hänen kuultensa demonisoitu. Joskus vaan ihmisten polut erkanevat. Äiti tai isä saattaa rakastua toiseen ja se toinen voi olla vaikka samaa sukupuolta. Se ei ole epäonnistumista, vaan inhimillistä. Tärkeintä on minun mielestäni elämässä pyrkiä onnellisuuteen. Löytyi se sitten yksin tai yhdessä. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että aikuisen onni heijastuu myös lapseen.

Lue myös: Äiti, miksi olet surullinen?

Kuvat viime kesältä meidän häistä: Ira Venäläinen

Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta

Bloggaajakollegani Maarit kirjoitti postauksen otsikolla Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia -asiaa tasa-arvosta. En voi olla itsekin ottamatta kantaa tähän asiaan. Alkuun haluan täsmentää, että sukupuolineutraali kasvatus on täysin eri asia kuin sukupuolisensitiivinen kasvatus, vaikka asiaan perehtymättömät käyttävät niitä usein virheellisesti synonyymeinä. On nykypäivänä äärimmäisen tärkeää, että ei jaeta disinformaatiota. Vaikuttajilla, olivat he minkä genren vaikuttajia hyvänsä, on vastuunsa. Vaikka kyseessä olisi mielipidekirjoitus, faktat tulee tarkistaa. Mielipiteet on myös hyvä osata perustella.

Sukupuolisensitiivisen ja sukupuolineutraalin kasvatuksen keskeinen ero on, että sukupuolineutraalissa kasvatuksessa ei ollenkaan tunnisteta sukupuolten välisiä eroja vaan ne häivytetään pois. Sukupuolisensitiivisessä kasvatusmallissa puolestaan tiedostetaan sukupuolinormit ja näiden vahvistamisen sijaan nähdään lapsi yksilönä, ei sukupuolensa stereotyyppisenä edustajana.

”Setan tavoitteena on edistää sukupuolitietoista ja -sensitiivistä – ei sukupuolineutraalia – kasvatusta. Sukupuolitietoinen ja -sensitiviinen kasvatus taas tarkoittaa, että kasvatuksessa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on tehdä tilaa jokaiselle lapselle olla omanlaisiaan tyttöjä, poikia tai muilla tavoin itsensä määrittäviä lapsia. Setan tavoitteena on, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan.

Tiukat ja ahtaat sukupuolinormit rajoittavat tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää ja valintoja. Sukupuolinormit vaikuttavat siihen, minkälaisia leikkejä pidämme soveliaampina tytöille ja pojille, mitä aineita kouluissa valitsemme ja mihin ammatteihin päädymme aikuisina. Normit tuottavat todellisuutta, ja tietty todellisuus tuottaa uudelleen samankaltaisia normeja ellei niitä havaita ja niihin puututa.

Lähde: Seta RY 26.9.2018

Lue myös: YLE Uutiset 22.2.2019: Lastenpsykiatrian professori varoittaa menemästä liian pitkälle sukupuolineutraaliudessa: “Jos sukupuolten erot häivytetään, voi tulla vahinkoa”

miten meillä kasvatetaan tytärtä

Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa siis toisin sanoen kiinnitetään erityishuomiota sukupuoliin liittyviin stereotypioihin ja pyritään olemaan vahvistamatta niitä. Alla muutama esimerkki, miten meillä yritetään parhaamme mukaan pienillä teoilla toimia sukupuolisensitiivisesti, edistää tasa-arvoista maailmankuvaa ja kasvattaa tytärtämme henkilöksi, josta toivottavasti tulee tiedostava aikuinen, joka ei ole vaikkapa rasisti ja joka ymmärtää, että sillähän ei ole mitään helvetin väliä, kehen rakastuu.

  • Välttelemme esimerkiksi Disney-elokuvia, joissa nainen esitetään avuttomana hahmona, jonka mies pelastaa. Disney-kirjastostamme löytyy kuitenkin melko monipuolinen kattaus eläinaiheisia elokuvia, Toy Storyjä, Mulania, Frozenia sekä Prinsessaa ja sammakkoa.
  • Leluja on tarjolla monipuolisesti: legoja, autoja, nukkeja, leikkikeittiötä, junarataa. Kotikirjastosta löytyy Astrid Lindgreniltä niin Eemeliä kuin Peppiäkin.
  • Kolmevuotias on jo pitkän aikaa päättänyt itse vaatteistaan. Kun hän oli vauva, suosimme väreinä valkoista, mustaa ja harmaata. Oli myös Mikki Hiiri-kuvioita ja kukkakuoseja. Nyt hän on tosiaan jo todella pitkään valinnut mieleisensä vaatteet itse, enkä puutu siihen niin kauan kuin hän pukeutuu sään mukaisesti.
  • Ei ole ”naisten ja miesten” kotitöitä, ainoastaan pakollisia paskahommia kotitöitä. Toki meillä ne jakautuvat aika luontevasti niin, että mies hoitaa autoon liittyvät asiat sekä nurmikonleikkuun ja minä tilaan siivoojan kerran kuussa siivoan minkä ehdin sekä pesen pyykit. Ruokahuoltoa teemme molemmat tasapuolisesti. Päiväkotiasiat, kuskaamiset ja neuvolat jakautuu niin ikään tasan.
  • Kiinnitämme paljon huomiota siihen, miten puhumme toisillemme, muista ihmisistä tai itsestämme tyttären kuullen. Arvo- ja asennekasvatus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus lähtevät ennen kaikkea kotoa, eikä niitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
  • Tarjoamme nyt ja tulevaisuudessa monipuolisesti erilaisia harrastuksia, jotta lapsella olisi mahdollisuus löytää oma juttunsa, oli se sitten pianonsoitto, kamppailulajit, askartelu, partio, salibandy tai baletti.
  • Minulle on myös tärkeää, että tytär näkee ja ymmärtää, että on muitakin perhemalleja kuin ydinperhe ja että minkäänlainen perhe ei ole toista huonompi. Tärkeintä on olla turvassa, onnellinen ja kunnioittaa toinen toistamme.

Yritän vanhempana kannustaa lasta olemaan juuri sellainen kuin hän on tarjoamalla vaihtoehtoja ja näyttämällä esimerkkiä. Minulle on tärkeää, että tytär esimerkiksi näkee, että naisena minulla on mahdollisuuksia edetä uralla sekä saavuttaa asioita siinä missä miehenkin tai että tasa-arvoinen parisuhde ja vanhemmuus on mahdollista.

Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta minä olen elämäni aikana kuullut todella paljon tytöttelyä ja seksistisiä kommentteja sekä nähnyt läheltä henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa. Olen ollut todistamassa, kuinka ihmisiä kohdellaan rasistisesti ja stereotyyppisesti. Olen mennyt väliin, kun seksuaalivähemmistöön kuuluva ystäväni pahoinpideltiin. Minut on raiskattu.

Kaikki nämä kokemukset ovat tehneet minusta ihmisen, joka pyrkii toiminnallaan edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Mitä ajatuksia aihe herättää sinussa?

Lue myös postaukseni Tasa-arvoinen vanhemmuus

Postauksen kuvat: Johanna Tolppola