Noin kuukausi takaperin Helsingin Sanomia lukiessani pöyristyin. Artikkelissa (HS 25.8.2020) kerrottiin, kuinka ulkomailta palaavat ihmiset vähät välittävät karanteeniohjeistuksista ja suosituksista. Tuli vähän paha mieli taas tästäkin.

”Jos joku maksaa, niin otan taksin, mutta muuten menen junalla” , totesi Ruotsin Göteborgista saapunut Maarit Asikainen HS:n toimittajalle tiistaina Helsinki-Vantaalla.”

Jos on pakko matkustaa Ruotsiin, jonka koronastrategiasta voi olla montaa mieltä, voisi myös kantaa vastuunsa. Jos on varaa matkustaa hupimatkalle, on varmasti myös varaa ottaa taksi. Vastuuta ei voi sysätä muille.

Tuohon artikkeliin ja erityisesti tähän kyseiseen sitaattiin kiteytyy ihmisten välinpitämättömyys. Vaikuttaa siltä, että me suomalaiset tarvitsemme tiukempia rajoituksia ja sakon uhkaa. Ilman näitä emme osaa toimia järkevästi. Viimeisen kuukauden aikana olen useamman kerran pöyristynyt lukiessani uutisia ja selaillessani sosiaalista mediaa.

Mielestäni tämä ei ole kovin monimutkaista. Säännöt ja ohjeet on tehty meidän kaikkien hyväksi, jotta epidemiatilanne saataisiin hallintaan ja voisimme elää ilman, että joudumme taas eristäytymään neljän seinän sisälle. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen globaali pandemia. Meidän on pakko alkaa ottaa vastuuta omista toimistamme.

minunkin reissuni ovat peruuntuneet ja kaikki on paskaa paitsi kusi

Kyllähän se vituttaa. Koronan takia on minunkin kalenteristani pyyhkiytynyt maaliskuun jälkeen sukujuhlia ja muita kekkereitä sekä monen monta reissua niin kotimaassa kuin rajojen ulkopuolellekin. Korona on koetellut parisuhteen sietokykyä ja vanhemmuutta. Olen käyttänyt autoa enemmän kuin vuosiin, koska välttelen julkista liikennettä. Se on vastoin ekologisia arvojani. Olen tuntenut ahdistusta, riittämättömyyttä ja epävarmuutta.

Tästä kaikesta huolimatta noudatan ohjeistuksia ja rajoituksia. Hiljattain uutisoitiin, että korona leviää tällä hetkellä eniten alle kolmekymppisten joukossa baareissa ja yökerhoissa sekä bileissä. Haastavaa näiden tartuntaketjujen jäljittämisestä tekee se, että ihmiset eivät tiedä, missä seurassa ovat olleet. Ravintola- ja matkailualalla itsekin työskennelleenä, en tietenkään halua, että baarit ja yökerhot menevät kiinni, mutta peräänkuuluttaisin kaikkien vastuuta, myös riskiryhmään kuulumattoman nuorison.

En ole nyt käynyt nyt yökerhoissa, mutta jos menisin, varaisin pöydän. Tällöin keskiostos olisi korkeampi ja helpompaa pysytellä ihan vaan omassa porukassa. En ole nyt matkustanut ulkomaille, mutta jos matkustaisin, käyttäisin ilman muuta maskia ja noudattaisin karanteeniohjeistuksia matkan jälkeen. Olen sitä mieltä, että tämän kaiken paskan keskellä olisi mahdollista elää olosuhteisiin nähden kohtalaisen normaalia elämää, jos vain kaikki kantaisivat vähän vastuuta ja lakkaisivat olemasta niin vitun itsekkäitä.

päiväni murmelina

Viimeaikaisen uutisoinnin nojalla minusta tuntuu, että olemme kohta samassa jamassa kuin keväällä. Edessä on pitkä ja pimeä syksy. Vaikka olen perusluonteeltani negatiivinen ämmä, olen viimeisen puolen vuoden aikana muuttanut omaa koronastrategiaani sen verran, että märehtimisen ja murehtimisen sijaan yritän nauttia niistä asioista, joita voin ja saan tehdä. Siis yritän. Good Vibes Only, Ihanaa Päivää Just Sulle ja niin edelleen.

Lue myös: Viikko kipeänä ja koronatesti

Minä haluaisin olla energisempi. En halua laittaa farkkuja jalkaan. Takkini on kutistunut pesussa. Ja tämä jakku. Ja tämä hame. Väsyttää ihan koko ajan. Pitäisi ulkoilla. Pitäisi korjata fillari. Uskaltaisinko mennä kuntosalille? Ei sillä, että laskisin, mutta puntarin lukema näyttää tällä hetkellä yhtä paljon kuin raskauden loppumetreillä. Siis silloin joskus kolme ja puoli vuotta sitten. En enää mahtuisi häämekkooni. Menin naimisiin vuosi sitten.

Näiden samojen ajatusten kanssa ovat hiljattain painineet myös kanssauramutsit, bloggaajakollegat Johanna Tolppola sekä Gaalanainen-Emppu. Molemmat tahoillaan ovat puhuneet muun muassa siitä, kuinka arjessa on joskus hankala tehdä järkeviä ruokavalintoja ja tulee herkuteltua. Kun on lapset, työ, blogi, pari pikku kirjaprojektia siinä sivussa ja ketähän meitä nyt oli. Allekirjoitan. Itselläni tämä elämä menee vähän niin, että joko syön terveellisesti, panostan uneen ja kuntoilen tai valvon myöhään, en jaksa edes valita niitä portaita hissin sijaan, syön usein herkkuja ja juon viiniä.

Tasapaino olisi kiva. Gaalanainen-Emilia kirjoitti näin:

Mieheni on aina sanonut, että häntä ei haittaisi, jos painaisin vaikka kaksikymmentä kiloa enemmän, kunhan oisin tasapainoisempi. Harmi vain, että tasapainoisuus ei tunnu kasvavan kertyvien kilojen myötä..

Tämä olisi voinut olla yhtä hyvin minun kirjoittamani virke. Olin siksi todella innoissani, kun Monna kysyi minua mukaan Energisempi minä -valmennukseensa.

Mistä Energisempi minä -valmennuksessa on kyse?

Valmennuksen kuvauksessa sanotaan näin:

Jos haluat nyt tehdä muutoksen omaan oloon ja panostaa kokonaisvaltaisesti omaan hyvinvointiisi, tämä valmennus on sinua varten.

Valmennuksessa panostetaan arkiaktiivisuuteen ja sen lisäämiseen sekä itsetunnon parantamiseen ja armollisuuden opetteluun. Näiden muutosten avulla tulet olemaan energisempi ja alat nauttia arjestasi täysin uudella tavalla!

Tämä ei voisi tulla parempaan saumaan. Kaipaan todella arkeeni jälleen energiaa ja kadonnutta tasapainoa. Tasapainoa työn, levon, aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja hiljaisuuden välillä. Parempaa unenlaatua ja monipuolisempaa ruokaa.  Tarvitsen lempeän sysäyksen takaisin raiteille sekä vertaistukea, sillä haluan yksinkertaisesti jaksaa paremmin arjessa ja tuntea oloni taas hyväksi nahoissani.

Energisempi minä -verkkovalmennus lyhyesti:

• Helppoja kotitreenejä ja reseptivinkkejä, jotka sopivat kiireiseen arkeen
• Lempeästi asiaa esimerkiksi itsetunnosta, motivaatiosta sekä itsensä hyväksymisestä
• Suljettu Facebook-ryhmä valmennukseen osallistuville
• Valmennus alkaa 5.10.2020 ja kestää 5 viikkoa

Koodilla SARKASMIA15 saat -15% alennusta hinnasta (ovh 59,90€)

Lue myös: Totuus raskauskiloista