Minulla on 4,5 -vuotias lapsi. Kuten olen kertonut, hän on jo alle 2-vuotiaasta asti esittänyt vahvan mielipiteensä vaatevalintoihinsa. En puutu niihin, mutta asetan muutamia reunaehtoja: asun pitää olla sään ja tilaisuuden mukainen. Emme tee vaatehankintoja ilman hänen mielipidettään, mutta toisaalta ostamme vain tarpeeseen. Tällä hetkellä hankin seuraavaa kokoa (116cm) aina kun sopivia tulee kirpputorilla vastaan.

Lapseni on ruokailun suhteen oikea nirsopetteri. Häntä kyllä aina patistetaan maistamaan, mutta emme pakota syömään. Kannustaa koitamme toki esimerkiksi sanomalla, että ei tarvitse tietenkään syödä, mutta sitten ei saa kyllä jälkkäriäkään, tai että seuraava ruoka on sitten näin ja näin pitkän ajan kuluttua. Saatamme myös antaa hänelle päätösvaltaa ruokailunsa suhteen: ”Haluatko syödä makaronilaatikkoa vai porkkanakeittoa?” Ei kuitenkaan koskaan ”Mitä tänään syötäisiin?” -tyyppisesti. Olen sitä mieltä, että pieni lapsi ei kykene tekemään niin isoja päätöksiä, mutta kokee itsensä tärkeäksi, jos saa päättää edes jostain häntä koskevasta.

omaa rahaa, neuvottelua ja pettymysten käsittelyä

Joitakin kuukausia sitten olimme kaupassa. Jälkeläinen bongasi ihanan, kimaltavan, muovisen hiuspannan. Se maksoi 3 euroa. Hän alkoi kitisemään, että haluaa pannan. Kävimme pitkän keskustelun hyllyjen välissä siitä, että ei pidä ostaa mitään turhaa paskaa (vähän hienommin muotoiltuna toki) ja että asiat maksaa rahaa, joka ei kasva puussa. Koska hän todella vaikutti haluavan pannan, päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden hankkia sen. Sanoin, että hän voi tehdä ylimääräisiä kotitöitä ja ansaita omaa rahaa pannan ostamiseen. Jos hän sitten myöhemmin vielä haikailee pannan perään, hän saa ostaa sen. Niinpä hän auttoi ahkerasti niin pyykkien lajittelussa kuin pihahommissakin. Viikon kuluttua lapsi oli saanut kasaan tarvittavat rahat ja onnensa kukkuloilla kävi ostamassa pannan.

Sanottakoon nyt vielä, että ei mennyt kovinkaan kauaa kun hän väänsi pannan rikki. Hän säästää parhaillaan rahaa uutta pantaa varten.

Aika pienenkin lapsen kanssa voi neuvotella asioista. Toki se vaatii vähän kärsivällisyyttä. Lapseni onkin kova neuvottelemaan. Hänen useimmin käyttämä fraasinsa taitaa olla: ”Mä voin tehdä omia päätöksiä.” Usein annankin hänen tehdä omia päätöksiä, sopivissa tilanteissa toki. Esimerkiksi taannoin kävimme jäätelökioskilla. Hän halusi jäätelön vohveliin. Sanoin, että kupista olisi helpompaa syödä. Hän halusi silti vohvelin. Jäätelöpallo tippui vohvelista jo alkumetreillä. Jatkossa hän ehkä valitsee kupin.

Sanotaan, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja sitten auttaa käsittelemään näitä tunteita.

Mielestäni tämmöinen pettymysten tuottaminen voi olla esimerkiksi:

• Ei osteta kaupasta leluja/hiuspantaa/vaatteita/keksejä/mehua, jos lapsi yhtäkkiä päättää semmoisia alkaa mankumaan.
• Ulkoleikeistä mennään sovittuna aikana iltapuuhiin, vaikka leikit jäisivät kesken tai kaverit vielä ulos.
• Aamulla ei katsota määrättömän kauan piirrettyjä, vaan sovitaan yksi jakso ja sen jälkeen lähdetään päiväkotiin tai päivän muiden askareiden pariin.
• Sängyssä ei syödä tai juoda.
• Vanhempien työvälineet eivät ole leluja ja niihin ei kosketa.
• Lapsi ei saa päättää muiden perheenjäsenten asioista.
• Kaikille annetaan vessarauha.

Tämmöiset asiat luovat lapselle rajoja. Rajat ja rutiinit on rakkautta ja tuovat lapselle turvaa. Toisaalta mekin joskus poikkeamme näistä tietoisesti. Esimerkiksi juhlapyhinä ja kyläillessä saatamme hieman joustaa ruokailu- ja nukkumaanmenoajoista ja joskus käymme ihanalla aamupalalla lähitavernassa ennen päiväkotia. Se on jännittävää ja luo mukavia muistoja. Loppukaneettina sanottakoon, että minun mielestäni 80-20 on tässäkin hyvä. Kun on 80 prosenttisesti jämpti ja johdonmukainen rutiinien ja rajojen kanssa, voi toisinaan höllätä vähän.

Lue myös: Saako lapsi valita itse vaatteet?

Seuraa menoa myös Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa

Postasin eilen Instagramin puolella lyhyesti ajatuksiani Pride-viikkoon liittyen. Ajattelin jatkaa teeman parissa vähän blogissakin ja avata sitä, miksi Pride on niin tärkeä asia myös meille etuoikeutetuille heteroille cis-ihmisille ja miten se liittyy olennaisesti vanhemmuuteen.

Alla muutamia faktoja:

• Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Suomessa .
• Vasta 40 vuotta sitten se poistettiin virallisesta tautiluokituksesta.
• Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.

Tehtävää tasa-arvon eteen on edelleen tässä ydinperhekeskeisessä heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme. Asennekasvatus on tärkeässä roolissa. Jokaisen vanhemman olisi hyvä miettiä, millä tavoin voi arjessa kiinnittää huomiota siihen, ettei rakenteellinen homofobisuus tai transviha jatku ylisukupolviseksi. Äitinä minulla on velvollisuus (muulloinkin kuin pride-viikolla) pyrkiä kasvattamaan lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä ja kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti sekä kaikin tavoin osoittaa, että hän, kuten ihan kaikki muutkin, saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, rakastaa ketä haluavat ja tulla rakastetuiksi.

vinkkejä suvaitsevaiseen ja sensitiiviseen kasvatukseen

• Käy keskustelua lapsen kanssa ikätasoisesti. Pidä tuntosarvet ylhäällä, sillä näille keskusteluille on paljon tilaa arjessa. Esimerkiksi hiljattain lapseni serkku totesi, että ”Ei voi olla äiti, jos ei mene naimisiin.” Tässä näin herkullisen tilaisuuden keskustella lapseni kanssa siitä, kuka voi mennä kenenkin kanssa naimisiin sekä ylipäätään erilaisista perhemuodoista.
• Kiinnitä huomiota omaan kielenkäyttöösi. Älä oleta kenenkään sukupuolta sanomalla esimerkiksi asiakaspalvelijaa tädiksi tai sedäksi. Lapsiin voi viitata sanalla lapsi ilman sukupuolittamista. Tässä on itselläni vielä työnsarkaa.
• Älä sano tyttölapselle, että onko siellä päiväkodissa/koulussa joku POIKA, josta tykkäät tai toisinpäin. Voit käyttää sanaa lapsi tässäkin yhteydessä.
• Itse olen myös hiljattain alkanut käyttää julkisesti puolisostani termejä puoliso ja kumppani sen sijaan, että kutsuisin häntä aviomieheksi.
• Anna lapsesi pukeutua niihin vaatteisiin, joissa hän tuntee olonsa hyväksi (sään ja tilaisuuden vaatimissa rajoissa toki).
• Anna lapselle mahdollisuus leikkiä erilaisia leikkejä. Poikaoletetut tykkäävät Frozen-linnasta ja tyttöoletetut monsteriautoista, jos ne ovat myös vaihtoehtona. Todistettu on.
• Anna lapsesi tuntea kaikkia tunteita ja auta häntä käsittelemään niitä.
• Mieti omia asenteitasi ja ennakkoluulojasi: Miltä tuntuisi, jos lapseni kuuluisi seksuaalivähemmistöön tai kokisi olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä on määritelty? Miten voisin parhaalla mahdollisella tavalla tässäkin olla lapseni tukena?
• On tärkeää myös selittää lapselle, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että kaikki eivät koe olevansa sitä, miksi heidät on syntymässä määritelty.
  • ”Binääri/ei-binääri (eng. binary/non-binary). Binääri tarkoittaa kaksinapaista. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen–mies-jakoon. Hän voi olla esimerkiksi muunsukupuolinen, sukupuoleton tai intersukupuolinen.” Lähde: Seta
• Hanki aktiivisesti tietoa ja pyri käyttämään oikeita termejä.

miten minä voin osallistua yhdenvertaisuustyöhön?

Helsinki Pride tekee ympäri vuoden arvokasta työtä edistääkseen LHBTIQ-ihmisten oikeuksia. Toimintaa ja tätä tärkeää ihmisoikeustyötä voi tukea esimerkiksi liittymällä jäseneksi, lahjoituksin tai hankkimalla Pride-tuotteita. Lisäksi Helsinki Pride järjestää tällä viikolla erilaisia tapahtumia sekä virtuaalisesti että ympäri kaupunkia niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Minua kiinnostaisi esimerkiksi Tuktuk-kierros Helsingin homohistoriaan, virtuaalinen konsertti lauantaina, koko perheen sunnuntai Kasarmitorin kesäterassilla sekä Tulva-lehden järjestämä feministinen Pride-piknik. Pride ei ole aate tai uskonto, vaan kyse on ihmisoikeuksista. Vaikka tämä viikko on glitteriä ja karnevaalia, tärkeintä on kuitenkin se yhdenvertaisuustyö, jota tehdään arjessa ja asenteissa kaikkina muinakin viikkoina.

Loppuun vielä muutama mainio leffasuositus meille aikuisille Pride-viikkoon:

• Tove
• Tom of Finland
• Bohemian Rhapsody

Lue myös:

 Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta

Poika ja hame -kuka saa laittaa mekon?

Saako lapsi valita itse vaatteet?