Jouluhan se on yksi suosikkivuodenaikojani. Silti tämä pimeys ja harmaus alkaa tuntua luissa ja ytimissä loputtomana väsymyksenä. Saatan nukahtaa kahdeksalta ja nukkua melkein kellon ympäri. Silti olen aivan kuin sumussa koko ajan. Reipas ulkoilu auttaisi, mutta minulla saattaa olla päiviä, jolloin en poistu kotoa kuin korkeintaan päiväkodille -jos sinnekään. Olisipa lunta.

Yritän tässä petrata ja panostaa sellaisiin juttuihin, jotka toisivat lisää energiaa: kirkasvalolampun kanssa hengailuun ja ulkoiluun. Tällä nimenomaisella hetkellä toki syön suklaata ja juon kahvia, mutta ihan kohta laitan ulkoiluun sopivat kamppeet päälle ja uhmaan harmautta. Ihan kohta.

Tässä kuvassa olen matkalla hakemaan uusia silmälasejani.

Tässä kuvassa esittelen uusia silmälasejani.

Palatakseni marraskuuhun:

• Kauan odotettu joogaretriitti peruuntui. Vittu.
• Kauan odotettu pieni irtiotto, Tallink Siljan pressimatka laineille peruuntui. Vittu.
• Disney-teemainen brunssi sentään toteutui. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Vietimme isänpäivää kotona rennosti ja teimme vohveleita. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Kävin myös illallisella Basbasissa ystävien kanssa sekä saunomassa Löylyssä. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Rentouduin kasvohoidossa Alejandra Beauty Salonissa (palvelu saatu). Oli ihanaa.
• Järjestin muutamalle ystävälleni viinitastingin ja opin uutta viinilaseista yhteistyössä Viinipostin kanssa. Sekin oli ihanaa.

Joulukuu

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Muistan vain olleeni todella, todella, todella väsynyt.

Tämän kirjan aion lukea: Joulun pyhille olen varannut monta kirjaa, mutta niistä ensimmäisenä jonossa on Antti Holman uutukainen, Kaikki elämästä(ni). Kirjasta kerrotaan näin: ”Elämän ja ajattelun kokonaisesitys, jossa eksytään kansakunnan kaapin päälle ja sukelletaan häpeän alhoihin.”

PS. Hävettää myöntää, mutta minulla on parhaillaan peräti kolme kirjaa kesken ja luen niitä sujuvasti ristiin fiiliksen mukaan. Tulen ja jään laulun osa 5 on kesken. Sitten luen Jari Sinkkosen Onnellinen lapsi-teosta, jonka olen kohta kahminut kokonaan ja näiden lisäksi erästä spontaania hankintaa, jossa käsitellään Tove Janssonin Muumi-kirjoja erilaisten filosofisten suuntausten näkökulmista.

Onko siellä ruutujen takana muita henkilöitä, joilla on aina monta kirjaa kesken? Minulla on yleensä kaksi: jokin romaani ja jonkinlainen tietokirja. Faktaa luen usein päivisin ja fiktiivistä proosaa iltaisin.

Tässä kuvassa esittelen kirjalöytöä.

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Olisi kiva aloittaa uusi vuosi sillä tavalla puhtaalta pöydältä, että langanpäät on solmittu ja tietokoneen työpöytä järjestyksessä. Ensi vuoden työelämän teemoikseni olen valinnut luovuuden, rohkeuden ja tarkkuuden.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: No varmaankin se tietokoneen työpöytä.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta alkaa tuntua, että asiat rupeavat selviämään.

Muumipeikko, kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)

Tässä kuvassa koristelemme joulukuusta.

Ruoka, jota aion kokeilla: Ensimmäistä kertaa elämässäni loihdin itse joulupöydän antimet. Se on ehdottomasti uhka ja mahdollisuus samaan aikaan.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Toivon sydämeni pohjasta, että kotiin poteroituminen tuottaisi tulosta, pysyisimme terveinä ja pääsisimme Kiuruvedelle sukuloimaan välipäivinä.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Haluaisin suunnitella kaikkea ihanaa, mutta en uskalla. En tiedä, kuinka monta peruutusta ja pettymystä enää voin sietää. Toivon sydämeni kyllyydestä, että jo vuosia haaveilemamme, miehelle huomenlahjaksi ostamani, Portugalin surffimatka toteutuisi, eikä tarvitsisi taas siirtää vuodella.

Tässä kuvassa nautin mainiosta ruoasta ja ystävien seurasta Basbas kulmassa.

Tässä kuvassa nautin takkatulesta ja ystävien seurasta Löylyssä.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Ihan vaan selviytyminen tästä kuusta etänä ja vähäisillä ihmiskontakteilla jouluun asti.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Joulu se on erilainen joulukin. Haluaisin hänen muistavan mukavan yhdessäolon ja jouluisen puuhastelun, vaikka vietämmekin pyhät kotona keskenämme.

Kaiken kaikkiaan olen todella onnellinen, että tämä poikkeuksellinen vuosi on lopuillaan, vaikka ei se maailmantilanne vuoden vaihtuessa mihinkään muutu. Olen silti tehnyt unelmakartan ensi vuodelle ja voisin esitellä sitä vaikka omassa postauksessaan. Olen myös yrittänyt kaivella sisimmästäni sankalpaa ensi vuodelle, mutta se ei ole vielä löytänyt muotoaan. Osallistun kuun lopussa miniretriitille etänä ja toivon sen sitten viimeistään nousevan. Uskoisin sen liittyvän jollain tavalla inspiraatioon. Tänä vuonna sankalpani oli ”Minä rakastan.”

Tässä kuvassa pohdin alusvaateasioita toimistolla.

marraskuussa JULKAISIN NELJÄ POSTAUSTA:

Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

”Olen siis sitä mieltä, että onnellinen vanhempi ja koti on lapselle parempi aina vaihtoehto kuin se, että joku olisi hammasta purren kolme vuotta kotona vain siksi, että päiväkodin aloittaminen yhdistettynä suuriin ryhmäkokoihin ja pitkiin päiviin SAATTAA lisätä aggressiivisuutta.”

Kuukauden kymmenen: marraskuu

”Ahdistaa kulutushysteria ja koronarajoitukset. Ollaan tässä mietitty erilaisia toimenpiteitä ennen joulua ja jouluaattona, että voidaan pitää turvallinen joulu.”

Asiantuntija vastaa: Mikä on paras lasi viinille? ”Kun haluaa maistella, kannattaa unohtaa huilut ja maljat!”

”Näin jälkikäteen hävettää, miten tietämätön ja typerä ”snobi” olenkaan ollut. Nimittäin itse asiassa on suorastaan rikos juoda (hyvää) samppanjaa korkeasta huilulasista.”

Alejandra Beauty Salon -timanttihionta ja De-sense -kasvohoito sekä alekoodi

”Kuten olen sanonut, olen ollut aiemmin laiska ihonhoitaja, mutta ikääntymisen myötä siihen on tultava muutos, koska tietenkin haluan näyttää heleältä ja hehkeältä.”

Luen parhaillaan itse itselleni syntymäpäivälahjaksi ostamaani Jari Sinkkosen teosta Onnellinen lapsi (WSOY, 2020). Kirjassa yhtenä teemana vaikuttaisi olevan se, miten tärkeää lapsen kehitykselle on perheen onnellisuus. Tämä havainto on lämmittänyt mieltäni, koska olen itsekin aivan samoilla linjoilla, vaikka en ole lastenpsykiatrian dosentti!

Onnellisuus rakentuu eri ihmisille eri asioista. Minun kokemukseni mukaan arjen peruspalikoiden pitää olla jokseenkin kunnossa ennen kuin tämmöistä onnellisuuden hienosäätöä voi tehdä. Peruspalikoilla tarkoitan tässä yhteydessä kohtalaista terveydentilaa ja sellaista toimeentuloa, että raha-asiat ei valvota öisin. On vaikeaa yrittää lisätä omaa itsetuntemusta tai ottaa muita huomioon sensitiivisesti, jos on vaikkapa jatkuva huoli terveydestä tai jaksamisesta.

Joka tapauksessa ajattelin kuitenkin tässä vähän avata sitä, mistä se onnellinen arki rakentuu meidän perheessä. Muistutan, että tosiaan ihmiset, tilanteet, perheet, lapset ja parisuhteet ovat erilaisia ja se, mikä toimii meillä ei taatusti toimi muilla.

Kuitenkin ehkä joku voi tästä saada inspiraatiota tai ajattelun aihetta. Kirjassa todettiin myös melko tyhjentävästi, että tavallinen äiti riittää. Toisinaan väsynyt ja poissaoleva, mutta kuitenkin rakastava. Se riittää. Ei tarvitse olla supermutsi, joka on sinne kouluikään asti kotona kasvattamassa ja soseuttamassa niitä porkkanoita ja muistaa joka päivä ulkoilla kahdesti, tehdä terveelliset välipalat sekä askarrella joulukortteja. Onnellinen lapsi tarvitsee rakastavan ympäristön, ei kasapäin leluja.

mitä minulle on onnellisuus?

Itsensä kehittämisen mahdollisuudet: Tämä liittyy vahvasti työelämään. Me molemmat olemme vuoroillamme tässä vanhemmuustaipaleella tukeneet toinen toistemme opintoja ja kehittymistä työelämässä. Tämän mahdollisti muun muassa se, että mies oli vanhempainvapaalla kun minä tartuin mahdollisuuteen ja menin uuteen työpaikkaan. Yritän myös aktiivisesti parantaa omaa itsetuntemustani, jotta voisin kehittää vahvuuksiani niin työelämässä kuin äitinäkin.

Tasa-arvoinen vanhemmuus: Meillä tasa-arvoinen vanhemmuus näkyy arjessa päivittäin esimerkiksi siinä, että pääsääntöisesti toinen vie lapsen päiväkotiin ja toinen hakee. Neuvolat, vanhempainillat, lääkärikäynnit ynnä muut jaamme tasapuolisesti. Vaatehuolto on pääosin minun vastuullani, mutta se johtuu siitä, että kirpputorien kiertäminen on minun ja tyttäreni yhteinen mukava harrastus. Ruokahuolto jakautuu aika lailla tasan pitkällä tähtäimellä, vaikka täytyy myöntää, että tänä syksynä se on ollut lähes kokonaan miehen kontolla johtuen siitä, että minulla on ollut kiireisempää töissä. En valita.

Rakentava riitely: Kyllä meilläkin riidellään, mutta ei huutamalla tai uhkaavasti. Aiemmin on ollut haasteita puhumattomuuden kanssa, mutta olemme petranneet tässä asiassa. Olemme myös pyrkineet arjessa mahdollisuuksien mukaan minimoimaan yleisiä riitojen aiheuttajia. Esimerkiksi raha-asioissa meillä on molemmilla omat rahat ja sen lisäksi yhteiset rahat, josta maksamme talouden ja lapsen kulut. Olemme todella erilaisia rahankäyttäjiä ja jos meillä olisi vain yhteiset rahat, siitä tulisi järkyttävän paljon riitoja. Meillä käy siivooja, koska se on myös vakioaihe eripuraan. Järjestyksen suhteen on auttanut se, että minä olen laskenut rimaa ja valinnut taisteluni. Jos minulla on 24 tuntia aikaa vuorokaudessa ja haluan priorisoida nukkumisen, työnteon, yhteisen ajan lapsen kanssa sekä oman hyvinvointini, ei aikaa riitä siivoamiselle turhan paljon. Tasa-arvo voisi olla myös yksi potentiaalinen riitojen aihe, jos se ei meillä toteutuisi.

onnellinen lapsi -aikansa kaikelle

Perheaika. Meille perheaika ei ole lomamatkoja tai erikoisjuttuja, vaan ihan arkisia asioita, kuten yhdessä ruokailua ja touhuamista. Toki reissaammekin yhdessä, mutta emme ole matkustaneet esimerkiksi ulkomaille kolmeen vuoteen koko perheen voimin. Tämä toki johtuu siitä, että minä en halunnut matkustaa taaperon kanssa lentokoneella tietäen, miten raskasta se voi olla muille matkustajille ja matkustamohenkilökunnalle. Kun tyttö ei vielä kävellyt, matkaaminen lentokoneella oli helpompaa. Nyt kun lapsi on jo kohta neljän vanha ja todistanut kärsivällisyytensä pitkien automatkojen muodossa, uskallan lähteä hänen kanssaan pidemmälle, jos tämä maailmantilanne sen joskus sallii. Olemme siis perhematkailleet kotimaassa viimeiset kolme vuotta. Ja tulemme kyllä matkailemaan jatkossakin. Suomi on ihana. Reissatkaa enemmän kotimaassa. Juna on kokemukseni mukaan paras ja stressittömin kulkupeli lasten kanssa matkaaville. (Lue myös: Rusinat eivät ole saatanasta seuraava ja muita vinkkejä kakaroiden kanssa matkaamiseen)

Oma aika on meidän perheessä yksi tärkeimpiä rakennuspalikoita. Olemme miehen kanssa molemmat sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa. Ja jälkeläinen myös! Hän haluaa toisinaan olla rauhassa ja leikkiä yksin. Se kaikille suotakoon. Meistä myös etenkin minä tarvitsen aikaa ystävieni kanssa. Kunnioitamme tätä puolin ja toisin. Aina on löytynyt kalenterista tilaa harrastuksille, yksinololle tai ystäville, jos sitä on tarvinnut. Pitää vaan avata suunsa ja kysyä. Toisinaan järjestyy myös kysymättä. Esimerkiksi viime viikonloppuna mies lähti tyttären kanssa yöksi mökille, jotta minä sain tehdä vähän rästihommia, illallistaa ystävieni kanssa ja nukkua pitkään.

Parisuhdeaika on tärkeää arjen keskellä, mutta myös erikoisemmat tilaisuudet, kuten elokuvissa tai ravintolassa käyminen, on prioriteetti. Meillä on käynyt hyvä tuuri siinä, että sukulaisia asuu lähellä ja tytär viihtyy erinomaisesti mummolassa tai serkun luona kylässä.

Kahdenkeskinen aika lapsen kanssa on tuiki tärkeää kaikille osapuolille. Meillä on tyttären kanssa ihan omat jutut ja heillä myös. Aina muistetaan myös sanoa, että olipa ihanaa viettää aikaa kahdestaan ja aina on myös toisaalta ikävä sitä poissaolevaa osapuolta.

Parisuhde vaatii työtä ja huolenpitoa, kuten myös jokaisen suhde omaan itseensä. Haluan kannustaa vanhempia priorisoimaan ruuhkavuosien keskellä myös omaa sekä puolison ja parisuhteen hyvinvointia. Ja nukkumista. Aina priorisoikaa nukkumista!

Muistutan myös, että onnellinen lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja, turvaa, ravintoa, unta ja puhtaat vaatteet. Kaikki muu on plussaa!

Lue myös: 

Tasa-arvoinen vanhemmuus

Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta