Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta
4
Bloggaajakollegani Maarit kirjoitti postauksen otsikolla Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia -asiaa tasa-arvosta. En voi olla itsekin ottamatta kantaa tähän asiaan. Alkuun haluan täsmentää, että sukupuolineutraali kasvatus on täysin eri asia kuin sukupuolisensitiivinen kasvatus, vaikka asiaan perehtymättömät käyttävät niitä usein virheellisesti synonyymeinä. On nykypäivänä äärimmäisen tärkeää, että ei jaeta disinformaatiota. Vaikuttajilla, olivat he minkä genren vaikuttajia hyvänsä, on vastuunsa. Vaikka kyseessä olisi mielipidekirjoitus, faktat tulee tarkistaa. Mielipiteet on myös hyvä osata perustella.
Sukupuolisensitiivisen ja sukupuolineutraalin kasvatuksen keskeinen ero on, että sukupuolineutraalissa kasvatuksessa ei ollenkaan tunnisteta sukupuolten välisiä eroja vaan ne häivytetään pois. Sukupuolisensitiivisessä kasvatusmallissa puolestaan tiedostetaan sukupuolinormit ja näiden vahvistamisen sijaan nähdään lapsi yksilönä, ei sukupuolensa stereotyyppisenä edustajana.
”Setan tavoitteena on edistää sukupuolitietoista ja -sensitiivistä – ei sukupuolineutraalia – kasvatusta. Sukupuolitietoinen ja -sensitiviinen kasvatus taas tarkoittaa, että kasvatuksessa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on tehdä tilaa jokaiselle lapselle olla omanlaisiaan tyttöjä, poikia tai muilla tavoin itsensä määrittäviä lapsia. Setan tavoitteena on, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan.
Tiukat ja ahtaat sukupuolinormit rajoittavat tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää ja valintoja. Sukupuolinormit vaikuttavat siihen, minkälaisia leikkejä pidämme soveliaampina tytöille ja pojille, mitä aineita kouluissa valitsemme ja mihin ammatteihin päädymme aikuisina. Normit tuottavat todellisuutta, ja tietty todellisuus tuottaa uudelleen samankaltaisia normeja ellei niitä havaita ja niihin puututa.
Lähde: Seta RY 26.9.2018
Lue myös: YLE Uutiset 22.2.2019: Lastenpsykiatrian professori varoittaa menemästä liian pitkälle sukupuolineutraaliudessa: “Jos sukupuolten erot häivytetään, voi tulla vahinkoa”
miten meillä kasvatetaan tytärtä
Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa siis toisin sanoen kiinnitetään erityishuomiota sukupuoliin liittyviin stereotypioihin ja pyritään olemaan vahvistamatta niitä. Alla muutama esimerkki, miten meillä yritetään parhaamme mukaan pienillä teoilla toimia sukupuolisensitiivisesti, edistää tasa-arvoista maailmankuvaa ja kasvattaa tytärtämme henkilöksi, josta toivottavasti tulee tiedostava aikuinen, joka ei ole vaikkapa rasisti ja joka ymmärtää, että sillähän ei ole mitään helvetin väliä, kehen rakastuu.
- Välttelemme esimerkiksi Disney-elokuvia, joissa nainen esitetään avuttomana hahmona, jonka mies pelastaa. Disney-kirjastostamme löytyy kuitenkin melko monipuolinen kattaus eläinaiheisia elokuvia, Toy Storyjä, Mulania, Frozenia sekä Prinsessaa ja sammakkoa.
- Leluja on tarjolla monipuolisesti: legoja, autoja, nukkeja, leikkikeittiötä, junarataa. Kotikirjastosta löytyy Astrid Lindgreniltä niin Eemeliä kuin Peppiäkin.
- Kolmevuotias on jo pitkän aikaa päättänyt itse vaatteistaan. Kun hän oli vauva, suosimme väreinä valkoista, mustaa ja harmaata. Oli myös Mikki Hiiri-kuvioita ja kukkakuoseja. Nyt hän on tosiaan jo todella pitkään valinnut mieleisensä vaatteet itse, enkä puutu siihen niin kauan kuin hän pukeutuu sään mukaisesti.
- Ei ole ”naisten ja miesten” kotitöitä, ainoastaan
pakollisia paskahommiakotitöitä. Toki meillä ne jakautuvat aika luontevasti niin, että mies hoitaa autoon liittyvät asiat sekä nurmikonleikkuun ja minätilaan siivoojan kerran kuussasiivoan minkä ehdin sekä pesen pyykit. Ruokahuoltoa teemme molemmat tasapuolisesti. Päiväkotiasiat, kuskaamiset ja neuvolat jakautuu niin ikään tasan. - Kiinnitämme paljon huomiota siihen, miten puhumme toisillemme, muista ihmisistä tai itsestämme tyttären kuullen. Arvo- ja asennekasvatus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus lähtevät ennen kaikkea kotoa, eikä niitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
- Tarjoamme nyt ja tulevaisuudessa monipuolisesti erilaisia harrastuksia, jotta lapsella olisi mahdollisuus löytää oma juttunsa, oli se sitten pianonsoitto, kamppailulajit, askartelu, partio, salibandy tai baletti.
- Minulle on myös tärkeää, että tytär näkee ja ymmärtää, että on muitakin perhemalleja kuin ydinperhe ja että minkäänlainen perhe ei ole toista huonompi. Tärkeintä on olla turvassa, onnellinen ja kunnioittaa toinen toistamme.
Yritän vanhempana kannustaa lasta olemaan juuri sellainen kuin hän on tarjoamalla vaihtoehtoja ja näyttämällä esimerkkiä. Minulle on tärkeää, että tytär esimerkiksi näkee, että naisena minulla on mahdollisuuksia edetä uralla sekä saavuttaa asioita siinä missä miehenkin tai että tasa-arvoinen parisuhde ja vanhemmuus on mahdollista.
Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta minä olen elämäni aikana kuullut todella paljon tytöttelyä ja seksistisiä kommentteja sekä nähnyt läheltä henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa. Olen ollut todistamassa, kuinka ihmisiä kohdellaan rasistisesti ja stereotyyppisesti. Olen mennyt väliin, kun seksuaalivähemmistöön kuuluva ystäväni pahoinpideltiin. Minut on raiskattu.
Kaikki nämä kokemukset ovat tehneet minusta ihmisen, joka pyrkii toiminnallaan edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Mitä ajatuksia aihe herättää sinussa?
Lue myös postaukseni Tasa-arvoinen vanhemmuus
Postauksen kuvat: Johanna Tolppola
Kiitos kirjoituksestasi! On todellä tärkeää, että vastaat Maaritin postaukseen ja oiot joitain siinä esitettyjä väitteitä. Juuri tämä sukupuolisensitiivisyyden ja -neutraaliuden ero on keskustelussa keskeinen. Kenellekään ei ole eduksi, että ihmisiin suhtaudutaan ensisijaisesti sukupuolensa edustajina – olivatpa he sitten naisia, miehiä, tai muita.
Yhteiskunnassamme on edelleen sukupuoleen liittyviä tasa-arvo-ongelmia, jotka kiinnittyvät sukupuolistereotypioihin. Ajatellaan vaikka yleistä asevelvollisuutta (joka ei siis todellakaan ole yleinen), huoltajuutta koskevaa keskustelua tai tiettyjen alojen palkkausta. Erityisesti asevelvollisuuden kohdalla on mielestäni kyse selvästä institutionaalisesta ongelmasta, joka juontaa juurensa siihen, minkä on ajateltu olevan miehen rooli yhteiskunnassa.
Hei! Kiitos kommentista. Erinomaisia pointteja.
Vaikka elämme 2020-luvulla tasa-arvoasiat ovat valitettavan hitaasti kääntyvä laiva. Olen täysin samoilla linjoilla. Esimerkiksi vanhemmuus ei ole Suomessa tasa-arvoista, vaikka olemme perhevapaiden jakamisen suhteen sillä saralla melko edistyksellisiä. Myös mainitsemasi asevelvollisuus on iso kysymys ja asia, jonka tulisi muuttua. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että näitä rakenteita pitäisi muuttaa, jotta jonain päivänä myös yleiset asenteet muuttuisivat tasa-arvoisempaan suuntaan.
Mitä tähän sukupuolisensitiivisyysasiaan tulee, halusin ehdottomasti vaikuttajana ottaa osaa keskusteluun ja jakaa tietoa, jotta asioista pystyttäisiin puhumaan oikeilla nimillä. Asioista voi, saa ja pitääkin olla montaa mieltä. Se on rikkautta. Hedelmällisin keskustelu on kuitenkin aina sellainen, jossa osapuolet osaavat perustella näkemyksiään johdonmukaisesti. Mielipidettä saa myös vaihtaa. En minäkään ole monesta asiasta enää samaa mieltä kuin vaikkapa viisi tai kymmenen vuotta sitten. Pääosin siksi, koska olen nykyään sivistyneempi ja vanhemmuuden (tai iän) myötä monet kulmat ovat hioutuneet.
Hyvä ja tärkeä kirjoitus.
Näiden termien ero ei ole selvä monellekaan, ei ainakaan viittaamassasi blogissa. Voin sanoa ettei tule toiste vierailtua… oli sen verran ahdistavaa kärjistämistä, niin tekstissä kuin kommenteissakin.
Minusta on myös hassua että tätä Geisha/Eskimojupakkaakin monesti puolustellaan sillä että ’aina ennenkin ne on olleet ok’ . Ennen oli myös orjuuttaminen ok. Lasten fyysinen kurittaminen oli ok, turkikset oli ok, asbesti oli ok n-sanan käyttö oli ok, ilmastoa tuhoavat aerosolit oli ok… listaa voi jatkaa loputtomiin. Kehityksen ja nykytiedon valossa monet vanhat ok:t on oikaistu, ja pyritään oikaisemaan jatkossakin.
Kannattaa kysyä itseltä, pahoitanko minä mieleni jos jotain tuotetta EI kutsuta vähemmistöä loukkaavalla nimellä vs pahoittaako joku vähemmistön edustaja mielensä jos kutsutaan. Miksi siis millään tuotteella tieten tahtoen haluttaisiin pitää nimi, joka halventaa, väheksyy tai pahoittaa yhtään kenenkään mielen?
Sori, aasinsilta vei nyt uusille raiteille… peruutetaan vähän…
Yhdyn esimerkkeihisi kasvatuksesta ja tasa-arvosta täysin. Voin sanoa että meillä meni tovi ukkelin kanssa päästä esimerkiksi noista ’naisten hommista’ ja ’miesten hommista’ eikä hän ole oikein vieläkään päässyt siitä ajatuksesta että hän ’pelasti’ minut sieltä Irkkupubista jossa laskin tuoppeja muutaman vuoden Englannin aikoina. Olisin sieltä ’pelastunut’ ihan ilman raavaan miehen apuakin, mutta minulla oli siellä varsin hyvin asiat. Ukkeli siis on Romaniasta jossa vanhat tavat ja uskomukset ovat alkaneet karista vasta viime vuosina. Ukkelille oli mm. valtava shokki aikoinaan kun kävi ilmi että hänen veljensä on homo/bi. Hän oli kauhuissaan, voi suorastaan pahoin, tunsi itsensä petetyksi jollain tapaa. Hän ei voinut käsittää, että häneltä oli asia pidetty salassa ja hänen äitinsä oli hyväksynyt asian muitta mutkitta. Kyllä hänellä meni muutama vuosi se hyväksyä.
Toissailtana hän kertoi käyneensä Algerialaisen työkaverinsa kanssa keskustelua; algerialaisen mielestä homot tulisi tappaa, ukkeli oli valistanut hänelle ihmisoikeuksia, ja kyseenalaistanut miten se, ketä toinen ihminen rakastaa, tai mitä hän tekee ja kenen kanssa, millään tavalla vaikuttaa algerialaisen elämään. Olin aika yllättynyt ja suorastaan ylpeä siitä että hän ei vain ole ’hyväksynyt’ asiaa välttämättömänä pahana, vaan siitä miten hän on työstänyt omia ennakkoluulojaan ja kokee sen jopa ihmisoikeusasiana. Vanhakin ihminen oppii… jos vain haluaa.
Miksi ihmiset eivät saisi tehdä asioita jotka tekevät heidät onnelliseksi, miksi se olisi sallittua vain tarkkaan muottiin räätälöidylle ihmiselle. Keneltä se on pois jos poika haluaa käyttää mekkoa, tai tyttö ajaa rallia? Tai jos pojaksi syntynyt haluaa elää omanlaistaan elämää, jollaiseksi kokee vaikkapa naiseuden. Ja toisin päin.
Meillä ei lapsenakaan koskaan tuputettu tyttöjen leluja, siskolla oli parkkitalot ja kauko-ohjattavat autot, minulla nallipyssyt ja länkkärivermeet, mutta myös ne barbiet, vauvanuket ja rimpsumekot. Samaan malliin siskot kasvattavat nyt omiaan,
Yllättävän hienosti lapset ymmärtävät erilaiset perheet, ja erilaiset kaverit.
Pistän korttini peliin, että tulevaisuuden aikuiset ovat aina vain viisaampia kuin edellinen sukupolvi ja maailmasta tulee parempi paikka sukupuoleen katsomatta ihan jokaiselle. Joskus.
Tulipas sekava sähellys… Tähän tekstiin meni puolitoista tuntia 😀
Ihanaa heinäkuuta ja mökkilomaa!
Kiitos pitkästä kommentista!
Asia on juurikin näin, että aiemminkin monia asioita on oikaistu ja korjattu ja brändinimien muuttaminen mitään kansanryhmää loukkaamattomiksi on sillä samalla linjalla. On kuitenkin mielestäni vähän outoa, että ihmiset reagoivat brändinimien tai -kuvitusten muutokseen näin voimakkaalla tavalla.
Kiitos myös, että avasit omia kokemuksiasi. Siitä huomaa, että meillä Suomessa tasa-arvoasiat on oikeastaan melko hyvällä tolalla verrattuna konservatiivisempiin kulttuureihin, vaikka työnsarkaa täälläkin on edelleen. Pienin askelin mennään ja olen samoilla linjoilla siinä, että seuraava sukupolvi on edellistä suvaitsevaisempi.
Itse olen myös lapsena leikkinyt sekä Barbeilla että Turtleseilla, eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Toki se vaikutti asiaan, että minulla on isoveli, joten leluvalikoimaa löytyi. Äitinä yritän tietoisesti hankkia lapselle kaikenlaisia leluja ja kannustaa monipuoliseen leikkiin 🙂
Ihanaa heinäkuuta sinnekin!