*Yhteistyössä TFW Kilo

Olen aina ollut liikkujana ennen kaikkea mukavuudenhaluinen. Olen toki kuntoillut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta liian usein vaihtanut juoksun kävelyyn ja jättänyt salilla sarjoja tai kokonaisia liikkeitä väliin, koska ei ole huvittanut.

Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella.

Rehellisyyden nimissä en ole koskaan oikein ollut kovan treenin ystävä. Ehkä siksi, että minulla on ollut tekniikka vähän hukassa, liikkuvuus huonoa ja lähtötaso heiveröinen. En ole tehnyt minkäänlaista voimatreeniä sitten positiivisen raskaustestin. Toisin sanoen edellisestä kosketuksesta kahvakuulaan on aikaa yli puolitoista vuotta.

Kuten minua Instagramissa seuraavat jo ehkä ovat huomanneetkin, sain upean mahdollisuuden osallistua ”Hallussa! Hyvinvoinnin perusteet” -kurssille. Kurssi alkoi tammikuun puolivälissä ja kahvakuulasta on nyt tullut kaveri. Olen näiden viikkojen aikana todella haastanut itseäni ja vaikka en vieläkään kykene pistoolikyykkyyn, olen huomannut monia positiivisia muutoksia, joista päällimmäisenä on parantunut unenlaatu sekä energinen yleisfiilis.

TFW on lyhenne Training For Warriorsista ja se tarkoittaa nimensä mukaisesti taistelijoiden treeniä. Kuten eräässä aiemmassa postauksessani ohimennen mainitsin, parasta valmennuksessa on mielestäni ollut porukan yhteishenki. Pelkäsin etukäteen, että olisin ainoa tavallinen pullero ja kaikki muut olisivat niitä pelkissä trikoissa ja urheiluliiveissään keikisteleviä fitnesskissoja, jotka katsoisivat nenänvarttaan pitkin puuskuttavaa olemustani. Pelko osoittautui turhaksi. Sitä paitsi vaikka kurssi olisi ollut täynnä timmejä fitnessbloggareita, mitä sitten? TFW:n filosofiaan ei kuulu toisten katsominen nenänvarttaan pitkin vaan kannustaminen!

Myös Facebook -ryhmän tuki ja viikoittaiset haasteet ovat tuoneet lisäarvoa. Valmentajat ovat ammattitaitoisia ja motivoivia. Mikä tärkeintä, minulla on joka ikisen treenin jälkeen ollut lihakset kipeänä ja ennen kaikkea hyvä mieli.

Palaan vielä tähän aiheeseen ja sen tuloksiin erillisen postauksen muodossa kunhan olen saanut kurssin onnellisesti päätökseen ja viimeiset inbody -mittaukset tehtyä. Voin kuitenkin jo tässä vaiheessa suositella kurssia lämpimästi kaikille lähtötasosta riippumatta.

Seuraava kurssi alkaa 19.3.2018. Kurssi sisältää:

• TFW KILON ammattivalmentajien ohjaamat tehokkaat harjoitukset kahdeksalle viikolle sisältäen kaksi Hallussa-tuntia sekä kaksi vapaavalintaista lukujärjestyksen mukaista Hurrikaani/Circuit -tuntia viikossa 19.3-13.5.2018 välisenä aikana.
• Jaakko Halmetojan ravintoluennon Facebook Liven muodossa, johon sinulla on mahdollisuuden kutsua ystävät ja perhe mukaan.
• “21-päivää hyvää” -ruokavalion sekä reseptit.
• Kaksi Inbody-mittausta sekä kaksi kuntotestiä.
• Unikulman “Nuku hyvin, jaksa paremmin” -luennon .
• Yksityisen Facebook -ryhmän kurssilaisille.
• TFW KILO -kurssipaidan.
• Warrior Tracker ™ Online -harjoituspäiväkirjan käyttöoikeudet (www.warriortracker.com)
• Foodinin HALLUSSA-hyvinvointipaketin, joka on räätälöity tukemaan harjoitteluasi sekä hyvinvointiasi kurssin aikana.

(Kurssikuvaus kopioitu suoraan TFW Kilon nettisivuilta.)

Lisätietoa kurssista sekä ilmoittautumisohjeet löytyvät täältä.

Tänään on se päivä. Pienokaiseni täyttää vuoden. Päällimmäisinä tuntemuksina itselläni on valtava yleinen kiitollisuus, helpotus siitä, että se kuuluisa ”vauvavuosi” on nyt ohi ja  myös edelleen piinaava väsymys, josta olen jo lukuisia kertoja täällä blogissakin avautunut.

Kuitenkin eniten se kiitollisuus.

Paljon on tapahtunut vuoden aikana. Tavallaan tuntuu, että näin olisi ollut aina ja tavallaan taas, että vasta eilen pyörin kolmatta päivää synnytyiskivuissani ympäri Kätilöopistoa.

Halusin nyt paljastaa tässä yhteydessä kaikille, mitä ilman en olisi selvinnyt vauvavuodesta näinkään täysijärkisenä:

1. Avomieheni
2. Kaikki mahdolliset apuvälineet, kuten rintapumppu, sitteri, leikkimatto, kylpytuki ja kävelykärry
3. Kahvi

Myös ystävistä ja sukulaisista on ollut aika paljon apua.

Kaikille tuleville äideille haluan sanoa, että se vauvavuosi menee ohi juuri niin nopeasti kuin kaikki varoittelevat. Joillekin se on hyvä asia ja toisille hirveän haikeaa. Itselleni se oli jotain siltä väliltä. Tavallaan olen suunnattoman iloinen, että lapseni kasvaa ja oppii ilmaisemaan itseään myös verbaalisesti, ettei minun tarvitse arvailla, onko kylmä, kuuma, väsymys, nälkä, kakat housussa vai jotain muuta. Toisaalta taas onhan se hassua, että hän ei olekaan enää pieni avuton rääpäle, vaan ihan oma persoonansa, jolla on voimakas luonne ja nauravaiset silmät.

Minulla on vielä ihan hirveästi opittavaa äitiydestä, mutta tyttäreni on onneksi valtavan hyvä opettaja. Toivon, että saamme vielä lukemattomia yhteisiä vuosia.

Lue myös:

Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa
Kolmen kuukauden ikäinen äiti