Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Rajat ja rutiinit on rakkautta: Milloin lapsi saa päättää ja mistä?

Minulla on 4,5 -vuotias lapsi. Kuten olen kertonut, hän on jo alle 2-vuotiaasta asti esittänyt vahvan mielipiteensä vaatevalintoihinsa. En puutu niihin, mutta asetan muutamia reunaehtoja: asun pitää olla sään ja tilaisuuden mukainen. Emme tee vaatehankintoja ilman hänen mielipidettään, mutta toisaalta ostamme vain tarpeeseen. Tällä hetkellä hankin seuraavaa kokoa (116cm) aina kun sopivia tulee kirpputorilla vastaan.

Lapseni on ruokailun suhteen oikea nirsopetteri. Häntä kyllä aina patistetaan maistamaan, mutta emme pakota syömään. Kannustaa koitamme toki esimerkiksi sanomalla, että ei tarvitse tietenkään syödä, mutta sitten ei saa kyllä jälkkäriäkään, tai että seuraava ruoka on sitten näin ja näin pitkän ajan kuluttua. Saatamme myös antaa hänelle päätösvaltaa ruokailunsa suhteen: ”Haluatko syödä makaronilaatikkoa vai porkkanakeittoa?” Ei kuitenkaan koskaan ”Mitä tänään syötäisiin?” -tyyppisesti. Olen sitä mieltä, että pieni lapsi ei kykene tekemään niin isoja päätöksiä, mutta kokee itsensä tärkeäksi, jos saa päättää edes jostain häntä koskevasta.

omaa rahaa, neuvottelua ja pettymysten käsittelyä

Joitakin kuukausia sitten olimme kaupassa. Jälkeläinen bongasi ihanan, kimaltavan, muovisen hiuspannan. Se maksoi 3 euroa. Hän alkoi kitisemään, että haluaa pannan. Kävimme pitkän keskustelun hyllyjen välissä siitä, että ei pidä ostaa mitään turhaa paskaa (vähän hienommin muotoiltuna toki) ja että asiat maksaa rahaa, joka ei kasva puussa. Koska hän todella vaikutti haluavan pannan, päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden hankkia sen. Sanoin, että hän voi tehdä ylimääräisiä kotitöitä ja ansaita omaa rahaa pannan ostamiseen. Jos hän sitten myöhemmin vielä haikailee pannan perään, hän saa ostaa sen. Niinpä hän auttoi ahkerasti niin pyykkien lajittelussa kuin pihahommissakin. Viikon kuluttua lapsi oli saanut kasaan tarvittavat rahat ja onnensa kukkuloilla kävi ostamassa pannan.

Sanottakoon nyt vielä, että ei mennyt kovinkaan kauaa kun hän väänsi pannan rikki. Hän säästää parhaillaan rahaa uutta pantaa varten.

Aika pienenkin lapsen kanssa voi neuvotella asioista. Toki se vaatii vähän kärsivällisyyttä. Lapseni onkin kova neuvottelemaan. Hänen useimmin käyttämä fraasinsa taitaa olla: ”Mä voin tehdä omia päätöksiä.” Usein annankin hänen tehdä omia päätöksiä, sopivissa tilanteissa toki. Esimerkiksi taannoin kävimme jäätelökioskilla. Hän halusi jäätelön vohveliin. Sanoin, että kupista olisi helpompaa syödä. Hän halusi silti vohvelin. Jäätelöpallo tippui vohvelista jo alkumetreillä. Jatkossa hän ehkä valitsee kupin.

Sanotaan, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja sitten auttaa käsittelemään näitä tunteita.

Mielestäni tämmöinen pettymysten tuottaminen voi olla esimerkiksi:

  • Ei osteta kaupasta leluja/hiuspantaa/vaatteita/keksejä/mehua, jos lapsi yhtäkkiä päättää semmoisia alkaa mankumaan.
  • Ulkoleikeistä mennään sovittuna aikana iltapuuhiin, vaikka leikit jäisivät kesken tai kaverit vielä ulos.
  • Aamulla ei katsota määrättömän kauan piirrettyjä, vaan sovitaan yksi jakso ja sen jälkeen lähdetään päiväkotiin tai päivän muiden askareiden pariin.
  • Sängyssä ei syödä tai juoda.
  • Vanhempien työvälineet eivät ole leluja ja niihin ei kosketa.
  • Lapsi ei saa päättää muiden perheenjäsenten asioista.
  • Kaikille annetaan vessarauha.

Tämmöiset asiat luovat lapselle rajoja. Rajat ja rutiinit on rakkautta ja tuovat lapselle turvaa. Toisaalta mekin joskus poikkeamme näistä tietoisesti. Esimerkiksi juhlapyhinä ja kyläillessä saatamme hieman joustaa ruokailu- ja nukkumaanmenoajoista ja joskus käymme ihanalla aamupalalla lähitavernassa ennen päiväkotia. Se on jännittävää ja luo mukavia muistoja. Loppukaneettina sanottakoon, että minun mielestäni 80-20 on tässäkin hyvä. Kun on 80 prosenttisesti jämpti ja johdonmukainen rutiinien ja rajojen kanssa, voi toisinaan höllätä vähän.

Lue myös: Saako lapsi valita itse vaatteet?

Seuraa menoa myös Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa

Dubai: Kuvottavaa ökyilyä ihmisoikeuksien ja ympäristön kustannuksella

Hiljattain luin HS Vision artikkelin (10.7.2021) jota  varten oli haastateltu muutamia Dubaissa asuvia suomalaisia sosiaalisen median vaikuttajia. Oksensin vähän suuhuni. Artikkelissa somevaikuttaja Jenni Ukkonen kuittaa Arabiemiraattien räikeät ihmisoikeusrikkeet olankohautuksella:

Jenni Ukkonen sanoo, ettei hän halua puhua liikaa ihmisoikeusasioista, koska hänellä ei ole niistä tarpeeksi tietoa.

”Mielestäni et voi matkustaa mihinkään, missä kaikki olisi täydellisen hyvin. Aikuinen ihminen tekee sen ratkaisun itse, että haluaako mennä jonnekin ja tukea sen maan toimintaa.”

Minun mielestäni on helvetin vastuutonta mainostaa kestämätöntä elämäntyyliä ylipäätään, mutta jokaisen itseään kunnioittavan aikuisen pitäisi myös auttavasti olla perillä ihmisoikeusasioista ja perehtyä siihen, millä tolalla nämä asiat ovat edes omassa kotimaassa.

Henkilökohtaisesti en pidä juuri minään elämäntyyliä, joka perustuu jatkuvalle materialla flexaamiselle ja ihmisoikeuksien polkemiselle. En ymmärrä, miten jotkut kuvittelevat turhanpäiväisen ökyilyn olevan jotenkin kadehdittavaa. Mielestäni se on lähinnä onttoa ja noloa. Tietenkään en nyt globaalin pandemian ja matkustusrajoitusten aikaan matkustaisi muuallekaan, mutta näiden seikkojen vuoksi Dubai on viimeisiä paikkoja, jonne kiinnostaisi jalallani astua.

Dubain edustalle tehdyt saaret ovat tuhonneet koralliriuttoja ja luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Unsplash, Christoph Schulz

Viisi syytä olla matkustamatta Dubaihin:

  • Dubain lainsäädäntö ja sosiaaliset normit perustuvat isalmilaiseen Šaria-lakiin. Esimerkiksi raiskauksen todistamiseen vaaditaan rikoksentekijän tunnustus tai neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistus.
  • Sananvapaus ei toteudu.
  • Dubai on rakennettu pitkälti siirtolaisten voimin ja näiden ihmisoikeuksia polkien.
  • Avioliiton ulkopuolinen seksi, homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat lailla kielletty.
  • Dubai on kyhätty nopeasti kokoon, eikä sen rakentamisessa ole varsinaisesti ajatelty ympäristöä. Esimerkiksi tekemällä tehdyt saaret ovat tuhonneet koralliriuttoja.

Lopuksi vielä lyhyt tietoisku ihmisoikeuksista. Niihin kuuluu:

  • Ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapaus
  • Kidutuksen kielto
  • Mielipiteen- ja sananvapaus
  • Oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Tämän vuoksi myös ilmastonmuutos on tärkeä ihmisoikeuskysymys!
  • Oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon
  • Oikeus opetukseen
  • Oikeus terveyteen
  • Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe
  • Oikeus sosiaaliturvaan
  • Alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus
  • Lapsen oikeudet
  • Naisten oikeudet
  • Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeudet
  • Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet
  • Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet
  • Työntekijöiden oikeudet
  • Vammaisten henkilöiden oikeudet
  • Vähemmistöjen oikeudet

Lähde ja lue lisää: ihmisoikeusliitto.fi