Koronapositiivisuus
0
Tämän postauksen alkuperäinen otsikko oli ”Ärsytyslista: Korona edition”. Sitten aloin miettimään, että kyllähän kaikki nämä ärsytyksen aiheet tuntee. Vituttaa maskin käyttö, rajoitukset ja säännöt. Ahdistaa epätietoisuus, lomautukset ja lamautukset. Uutisointi vituttaa, sisustus vituttaa, kyttääminen vituttaa ja eniten vituttaa kaikki. Senpä vuoksi ajattelin tapojeni ja luontoni vastaisesti listata muutamia positiivisia asioita, joita tämä hyvin poikkeuksellinen aika on tuonut tullessaan.
Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että tiedostan todella hyvin koronakriisin järkyttävät taloudelliset vaikutukset sekä sen, että eristyksen, rajoitusten ja tilanteen tuoman ahdistuksen aiheuttamia ongelmia tullaan ratkomaan vielä pitkään. Tästä globaalista kriisistä on vaikeaa löytää positiivisia asioita ja sen vuoksi tarkastelenkin niitä todella ruohonjuuritasolla minun, Pakilassa yhdessä aviomiehen ja lapsemme kanssa asuvan, perusterveen, työssäkäyvän, korkeakoulutetun, keskituloisen, kolmekymppisen ambivertin suppeasta etuoikeutetusta näkökulmasta ja siten omien kokemuksieni kautta.
korona-ajan positiivisia vaikutuksia minun elämässäni
- Olen oppinut arvostamaan ystävyyttä uudella tavalla. Olen huomannut, keiden kanssa oikeasti haluan viettää aikaa. Olen myös huomannut, että yhteinen kävelylenkki on vallan hyvä aktiviteetti. Ei se vaadi sen kummempaa. Olen myös oppinut pitämään ulkomailla asuviin ystäviin entistä enemmän yhteyttä sähköisesti, kun emme voi säännöllisesti nähdä.
- Olen oppinut arvostamaan sukulaisten seuraa entistäkin enemmän. Tänä aikana ei ole itsestäänselvyys hurauttaa kerran kuussa junalla mummolaan. Oli ajatuksena mennä nyt lokakuussa, mutta vallitsevan kiihtymisvaiheen myötä lykkäsimme reissua. Tarkoituksena on mennä joulun pyhien jälkeen, koska silloin saa pidettyä vähän karanteenia kotosalla ennen kuin lähdetään reissuun.
- Olen oppinut arvostamaan myös ravintolaillallisia. Minä en ole koronan myötä löytänyt sisäistä leipuria, mutta olen erittäin kiitollinen kaikista ravintoloista ja etenkin kotiinkuljetuksesta.
- Olen löytänyt minulle sopivan etätyörytmin. Itselleni tehokkain tapa työskennellä on sellainen, että olen kahdesta kolmeen päivää viikossa etänä. Täysi etäily puuduttaa ja tarvitsen myös toimistolla työskentelyä. Meillä onneksi on mahdollista pitää hyvät turvavälit ja normaalitilanteessakin porukka on paljon etänä.
- Autoilu on vähentynyt, vaikka en ole kulkenut julkisilla kuin muutaman kerran viimeisen seitsemän kuukauden aikana. Olen myös kävellyt ja pyöräillyt enemmän.
- Olen huomannut, miten yllättävän vähällä sitä pärjää.
- Olen oppinut arvostamaan sekä menneitä että tulevia reissuja. Olen todella onnellinen, että ehdittiin käydä kevättalvella Lontoossa ja että pääsin kesällä piipahtamaan Tallinnassa. Peruuntuneet ja hamaan tulevaisuuteen siirretyt reissut harmittaa, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kaipaan reissaamista, mutta en kaipaa yökerhoja tai suuria tapahtumia. Tämä on ollut mielenkiintoinen havainto.
- Olen tuntenut valtavaa kiitollisuutta kohtalaisen vakaasta työpaikasta. Toisaalta olen tuntenut myös suurta ahdistusta kaikkien ravintola- matkailu- ja tapahtuma-aloilla lomautettujen tai irtisanottujen puolesta. Olisin hyvinkin voinut olla osa tätä joukkoa.
- Käymme nykyään harvemmin kaupassa, koska en pidä maskeista. (Toim.huom. Pidän siis kyllä maskia käydessäni, mutta se ei ole miellyttävää.) Tämä vähentää heräteostosten määrää. En ole myöskään tänä vuonna ostanut juurikaan vaatteita enkä lainkaan meikkejä.
Korona on siis tuonut elämääni paljon epätietoisuutta, muutoksia ja paskaa, mutta ihmisluonto on onneksi sopeutuvainen. Mitä pidemmälle tässä mennään, sitä enemmän tulee ajateltua sitä pilven hopeareunusta.
Lue myös:
Ajatuksia ja ahdistusta koronan aikaan
Seuraathan minua myös Instagramissa?