Olen päättänyt tälle vuodelle luopua kuukauden kymmenenlistauksista ja kirjoittaa silloin tällöin vähemmän strukturoidusti ihan vaan sekalaisia kuulumisia. En ota vastuuta aivopieruista tai tajunnanvirtaa muistuttavista virkkeistä, joissa ei liene päätä eikä häntää. Sellainen se on se ajatuksenjuoksuni.

leppoisa joulu kotona

Meidän joulumme sujui sangen rattoisasti. Kävimme aatonaattona appivanhempien luona syömässä, pyhät vietimme kolmestaan kotona ja välipäiviksi matkasimme sukuloimaan Pohjois-Savoon Kiuruvedelle sekä Iisalmeen. Ensin suuntasimme tätini nurkkiin muutamaksi päiväksi, sitten viskasin miehen Helsingin junaan ja jäimme vielä vuodenvaihteen yli tyttären kanssa äitini riesaksi tai riemuksi.

Opin tuolla reissulla sekä joulunalus- ja välipäivinä aina loppiaiseen asti muutaman asian:

• Jos mahdollista, en enää koskaan yritä työskennellä niin, että muut ovat lomalla ja minä etätöissä. Etenkään Iisalmesta käsin. Siitä ei tule kertakaikkiaan yhtään mitään.
• Suosikkiääneni maailmassa on hiljaisuus.
• Suku on rakas, mutta pieninä annoksina ja ehkä vähän väljemmin kuin kuusi ihmistä kolmiossa.
• Kaipaan ihan järjettömän paljon junamatkailua. Jos menemme sukuloimaan kesällä, matkustamme taas junalla, se on varma.
• Ensimmäinen joulu ihan vaan oman porukan kesken oli valtava menestys. Oli oikeasti kiireetöntä ja mukavaa

uudenvuodenlupaukset

Lupasin tietenkin tänä vuonna olla paras versio itsestäni, syödä vain ravitsevaa itse kasvattamaani ruokaa, kuntoilla ja ulkoilla päivittäin, olla läsnä, opiskella uuden kielen, kokeilla uusia lehtikaalireseptejä joka viikko, keksiä lääkkeen syöpään ja tehdä iltaisin rubiikin kuution sekä kolmekymmentä askelkyykkyä.

Vakavasti ottaen, en tehnyt juurikaan lupauksia. Instagramiin kirjoitin innostuspuuskissani, että lupaan nukkua enemmän ja välittää vähemmän muiden ihmisten mielipiteistä.

Suurten, katteettomien lupausten sijaan minulla on vuodelle erilaisia teemoja. Haluan inspiroida ja inspiroitua enemmän, mitä se nyt ikinä milloinkin tarkoittaakaan. Tahdon esimerkiksi tuoda sosiaalisen median sisältöjeni kautta esille vielä enemmän sitä, kuinka äitiys ei ole millään muotoa rajoittava tekijä, päinvastoin. Sitä voi toteuttaa unelmiaan, harrastaa, tehdä uraa, nähdä ystäviä, matkustella (koronarajoitukset huomioon ottaen toim.huom.) ja olla silti riittävän hyvä, rakastava vanhempi.

Ja puoliso. Yksi teema onkin, että järjestämme mieheni kanssa toinen toisillemme kuukausittain treffit. Niiden ei tarvitse olla samppanjaa ja vaahtokarkkeja, vaan esimerkiksi nyt ensi viikolla menemme yhdessä aamulla kävellen viemään tyttären päiväkotiin ja sen jälkeen lähitavernaan aamupalalle. Laitoin kalenterikutsun. Ensi kuussa saatamme mennä jopa elokuviin, jos maailmantilanne sen meille sallii.

Inspiraatioon liittyy myös kolmas teemani ”kulttuurin vuosi”. Haluan tukea, tuottaa ja kuluttaa tänä vuonna kulttuuria sekä taidetta enemmän kuin koskaan. Järjestän maalaus—ja viini-iltoja yhdessä ystävien kanssa, menen museoihin ja näyttelyihin sekä koko perheen voimin että yksin, käyn baletissa, teatterissa, keikoilla ja kuuntelemassa jazzia. Heti kun se minulle suodaan.

On hassua, että esimerkiksi Lontoossa ollessani käymme aina jossain museossa ja yleensä musikaalia katsomassa. Suomessa samaa ei tule harrastettua niin paljon kuin toivoisin. Tämän haluan muuttaa. Helsingissä on mitä mainioin kulttuuritarjonta sekä aikuisille että lapsille.

täyttä höyryä kohti uusia pettymyksiä

Parhaillaan kirjoitan tätä tekstiä mökillä, jossa olemme ulkoilleet ja pulkkailleet paljon tänä viikonloppuna. (Kuvat liittyy.) Muu väki on päiväunilla. On valloittavan hiljaista ja rauhallista.

Lumipeite on vaikuttanut ihan valtavasti omaan mielialaani ja tunnen olevani paljon energisempi. Olen aidosti innoissani tulevista työprojekteista, talvisesta säästä ja häämöttävästä keväästä. Tietenkin koronatilanne varjostaa tulevaisuutta edelleen ja ei tässä uskalla voi tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia, mutta olen hyväksynyt sen, että asioita tapahtuu ja sitten niihin suhtaudutaan.

Ensi viikonloppuna meidän oli tarkoitus mennä tyttöporukalla rellestämään skumppapäissämme rentoutumaan Långvikin kylpylään, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi se on suljettu. Päädyimme kuitenkin varaamaan staycationin Helsingistä. Aiomme myös brunsseilla New York-henkisesti. Sitä menoa ja meininkiä voitte seurata sitten ensi viikolla Instagramissa @sarkasmiajashampanjaa (Huom. sisältövaroitus. Ei sovi alaikäisille eikä huumorintajuttomille.)

Lue myös: Uramutsin ajanhallinta -vinkkejä kiireisiin työviikkoihin

Jouluhan se on yksi suosikkivuodenaikojani. Silti tämä pimeys ja harmaus alkaa tuntua luissa ja ytimissä loputtomana väsymyksenä. Saatan nukahtaa kahdeksalta ja nukkua melkein kellon ympäri. Silti olen aivan kuin sumussa koko ajan. Reipas ulkoilu auttaisi, mutta minulla saattaa olla päiviä, jolloin en poistu kotoa kuin korkeintaan päiväkodille -jos sinnekään. Olisipa lunta.

Yritän tässä petrata ja panostaa sellaisiin juttuihin, jotka toisivat lisää energiaa: kirkasvalolampun kanssa hengailuun ja ulkoiluun. Tällä nimenomaisella hetkellä toki syön suklaata ja juon kahvia, mutta ihan kohta laitan ulkoiluun sopivat kamppeet päälle ja uhmaan harmautta. Ihan kohta.

Tässä kuvassa olen matkalla hakemaan uusia silmälasejani.

Tässä kuvassa esittelen uusia silmälasejani.

Palatakseni marraskuuhun:

• Kauan odotettu joogaretriitti peruuntui. Vittu.
• Kauan odotettu pieni irtiotto, Tallink Siljan pressimatka laineille peruuntui. Vittu.
• Disney-teemainen brunssi sentään toteutui. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Vietimme isänpäivää kotona rennosti ja teimme vohveleita. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Kävin myös illallisella Basbasissa ystävien kanssa sekä saunomassa Löylyssä. Herkuttelimme. Oli ihanaa.
• Rentouduin kasvohoidossa Alejandra Beauty Salonissa (palvelu saatu). Oli ihanaa.
• Järjestin muutamalle ystävälleni viinitastingin ja opin uutta viinilaseista yhteistyössä Viinipostin kanssa. Sekin oli ihanaa.

Joulukuu

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Muistan vain olleeni todella, todella, todella väsynyt.

Tämän kirjan aion lukea: Joulun pyhille olen varannut monta kirjaa, mutta niistä ensimmäisenä jonossa on Antti Holman uutukainen, Kaikki elämästä(ni). Kirjasta kerrotaan näin: ”Elämän ja ajattelun kokonaisesitys, jossa eksytään kansakunnan kaapin päälle ja sukelletaan häpeän alhoihin.”

PS. Hävettää myöntää, mutta minulla on parhaillaan peräti kolme kirjaa kesken ja luen niitä sujuvasti ristiin fiiliksen mukaan. Tulen ja jään laulun osa 5 on kesken. Sitten luen Jari Sinkkosen Onnellinen lapsi-teosta, jonka olen kohta kahminut kokonaan ja näiden lisäksi erästä spontaania hankintaa, jossa käsitellään Tove Janssonin Muumi-kirjoja erilaisten filosofisten suuntausten näkökulmista.

Onko siellä ruutujen takana muita henkilöitä, joilla on aina monta kirjaa kesken? Minulla on yleensä kaksi: jokin romaani ja jonkinlainen tietokirja. Faktaa luen usein päivisin ja fiktiivistä proosaa iltaisin.

Tässä kuvassa esittelen kirjalöytöä.

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Olisi kiva aloittaa uusi vuosi sillä tavalla puhtaalta pöydältä, että langanpäät on solmittu ja tietokoneen työpöytä järjestyksessä. Ensi vuoden työelämän teemoikseni olen valinnut luovuuden, rohkeuden ja tarkkuuden.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: No varmaankin se tietokoneen työpöytä.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta alkaa tuntua, että asiat rupeavat selviämään.

Muumipeikko, kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)

Tässä kuvassa koristelemme joulukuusta.

Ruoka, jota aion kokeilla: Ensimmäistä kertaa elämässäni loihdin itse joulupöydän antimet. Se on ehdottomasti uhka ja mahdollisuus samaan aikaan.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Toivon sydämeni pohjasta, että kotiin poteroituminen tuottaisi tulosta, pysyisimme terveinä ja pääsisimme Kiuruvedelle sukuloimaan välipäivinä.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Haluaisin suunnitella kaikkea ihanaa, mutta en uskalla. En tiedä, kuinka monta peruutusta ja pettymystä enää voin sietää. Toivon sydämeni kyllyydestä, että jo vuosia haaveilemamme, miehelle huomenlahjaksi ostamani, Portugalin surffimatka toteutuisi, eikä tarvitsisi taas siirtää vuodella.

Tässä kuvassa nautin mainiosta ruoasta ja ystävien seurasta Basbas kulmassa.

Tässä kuvassa nautin takkatulesta ja ystävien seurasta Löylyssä.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Ihan vaan selviytyminen tästä kuusta etänä ja vähäisillä ihmiskontakteilla jouluun asti.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Joulu se on erilainen joulukin. Haluaisin hänen muistavan mukavan yhdessäolon ja jouluisen puuhastelun, vaikka vietämmekin pyhät kotona keskenämme.

Kaiken kaikkiaan olen todella onnellinen, että tämä poikkeuksellinen vuosi on lopuillaan, vaikka ei se maailmantilanne vuoden vaihtuessa mihinkään muutu. Olen silti tehnyt unelmakartan ensi vuodelle ja voisin esitellä sitä vaikka omassa postauksessaan. Olen myös yrittänyt kaivella sisimmästäni sankalpaa ensi vuodelle, mutta se ei ole vielä löytänyt muotoaan. Osallistun kuun lopussa miniretriitille etänä ja toivon sen sitten viimeistään nousevan. Uskoisin sen liittyvän jollain tavalla inspiraatioon. Tänä vuonna sankalpani oli ”Minä rakastan.”

Tässä kuvassa pohdin alusvaateasioita toimistolla.

marraskuussa JULKAISIN NELJÄ POSTAUSTA:

Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

”Olen siis sitä mieltä, että onnellinen vanhempi ja koti on lapselle parempi aina vaihtoehto kuin se, että joku olisi hammasta purren kolme vuotta kotona vain siksi, että päiväkodin aloittaminen yhdistettynä suuriin ryhmäkokoihin ja pitkiin päiviin SAATTAA lisätä aggressiivisuutta.”

Kuukauden kymmenen: marraskuu

”Ahdistaa kulutushysteria ja koronarajoitukset. Ollaan tässä mietitty erilaisia toimenpiteitä ennen joulua ja jouluaattona, että voidaan pitää turvallinen joulu.”

Asiantuntija vastaa: Mikä on paras lasi viinille? ”Kun haluaa maistella, kannattaa unohtaa huilut ja maljat!”

”Näin jälkikäteen hävettää, miten tietämätön ja typerä ”snobi” olenkaan ollut. Nimittäin itse asiassa on suorastaan rikos juoda (hyvää) samppanjaa korkeasta huilulasista.”

Alejandra Beauty Salon -timanttihionta ja De-sense -kasvohoito sekä alekoodi

”Kuten olen sanonut, olen ollut aiemmin laiska ihonhoitaja, mutta ikääntymisen myötä siihen on tultava muutos, koska tietenkin haluan näyttää heleältä ja hehkeältä.”