En ole mitenkään erityisen sosiaalinen tyyppi, mutta myönnän olevani koukussa sosiaaliseen mediaan. Sen ansiosta myötähäpeä on saanut aivan uuden ulottuvuuden. On Twitteriä, blogia, naamakirjaa, Instagramia, Snapchatia ja Linkedn. Nykyaikana on tärkeää olla sosiaalisessa mediassa aktiivinen. Rehellisyyden nimissä kaikkien ei kuitenkaan pitäisi.

Otetaan nyt esimerkiksi Facebook. Ajattelin listata alle muutamia ärsyttäviä piirteitä ystävieni täysin hypoteettisten ihmisten some –käyttäytymisestä. Molemmat lukijani varmasti tunnistavat näistä tosielämän tuulesta temmatuista esimerkeistä itsensä jonkun satunnaisen tuntemansa ihmisen.

1. Ihmiset, jotka käyttävät Kummankaa –sitaatteja väärin. Mikään muu ei ole niin ärsyttävää kuin ihmiset, jotka luulevat olevansa Kummankaa –faneja, mutta heillä ei ole aavistustakaan, miten raivostuttavaa on lukea kerta toisensa jälkeen samoja ”Vesa ei tajuu!” ja ”Kaada tuoppiin sitä punkkua” –vitsejä, jotka kulutettiin loppuun jo kaksituhattaluvun alussa. Jos aikoo siteerata tuota maailmankaikkeuden nerokkainta televisioviihteen multihuipentumaa, se pitää tehdä oikein. ”Marjo, must sun pitäis tehä jotain tolle sun perseelle.”

2. Ihmiset, jotka julkaisevat jatkuvasti lemmikkinsä/lapsensa/autonsa/vessanpönttönsä kuvia. Minullakin on vessanpönttö, mutta en usko, että ketään kiinnostaa nähdä sitä päivittäin Linnanmäellä, Turkissa perheen kanssa, ensimmäisellä lenkillä, aamukakan jälkeen, isoäidin sylissä, serkkujen kanssa hiekkalaatikolla, kylvyssä tai jouluna puettuna tonttupukuun. En myöskään usko, että vessanpönttöni arvostaisi teini-iässä sitä, että olen laittanut Internetiin kuvia hänestä juoksemassa kesäpäivänä nurmikolla nakuna kastelulaitteen läpi.

3. Rumat ruokakuvat. Tykkään ruokakuvista, koska tykkään ruoasta. Kuitenkaan en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi onnistunut ottamaan makaronilaatikosta katseenkestävän otoksen. Siispä, älä laita ruokakuvia jos esillepano muistuttaa lähinnä koiran oksennusta.

4. Rakkauskuvat. Tätä olenkin sivunnut jo aiemmin. Rakkaus on ihana asia, mutta kukaan ei halua katsella #aftersex –kuvianne tai nähdä sinua ja hanipöötä suukottelemassa Linnanmäellä, Turkissa perheen kanssa, ensimmäisellä lenkillä, aamukakan jälkeen, isoäidin sylissä, serkkujen kanssa hiekkalaatikolla, kylvyssä tai jouluna puettuna tonttupukuun. Kuva kirkon ovelta vihkimisen jälkeen riittää.

5. Selfiet likaisen peilin kautta. En tiedä, milloin peilikuvista tuli sosiaalisesti hyväksyttäviä, mutta me olemme kaikki sortuneet moisiin. Kuitenkin jos aiot ottaa itsestäsi kuvan peilin kautta, on hyvä tarkistaa, miltä peilistä näkyvä tausta näyttää. Jos sieltä näkyy petaamaton sänky, vaatekasat lattialla, pesemättömät astiat tai, mikä pahempaa, pelkkä likainen peili, on syytä pohtia hetki, millaisen kuvan annat itsestäsi maailmalle, sottapytty.

6. Treeniselfiet. Meinasin oikeastaan jättää tämän kokonaan pois listalta, koska toisinaan treeniselfieiden näkeminen on motivoivaa, ja koska olen itsekin välillä sortunut niihin. Sitten menin Instagramiin ja huomasin, että eräs kanssasisar oli ollut jälleen kuntosalilla täydessä tällingissä hiustenpidennykset hulmuten. Alan uskoa, että hän käy salilla ainoastaan ottamassa itsestään kuvan, koska minkäänlaisia tuloksia urheilusta ei ole muuten havaittavissa.

7. Yleinen ajattelemattomuus. Koska sosiaalinen media on nykyään iso osa elämää ja yksi yhteiskuntamme tukipilareista, tulisi kaikkien toisinaan pysähtyä miettimään omaa käytöstään. Ymmärtävätkö kaikki tämän sisäpiirivitsin? Näkeekö tuleva työnantajani tämän videon, jossa virtsaan suihkulähteeseen? Päätyykö tämä otos vessanpöntöstäni jonain päivänä pornosivustolle? Näkeekö äitini tämän selfien, jossa juon Koskenkorvaa pöydän alla?

Oikeastaan kirjoitin tämän siksi, että en jaksa vaivautua karsimaan Facebookin ystävälistaani, joten annan sen hoitua omalla painollaan. Sosiaalista viikonloppua!

Niin kovin mukavaa kuin työntäyteinen arki onkin, lomailu on paljon hauskempaaa. Siksi odotankin 17 päivän kuluttua alkavaa minilomaani kuin kuuta nousevaa.  Ei sillä että laskisin, mutta 158 tunnin ja 36 minuutin kuluttua olen lentokoneessa ja hyvästelen hyisen Helsinki-Vantaan.

Työskenneltyäni matkailun parissa, en haikaile rantalomien perään. Sen sijaan kaipaan reissultani edullista viiniä ja pitsaa taidetta ja kulttuuria. Tämän vuoksi valitsin kaupunkikohteen, jonne olen aina halunnut matkustaa, ja jonka kiehtovan historian kaikki tuntevat. Kaikki tiet todellakin vievät Roomaan.

Niinpä ostin Stockmannilta tuosta upeasta kaupungista kertovan kirjan. Olen lukenut sen kolmesti kannesta kanteen tehden hyvin aikataulutetun suunnitelman museoista ja nähtävyyksiistä, jotka haluan tuon viikonlopun aikana nähdä ainoastaan siksi, että saan hyvää kuvamateriaalia Instagramiin.

Olen myös jo toukokuussa matkaa varatessani tehnyt täsmällisen logistiikkalistan Exeliin tavaroista, jotka pakkaan mukaani. Luonnollisesti olen pakannut ne nyt hyvissä ajoin, ettei vaan tule viime hetkellä kiire.

Odotan todella paljon käyntiä Vatikaanissa, Sikstuksen kappelia, Pantheonia, käyskentelyä ihastuttavilla mukulakivikaduilla ja vatsan täydeltä hyvää ruokaa. Sipsuttelen tyylikkäissä korkokengissä ja kukkamekossa ympäri kaupunkia ja nautiskelen tunnelmasta sekä täydellisestä espressosta. Kenties opin sanomaan italiaksi muutakin kuin ”Frutti di mare” tai ”Prosecco”.

Todellisuudessa menen Hop on, hop off –tyyliseen turistibussiin, katsastan Colosseumin, hyppään pois ensimmäisen tavernan kohdalla ja makaan seuraavat kaksi päivää pimeässä hotellihuoneessa säälien itseäni. Frutti di mare!!!