Ilmastonmuutos on puhuttanut viime aikoina paljon ja hyvä niin. On tärkeää, että  vaikuttajat nostavat kulutustottumuksiaan esille ja pohtivat, mitä voisivat tehdä telluksemme hyväksi. Aiheesta on kirjoitettu monia hyviä tekstejä, näkökulmia ja pohdintoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä asiassa meistä jokainen on mikrovaikuttaja. Kuka tahansa voi vaikuttaa omaan lähipiiriinsä ja kannustaa ainakin omalla esimerkillään kierrättämään, kestävämpiin kulutusvalintoihin sekä käyttämään äänioikeuttaan! Peräänkuuluttaisinkin tässä asiassa juuri päättäjien vastuuta. Sen vuoksi lähestyvät eduskuntavaalit tulevat olemaan ratkaisevasti teemalla ”ympäristövaalit” ja toivon, että jokainen  perehtyisi hieman asiaan eikä ainakaan jättäisi äänestämättä. Moinen on kansalaisvelvollisuus ja se, että vaalisunnuntaina on krapula tai huono sää ei ole syy jäädä kotiin. Äänestä voi myös ennakkoon.

Ekologisuusasioissa päivittäisillä valinnoillakin voi tehdä paljon. Minä myönnän kyllä avoimesti olevani edelleen autoileva lihansyöjä-hedonisti, joka lentää lentokoneella monta kertaa vuodessa ja on vieläpä tehnyt moista ammatikseen. En halua kuitenkaan verrata itseäni muihin, vaan aiempaan itseeni. Paljon on minunkin ajatusmaailmassani ja taloudessamme tapahtunut jo viimeisen vuodenkin aikana!  Kirjoittelinkin aiheesta vähän jo kesällä.

Loppujen lopuksi ekoteot on pieniä asioita ja muutoksia arjessa. Tällä hetkellä minun suurin ilmastotekoni tosin on, että yritän opettaa vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäistä jälkeläistäni tekemään tarpeensa pottaan. Olemme toki lisänneet kasvisruoan osuutta arkisafkoissamme ja entistä enemmän suosimme satokausituotteita, riistaa sekä lähiruokaa. Suunnittelemme myös nykyään viikon ruoat etukäteen, joten käymme kaupassa harvemmin. Olen lopettanut kokonaan esimerkiksi takeaway-kahvien ostamisen ja kiinnitän muutenkin huomiota kotiin ostamani sumpin vastuullisuuteen. Autotalliimme on myös tulossa ikioma komposti, tulemme asentamaan ilmalämpöpumpun ja haaveilemme aurinkopaneeleista, jahka saamme ostettua tämän asuntomme ikiomaksi. Ainiin, hankimme myös kestohedelmäpusseja. Tärkeää.

Vaatteita ja asusteita en ole aikoihin ostanut ketjuliikkeistä, vaan pyrin löytämään tarvitsemani kirpputoreilta tai ekologisesti valmistettuna. Hyviä eettisen muodin kauppoja on muun muassa Nudge, Pura, Ekohelsinki ja Purewaste. Pukeutumistyylini on melko klassinen, oikeastaan aika tylsä ja pidän listaa tarvitsemistani hankinnoista, joten heräteostoksia ei tule tehtyä.

Kauneudenhoidossa olen tehnyt ryhtiliikkeen ja sitä mukaa kun edelliset tuotteet loppuvat, olen vaihtanut käyttämääni kosmetiikkaa luonnonkosmetiikan tuotteisiin ja kestävämpiin vaihtoehtoihin. Ostin esimerkiksi kasvonpuhdistukseen Biodellyltä kestovanulappuja (kiitos suosituksesta Instagram-storyssä, Mamma rimpuilee -Laura) sekä bambuhiili -kasvosienen. En myöskään nykyään meikkaa, ellei ole aivan pakko, mutta rehellisyyden nimissä tämä ei ole puhdas ilmastoteko, vaan johtuu siitä, että olen patalaiska.

Monen mielestä lienen tekopyhä kun edes kirjoitan ilmastonmuutoksesta kun olen lisääntynyt ja ensi viikollakin lähdössä lentokoneella Islantiin ystäväni häihin. Tiedän, että minun kestovanulappuni ja hedelmäpussukat eivät tätä tellusta paljon pelasta, mutta sekin on askel oikeaan suuntaan. Tai no, ainakin askel.

Täytyy kuitenkin muistaa, että joskus olen ollut kuluttajana sellainen, että ostin Stradivariuksesta saman halvan kertakäyttöisen sesonkikoltun kolmessa eri värissä varmuuden vuoksi kun en osannut päättää, minkä värin halusin.

Kuten edellisessä postauksessani ohimennen mainitsin, läksimme siis pitkäksi viikonlopuksi Alicanten kupeessa sijaitsevaan Torreviejan kaupunkiin loisimaan ystäväpariskuntamme nurkkiin. Tätä reissua olimme suunnitelleet kesästä saakka. Perjantaille oli varattu ohjelmaksi allekirjoittaneen hartaasta toiveesta retki läheiselle viinitilalle. Päiväretken kohteeksi valikoitui pieni, vain noin 10 000 pulloa vuodessa täysin orgaanisia viinejä tuottava Bodegas Faelo.

Aavistelinkin, että tuo asuinkumppanini, lapseni isä, saattaisi tällä reissulla kosia, koska olin asiasta jankuttanut ja esitellyt sormuskatalogeja vihjaillut hienovaraisesti helmikuusta asti. Tämä matka oli myös käytännössä ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun olimme missään kahdestaan. En kuitenkaan rehellisesti sanottuna osannut lainkaan aavistaa, että polvistuminen tapahtuisi juuri tällä viinitilaretkellä, vaan uumoilin, että saan lupauksen avioliitosta kun suuntaamme sunnuntaina Alicanten puolelle.

Tietenkin kosinnasta viiniköynnösten keskellä seuraa luonnollisesti se, että nyt ”joudumme” ottamaan hääviinit kyseiseltä viinitilalta. Tila tuottaa vain muutamia vaihtoehtoja; yhtä valkoviiniä, yhtä punaviiniä, yhtä roséta ja jälkiruokaviiniä. Siispä meidän täytyy nyt kustomoida häämenu viinien mukaan eikä toisin päin.

Mitä hääjärjestelyihin tulee noin muuten, minähän olin jo itsevarmana varannut juhlapaikan helmi-maaliskuun taitteessa ja kirkonkin jo toukokuussa. Tiesin, että sormustaminen on vain ajan kysymys ja fakta on se, että suosituimmat tilat, kirkot ja kesäviikonloput varataan täyteen jo vuosia etukäteen. Onneksi tuo valitsemani elokuinen lauantai sopii tulevalle aviomiehelleni. Luulen, että hän on kyllä sisimmässään tiennyt minun jo varailleen kaiken mahdollisen tapahtumatuottajana ja vaativana perfektionistina. Haluan myös selventää, että ole mikään hullu, joka vaan varailee hääpaikkoja ilman lupaa, vaan olimme kyllä puhuneet jo pitkään kesähäistä 2019.

Tämä tarkoittaa nyt siis käytännössä sitä, että blogini saa yhden kategorian lisää: häät. Myönnettäköön, että säälin jo etukäteen niitä kolmea ihmistä, jotka ovat lupautuneet kaasoikseni, koska aion olla kamala Bridezilla.