*Yhteistyössä Kopparberg

Lähes poikkeuksetta festarit ovat tavalla tai toisella kuuluneet kesääni. Siksi olinkin varauksettoman innoissani saadessani viime viikolla kutsun Kopparbergin vieraaksi Tikkurilafestivaaleille. Suunnitelmissani oli itse asiassa viettää treenipainotteinen viikonloppu, mutta koska elämässä pitää olla ripaus spontaaniutta, pähkäilin maamme suosituimpien artistien tahtiin jorailun käyvän yhtä lailla kuntoilusta.

Täytyy myöntää, että hilpeään festarimeininkiin kuuluu kohtuudella nautittuna miedot alkoholijuomat. Oma suosikkini on kuiva omenasiideri, joka kieltämättä virkistää helteellä ja lämmittää mieltä sateen sattuessa. Kopparberg oli rakentanut Tikkurilafestivaaleille näyttävän myyntipisteen, jonka kupeessa ammattimeikkaajat tekivät iloiselle festarikansalle pikakampauksia ja glittermeikkejä. Pisteellä oli myös printteri, josta voi ajan hengen mukaisesti tulostaa Instagram -kuvansa #elähetkessä. Näin muistoksi festarilookista ja -tunnelmasta jäi myös polaroid -tyyppiset paperiversiot. Tällä kertaa annetaankin kuvien puhua puolestaan, sillä ne kertovat kuulemma enemmän kuin tuhat sanaa. Postauksessa näkyvien otosten glitterlookit loihti taitava Hanna Valjakka.

Mielestäni me äiditkin tarvitsemme joskus sitä, että voimme laittaa kukkia hiuksiin, heittäytyä musiikin vietäväksi, nauttia kylmän siiderin, nauraa ystävien kanssa, irtautua arjesta ja todella elää hetkessä. Siinä ei ole mitään väärää, päin vastoin. Ihanan, vauhdikkaan, kuplivan ja aurinkoisen festaripäivän jälkeen oli myös aivan yhtä ihanaa tulla kotiin, pestä glitterit kasvoilta ja katsella sydän onnesta pakahtuen uinuvaa lasta.

Kiitos vielä mahtavasta festariviikonlopusta ja seurasta, Kopparberg, Tikkurilafestivaali ja bloggaajakollega Inka.

PS. Muistuttaisin, että Kopparbergillä on myös erinomaisia holittomia vaihtoehtoja. Suomen alkoholilaista johtuen en julkaise alkoholiin liittyviä kommentteja.

Minä vannoin pyhästi, etten sohaise lainkaan tätä muurhaispesää, jota myös imetykseksi kutsutaan. Pohdin, ettei aiheesta kannata kirjoittaa, koska on aivan yhdentekevää, miten sitä kommentoi kun joku siitä aina mielensä pahoittaa. Viimeisen vuorokauden someraivoa seurattuani ajattelin kuitenkin pyörtää päätökseni ja jakaa aiheesta omia ajatuksiani.

Lapseni rintaruokinta on jo päättynyt minusta riippumattomista syistä ja siksi puhun omakohtaisesta kokemuksestani menneessä aikamuodossa. En nyt käsittele sitä meidän imetystaivaltamme sen enempää, vaan keskityn tähän viimeisimpään kohuun ja ravintoloiden oikeuteen päättää asiakkaistaan.

Turkulainen gastropub Aune kirjoitti eilen Facebook -sivullaan päivityksen, joka tosiaan herätti melko laajan someraivon. Päivitys kuului näin:

”Arvoisat asiakkaamme!

Olemme saaneet viime päivinä kysymyksiä liittyen imettämiseen ravintolassamme.
Aune on ravintolana vielä uusi, mutta olemme toimineet ravintola-alalla pitkään. Vuosien saatossa olemme saaneet lukea ja kuulla lukuisia palautteita koskien imettämistä ravintolassa. Vaikka kyseessä on maailman luonnollisin asia, palautteissa on yleensä kerrottu, etteivät ihmiset haluaisi nähdä imettämistä ruokaillessaan. Iso osa kanssaruokailijoista tuntee olonsa tällöin kiusaantuneeksi.
Aihe on kaikkea muuta kuin helppo, emmekä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Rakastamme lapsia ja arvostamme suuresti äitejä, mutta ravintoloitsijoina koemme, että meidän on pitänyt löytää kompromissi, jonka avulla kukaan ei tuntisi meillä ruokaillessaan oloaan epämukavaksi tai häkeltyneeksi.
Tästä syystä olemme rakentaneet erikseen imetyspaikan äideille WC:n yhteyteen. Siististä ja tilavasta huoneesta löytyy imetyspaikka käsinojallisella tuolilla, jossa vauvan ruokinta sujuu viihtyisästi.
Ymmärrämme, että osa ihmisistä ei tästä pidä. Vakuutamme imetystilan olevan kuitenkin ns. perinteistä ravintolan vessaa askeleen verran edellä. Tilanne ei toki ole ideaali, mutta tämän ratkaisun olemme kuitenkin kokeneet meidän ravintolaympäristömme kannalta järkevimmäksi.
Pahoitteluja äideille ja heidän rintaruokittavilleen lähetellen,
Irina ja Janne, Ravintola Aune”

Ensimmäinen ajatukseni tuon yllä olevan luettuani oli, että onpa ihanaa kun jossain päin maailmaa on otettu meidät äidit huomioon ja järjestetty paikka, jossa voi imettää rauhassa. Tähän väliin lienee aiheellista tuoda esille, että ennen oman lapsen saamista mielipiteeni julki-imetyksestä oli seuraava: ”Ymmärrän, että vauva tarvitsee ravintoa, mutta kyllä siihen voi jonkun rievun laittaa päälle jos täytyy kahvilan pöydässä ottaa tissi paljaaksi. Nyt varmasti joku ajattelee, että ”sehän on maailman luonnollisin asia, mitä pahaa siinä nyt on”. On paskalla käyntikin aivan luonnollista, mutta en tee silti sitä julkisella paikalla.”

Äitiys muuttaa ihmisen ajatusmaailmaa aika radikaalisti. Minua vallan hävettää, että olen verrannut vauvan ruokkimista ulostamiseen. Nimittäin nykyään kyllä ymmärrän heitä, jotka ruokkivat lastaan paikassa kuin paikassa. Käsitän, etteivät kaikki halua tai voi antaa vauvalleen pumpattua maitoa pullosta, eikä pienokainen välttämättä suostu syömään rinnasta harson alla ja tälle saattaa hyvinkin iskeä nälkä kesken äidin ravintolaillallisen. Itse kuitenkin mielummin imetin katseilta piilossa ja siksi pumppasinkin aina maitoa mukaan, jos jonnekin ihmisten ilmoille lähdin. Nimittäin rauhallisia imetystiloja on aika harvassa ravintolassa. Minulle imetys oli myös ainutlaatuinen kahdenkeskeinen hetki vauvan kanssa, enkä kaivannut siihen häiriötekijöitä. Kotonakin menin aina toiseen huoneeseen, jos meillä oli vieraita, jotta saisin olla rauhassa. Muuten siitä hommasta ei olisi tullut mitään, koska emme kumpikaan pystyneet rauhoittumaan ja rentoutumaan muiden läsnäollessa.

Ihmiset, niin aikuiset kuin vauvatkin, ovat kuitenkin erilaisia. Joillekin on ihan luontevaa siinä oman ruokailun lomassa ruokkia myös vauva. Minä osaisin kyllä ravintolassa kääntää katseeni pois, jos jonkun meijerin vilahtelu niin kovasti häiritsisi. Ymmärrän kuitenkin myös heitä, jotka eivät syödessään tahdo nähdä kenenkään toisen ryntäitä, eivätkä kuitenkaan voi olla niitä tuijottamatta. Kaikille kun se vauvan ruokkiminen ei valitettavasti ole maailman luonnollisin asia. Meitä on niin moneen junaan, laivaan ja lentokoneeseenkin.

Vaikka minä olisinkin kyennyt imettämiseen ravintolapöydässä, olisi minua varmasti ahdistanut ruokkia vauvaa, jos olisin huomannut sen kanssaruokailijoita häiritsevän tai heidän minua paheksuvan. Mieluusti silloin olisinkin siirtynyt muualle, koska vaikka minun mielestäni olen tietenkin lapsineni kaikkien muiden yläpuolella ja maailman napa, on silti kai kohteliasta ottaa muut huomioon edes joskus. Vauvani kun ei olisi varmaankaan pistänyt pahakseen aterioimista ravintolan saniteettitiloissa. Luultavasti hän olisi vain ollut ylipäätään tyytyväinen, että saa ruokaa.

Palatakseni itse Auneen, en ole kyseisessä ravitsemusliikkeessä koskaan asioinut. Kuitenkin nettisivujen perusteella ymmärsin, että kyseessä on pubi, josta saa myös pientä purtavaa, kuten salaatteja ja tapaksia erikoisoluensa kylkeen. On sitten aivan toinen asia, onko (gastro)pubi oikea paikka imeväisikäisille lapsille. Tokihan on varmasti olemassa myös sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälkeläiselle on hyvä opettaa pubikulttuuria jo ihan syntymästä lähtien, mutta itse ajattelin jatkossakin pitää baarit ja pienokaiset erillään.

PS. Olen pahoillani, ettei minulla ole aiheeseen liittyviä kuvia. Laitoin artikkelikuvaksi otoksen pienestä tyttärestämme, joka vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan normaalilta siitäkin huolimatta, ettei häntä ole julkisella paikalla imetetty eikä hän ole ollut pubeissa.