Onnellinen arki ja onnellinen lapsi
0
Luen parhaillaan itse itselleni syntymäpäivälahjaksi ostamaani Jari Sinkkosen teosta Onnellinen lapsi (WSOY, 2020). Kirjassa yhtenä teemana vaikuttaisi olevan se, miten tärkeää lapsen kehitykselle on perheen onnellisuus. Tämä havainto on lämmittänyt mieltäni, koska olen itsekin aivan samoilla linjoilla, vaikka en ole lastenpsykiatrian dosentti!
Onnellisuus rakentuu eri ihmisille eri asioista. Minun kokemukseni mukaan arjen peruspalikoiden pitää olla jokseenkin kunnossa ennen kuin tämmöistä onnellisuuden hienosäätöä voi tehdä. Peruspalikoilla tarkoitan tässä yhteydessä kohtalaista terveydentilaa ja sellaista toimeentuloa, että raha-asiat ei valvota öisin. On vaikeaa yrittää lisätä omaa itsetuntemusta tai ottaa muita huomioon sensitiivisesti, jos on vaikkapa jatkuva huoli terveydestä tai jaksamisesta.
Joka tapauksessa ajattelin kuitenkin tässä vähän avata sitä, mistä se onnellinen arki rakentuu meidän perheessä. Muistutan, että tosiaan ihmiset, tilanteet, perheet, lapset ja parisuhteet ovat erilaisia ja se, mikä toimii meillä ei taatusti toimi muilla.
Kuitenkin ehkä joku voi tästä saada inspiraatiota tai ajattelun aihetta. Kirjassa todettiin myös melko tyhjentävästi, että tavallinen äiti riittää. Toisinaan väsynyt ja poissaoleva, mutta kuitenkin rakastava. Se riittää. Ei tarvitse olla supermutsi, joka on sinne kouluikään asti kotona kasvattamassa ja soseuttamassa niitä porkkanoita ja muistaa joka päivä ulkoilla kahdesti, tehdä terveelliset välipalat sekä askarrella joulukortteja. Onnellinen lapsi tarvitsee rakastavan ympäristön, ei kasapäin leluja.
mitä minulle on onnellisuus?
Itsensä kehittämisen mahdollisuudet: Tämä liittyy vahvasti työelämään. Me molemmat olemme vuoroillamme tässä vanhemmuustaipaleella tukeneet toinen toistemme opintoja ja kehittymistä työelämässä. Tämän mahdollisti muun muassa se, että mies oli vanhempainvapaalla kun minä tartuin mahdollisuuteen ja menin uuteen työpaikkaan. Yritän myös aktiivisesti parantaa omaa itsetuntemustani, jotta voisin kehittää vahvuuksiani niin työelämässä kuin äitinäkin.
Tasa-arvoinen vanhemmuus: Meillä tasa-arvoinen vanhemmuus näkyy arjessa päivittäin esimerkiksi siinä, että pääsääntöisesti toinen vie lapsen päiväkotiin ja toinen hakee. Neuvolat, vanhempainillat, lääkärikäynnit ynnä muut jaamme tasapuolisesti. Vaatehuolto on pääosin minun vastuullani, mutta se johtuu siitä, että kirpputorien kiertäminen on minun ja tyttäreni yhteinen mukava harrastus. Ruokahuolto jakautuu aika lailla tasan pitkällä tähtäimellä, vaikka täytyy myöntää, että tänä syksynä se on ollut lähes kokonaan miehen kontolla johtuen siitä, että minulla on ollut kiireisempää töissä. En valita.
Rakentava riitely: Kyllä meilläkin riidellään, mutta ei huutamalla tai uhkaavasti. Aiemmin on ollut haasteita puhumattomuuden kanssa, mutta olemme petranneet tässä asiassa. Olemme myös pyrkineet arjessa mahdollisuuksien mukaan minimoimaan yleisiä riitojen aiheuttajia. Esimerkiksi raha-asioissa meillä on molemmilla omat rahat ja sen lisäksi yhteiset rahat, josta maksamme talouden ja lapsen kulut. Olemme todella erilaisia rahankäyttäjiä ja jos meillä olisi vain yhteiset rahat, siitä tulisi järkyttävän paljon riitoja. Meillä käy siivooja, koska se on myös vakioaihe eripuraan. Järjestyksen suhteen on auttanut se, että minä olen laskenut rimaa ja valinnut taisteluni. Jos minulla on 24 tuntia aikaa vuorokaudessa ja haluan priorisoida nukkumisen, työnteon, yhteisen ajan lapsen kanssa sekä oman hyvinvointini, ei aikaa riitä siivoamiselle turhan paljon. Tasa-arvo voisi olla myös yksi potentiaalinen riitojen aihe, jos se ei meillä toteutuisi.
onnellinen lapsi -aikansa kaikelle
Perheaika. Meille perheaika ei ole lomamatkoja tai erikoisjuttuja, vaan ihan arkisia asioita, kuten yhdessä ruokailua ja touhuamista. Toki reissaammekin yhdessä, mutta emme ole matkustaneet esimerkiksi ulkomaille kolmeen vuoteen koko perheen voimin. Tämä toki johtuu siitä, että minä en halunnut matkustaa taaperon kanssa lentokoneella tietäen, miten raskasta se voi olla muille matkustajille ja matkustamohenkilökunnalle. Kun tyttö ei vielä kävellyt, matkaaminen lentokoneella oli helpompaa. Nyt kun lapsi on jo kohta neljän vanha ja todistanut kärsivällisyytensä pitkien automatkojen muodossa, uskallan lähteä hänen kanssaan pidemmälle, jos tämä maailmantilanne sen joskus sallii. Olemme siis perhematkailleet kotimaassa viimeiset kolme vuotta. Ja tulemme kyllä matkailemaan jatkossakin. Suomi on ihana. Reissatkaa enemmän kotimaassa. Juna on kokemukseni mukaan paras ja stressittömin kulkupeli lasten kanssa matkaaville. (Lue myös: Rusinat eivät ole saatanasta seuraava ja muita vinkkejä kakaroiden kanssa matkaamiseen)
Oma aika on meidän perheessä yksi tärkeimpiä rakennuspalikoita. Olemme miehen kanssa molemmat sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa. Ja jälkeläinen myös! Hän haluaa toisinaan olla rauhassa ja leikkiä yksin. Se kaikille suotakoon. Meistä myös etenkin minä tarvitsen aikaa ystävieni kanssa. Kunnioitamme tätä puolin ja toisin. Aina on löytynyt kalenterista tilaa harrastuksille, yksinololle tai ystäville, jos sitä on tarvinnut. Pitää vaan avata suunsa ja kysyä. Toisinaan järjestyy myös kysymättä. Esimerkiksi viime viikonloppuna mies lähti tyttären kanssa yöksi mökille, jotta minä sain tehdä vähän rästihommia, illallistaa ystävieni kanssa ja nukkua pitkään.
Parisuhdeaika on tärkeää arjen keskellä, mutta myös erikoisemmat tilaisuudet, kuten elokuvissa tai ravintolassa käyminen, on prioriteetti. Meillä on käynyt hyvä tuuri siinä, että sukulaisia asuu lähellä ja tytär viihtyy erinomaisesti mummolassa tai serkun luona kylässä.
Kahdenkeskinen aika lapsen kanssa on tuiki tärkeää kaikille osapuolille. Meillä on tyttären kanssa ihan omat jutut ja heillä myös. Aina muistetaan myös sanoa, että olipa ihanaa viettää aikaa kahdestaan ja aina on myös toisaalta ikävä sitä poissaolevaa osapuolta.
Parisuhde vaatii työtä ja huolenpitoa, kuten myös jokaisen suhde omaan itseensä. Haluan kannustaa vanhempia priorisoimaan ruuhkavuosien keskellä myös omaa sekä puolison ja parisuhteen hyvinvointia. Ja nukkumista. Aina priorisoikaa nukkumista!
Muistutan myös, että onnellinen lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja, turvaa, ravintoa, unta ja puhtaat vaatteet. Kaikki muu on plussaa!
Lue myös: