On aivan älytöntä, miten joulun kulutushysteria on tänä päivänä valunut jo joulukalentereihin ja marraskuun puolelle. (En nyt edes aloita mustasta perjantaista…) Vuosi vuodelta lahjat ja hössötys näyttelevät minun joulussani pienempää roolia. Haluan joulultani rauhaa, hiljaisuutta, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, vähän Amaronea ja lautapelien pelailua kiireettömästi.

vinkkejä vastuullisempaan jouluun lapsiperheessä

1. Osta kestokalenteri, jonne voi laittaa mitä vain (me laitoimme karamellejä tänä vuonna) tai suosi perinteisiä kuvakalentereita. Meillä on perheessä tapana avata luukut vuorotellen. Näin kalenterien määrä pysyy maltillisena ja lapsi oppii jakamista.
2. Tee hyvää. Minä lahjoitan perinteisesti suvun aikuisten joululahjoihin varatut rahat Hope Ry:lle vähävaraisten lasten harrastustoiminnan tukemiseen. Harrastus on paras lahja, jonka lapsi voi saada.
3. Pohdi, mikä on joulussa tärkeintä ja toimi sen mukaan. Onko se ruoka, yhdessäolo vai lahjojen määrä?  Me olemme tehneet tänä vuonna päätöksen jakaa suvun yhteisessä joulunvietossa vain yhdet lahjat. Näin opetamme lapsille, että joulussa tärkeintä on yhdessäolo. Muutenkin meidän perheen lahjamäärän on kohtuullisen pieni, koska lapsi on toivonut vain kaksi lelua. Olemme kannustaneet sukulaisia ostamaan nämä lelut yhteislahjoina tai antamaan aineettomia lahjoja, kuten elämyksiä (museot, Hoplop…) En myöskään halua tilannetta aattona, että lapset alkavat vertailla saamiaan pakettien määriä. Saati että se korreloisi jotenkin kiltteyteen.
4. Mitä joulupöytään? Valitse suosikkeja, enemmän kasvisvaihtoehtoja ja ylipäätään vähemmän ruokaa. Joulun ruokahävikki on aivan järkyttävää ja olisi vältettävissä sillä, että älä vittu osta sitä lanttulaatikkoa, josta kukaan ei tykkää ja eikö nyt pienempikin possunpylly riittäisi. Minun mielestäni laatu korvaa määrän.
5. Malttia koristeluun. Juhlasesonkinakaan ei tarvitse ostaa mitään uutta tai turhaa paskaa. Itse tyypillisesti hankin kyllä muutaman täydentävän kuusenkoristeen, yleensä kirppikseltä. Tänä vuonna ostin kaksi kallisarvoista joulukuusenkoristetta saksalaiselta joulutorilta. Itse kuusi palvelee jo kuudetta vuotta. (Ja palvelkoot vielä triplasti saman verran, koska luin jostain, että muovikuusta pitää käyttää ainakin 15 vuotta, jotta se tulisi ekologisemmaksi kuin vuotuinen luonnonkuusi.)

Alla vielä listattuna minulle tärkeitä perinteitä jouluun ja sen odotukseen:

• Piparkakkutalon tekeminen lapsen kanssa. (Tämä on verrattain uusi perinne.)
• Joulutorttujen leipominen.
• Joulutorilla käynti.
• Lontoossa asuvien ystävieni lähettämän joulukortin odottaminen.
• Riisipuuro. (Aloitin riisipuuro- ja glögikauden jo lokakuun lopulla.)
• Itsenäisyyspäivänä syömme uuniperunoita ja katsomme Tuntemattoman sotilaan.
• Katson aina aattona Joulupukin kuuman linjan.
• Jouluna menemme saunaan jo aamupäivällä.
• Jouluaattona käyn joulukirkossa. Tänä vuonna ajattelin myös käydä Hietaniemen hautausmaalle sytyttämässä kynttilät muualla lepäävien sekä Karjalaan jääneiden muistolle. Kiuruvedellä ollessani käyn isovanhempieni haudalla.
• Joulupöydän suosikkejani on kaikki kalat, savupeura, saaristolaisleipä ja jälkiruokajuustot.

Mainittakoon vielä, että meillä on kotona aina lahjat koko joulukuun kuusen alla sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu. Lapsi uskoo kyllä joulupukkiin (koska aloitimme huijauksen kun hän oli ihan pieni, enkä minä ollut yhtä tiedostava, ja nyt olen liian syvällä valheiden verkossa). En kuitenkaan halua, että lapsi kuvittelee, että joululahjojen määrä korreloi kiltteyteen. Se on typerää. Olen myös sanonut lahjoja paketoidessani ihan rehellisesti, että olen tässä tonttuhommissa, koska joulupukki tarvitsee aikuisten apua.

Millaisia jouluperinteitä teillä on?

Kerroin tänään Instagramissa olevani viikon lomalla ja listasin, mitä kaikkea tehtävää tähän rentouttavaan viikkooni kuuluu. Sain jonkin verran ihmetteleviä kommentteja mainitessani, että lapsi on ihan normaalisti päiväkodissa.

Tottakai lapsikin tarvitsee lomaa. Hän oli kesällä kuukauden lomalla, mutta aivan varmasti hänellä on mukavampaa tällä viikolla päiväkodissa ystävien kanssa kuin minun seurassani kaappeja siivotessa ja läppäriä näpytellessä. Vaikka tämä viikko on siis virallisesti lomaa, se on tiukasti aikataulutettu kaikkien niiden asioiden hoitoon, joita en oikein normaalissa arjessa muuten ehdi tehdä tai jotka menevät aina iltapuhteeksi.

Sille ei pitäisi olla minkäänlaista tarvetta, mutta selitettäköön nyt, mitä kaikkea minulla on tässä lomaviikon agendalla:

• Olen tietoisesti niputtanut tälle viikolle valtavan määrän blogi- ja Instagramyhteistöiden kirjoittamista, raportointia, suunnittelua sekä niihin liittyvää laskutusta ja kirjanpitoa. Kun saan nämä tehtyä tässä viikon aikana, se vapauttaa aikaa arjessa perheelle iltaisin sekä viikonloppuisin.
• Olen myös listannut viikolle mukavan määrän kotitöitä, joita en muutoin koskaan jaksa tai saa aikaiseksi tehdä. Näitä ovat muun muassa:
  • Kaappien siivoaminen.
  • Kirppiskamojen läpikäynti, hinnoittelu ja myyntiin vieminen.
  • Autotallin siivous.
  • Papereiden läpikäynti, arkistointi ja lajittelu.
  • Uuden kirjastokortin hakeminen.
  • Vaatteiden vieminen ompelijalle korjattavaksi.
  • Villasukkien parsiminen.
• Joka päivälle on myös vähän niitä töitä, joista olen lomalla, koska en yksinkertaisesti jaksanut delegoida kun tiesin, että olen joka tapauksessa läppärin ääressä. Rajasin ne kuitenkin tarkasti ja teen vain aivan välttämättömimmät hommat.
• Olen myös tottakai suunnitellut kivaa ja palauttavaa lomatekemistä, kuten että käyn pitkillä kävelyillä, uimassa sekä lounaalla ystävän kanssa. Jos oikein innostun, saatan mennä spontaanisti yksin elokuviin.
• Olen tietenkin luvannut olla koko viikon päiväkotivienti- ja hakuvuorossa sekä hoitaa ruokahuollon ja viikoittaiset pyykki- ja siivouspuuhat, koska puolisoni ei ole lomalla. Normaalisti arjessa jaetaan näitä vastuita enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.
• Torstaina menen ottamaan toisen Pfizerin hihaan.
• Perjantain pidän täysin tyhjänä siltä varalta, että koronarokotteesta tulee väsymystä, kuumetta tai muuta oireita. Kuitenkin, jos olen tolpillani, lähdemme perjantaina töiden jälkeen viikonlopuksi sukuloimaan Pohjois-Savoon.

saako äiti olla vauvan kanssa kotona, jos isompi lapsi on päiväkodissa?

Monet vanhempainvapaalla toisen lapsen kanssa olevat tuttavani myös kommentoivat saaneensa kummastelua osakseen ollessaan äitiyslomalla vauvan kanssa isomman lapsen ollessa päiväkodissa. Että siis pitäisi olla sitten kaikkien lasten ehdottomasti kotona, jos vanhempikin on. Ei, ei vittu todellakaan pidä. Jokaisen perheen tilanne on erilainen ja kaikki tekevät varmasti ratkaisunsa siten, mikä on omien voimavarojen kannalta paras ja lasten edun mukaista.

Aina lapsen etu ei ole olla äidin kanssa kotona. Itse ainakin olin sellainen hajamielinen ihmisraunio äitiyslomalla ollessani, että en tasan tarkkaan kykenisi vauvan lisäksi huolehtimaan itsestäni ja aktiivisesta neljävuotiaasta keksien jotain kehittävää tekemistä, leikkejä ja metsäretkiä (kuten varhaiskasvatuksessa). Lisäksi mielestäni myös uusi vauva ansaitsee jakamattoman huomion elämänsä ensimmäisten kuukausien aikana. Edes osan aikaa päivästä. Jos siis saisin nyt toisen lapsen, en usko, että ottaisin esikoista pois päiväkodista, jossa hän niin kovasti viihtyy.

Lue myös: Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

asiaa perhevapaauudistuksesta

Halusin tässä yhteydessä ihan lyhyesti sivuta myös valmisteilla olevaa perhevapaauudistusta. Teen varmasti jossain kohtaa laajemman postauksen siitä, miksi tämä on maanmainio asia, mutta alla lyhyesti arviolta vuonna 2022 voimaan tulevan perhevapaauudistuksen positiivisia puolia.

Perhevapaauudistus siis tähtää siihen, että molemmat vanhemmat käyttäisivät vanhempainvapaata tasapuolisesti. Tällä hetkellä peräti 90% kaikista perhevapaista käyttää äiti. Tasa-arvoiset perhevapaat tarvitsevat toteutuakseen lakimuutosten lisäksi asennemuutoksen. Tasa-arvoisesta vanhemmuudesta pitää tehdä normi. Perhevapaauudistus tähtää siihen, että perhevapaat ja ylipäätään hoitovastuu jakautuu perheissä tasaisesti molemmille vanhemmille. Se lisää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.

Alla kaavailtu perhevapaauudistus pähkinänkuoressa (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö)

Vanhempainpäivärahajärjestelmä uudistettaisiin kokonaisuudessaan: päivärahapäivien kokonaismäärä lisääntyisi ja päiviä kiintiöitäisiin nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Työsopimuslain vanhempainvapaisiin tehdään vanhempainpäivärahajärjestelmästä aiheutuvia muutoksia. Myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakiin tulee uudistusta tukevia muutoksia.

Kumpikin vanhempi saisi 160 päivärahapäivän kiintiön. Päivärahapäiviä on viikossa kuusi, joten yhteensä malli toisi siis lasta kohden vanhempainrahapäiviä 12,8 kuukautta. Tästä 0-63 päivärahapäivää olisi mahdollista luovuttaa esimerkiksi toiselle vanhemmalle. Lisäksi loppuraskauden suojaamiseksi luotaisiin 40 päivärahapäivän mittainen raskausraha eli kaikkineen päivärahapäiviä olisi yli 14 kuukautta. Yhden vanhemman perheissä vanhempi saisi molemmat kiintiöt ja voisi luovuttaa omasta 320 vanhempainrahapäivän kiintiöstään yhteensä 126 vanhempainrahapäivää (2 x 63pv) esimerkiksi puolisolleen. Kaksosten, kolmosten ja muiden monikoiden perheissä päivärahakiintiö pidentyisi toista lasta ja jokaista sitä seuraavaa lasta kohden 84 päivärahapäivällä.”

Käytännössä perhevapaauudistus mahdollistaisi aiempaa joustavamman työhönpaluun ja sen, että jos molemmat vanhemmat käyttävät kiintiönsä, lapsi saa olla pidempään kotona kuin nykymallissa. Tämä on ehdottomasti lapsen etu.

Perhevapaauudistusta on parjattu sanomalla, että ”kaikilla pitäisi olla vapaus valita”. Kaikilla on vapaus valita. Mutta fakta on se, että jos isien vanhempainvapaiden käyttämiselle ei anneta minkäänlaista porkkanaa, isät eivät käytä vanhempainvapaita. Malli kannustaa siis jakamaan vanhemmuutta tasapuolisesti. Näen tämän sekä lapsen että työelämän näkökulmasta pelkästään positiivisena asiana.

Lue lisää: https://stm.fi/usein-kysyttyja-kysymyksia-perhevapaauudistuksesta