Kävin tänään ”Work goes happy” –tapahtumassa Wanhassa Satamassa. Messuilla oli useita mielenkiintoisia näytteilleasettajia ja inspiraatiota työhyvinvoinnin kehittämiseen sekä vaikkapa tyky –päiviin. Ohjelmaa, workshoppeja ja puhujia oli monipuolisesti laidasta laitaan aina vatsan hyvinvoinnista Juhani Tammisen ”10 askelta voittajaksi” –luentoon (kuvassa). Parhaiten minulle kolahti kuitenkin vakuutusyhtiö Ilmarisen työhyvinvointijohtajan, Katri Huoposen, kertomus siitä, kuinka parempi työelämä lisää yrityksen tulosta.

Fakta on se, että raha on tässä maailmassa aika suuressa merkityksessä. Jos en tietäisi telluksen pyörivän oman akselinsa ja auringon ympäri, voisin vannoa että se pyörii valuutan voimalla. Joka ikinen haluaa tuottaa voittoa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti. Koko ajan etsitään parempia työtapoja, kiristetään vyötä sekä tehostetaan ajankäyttöä, jotta saataisiin kallisarvoisia säästöjä. Kuitenkin liian monet johtajat eivät ymmärrä sitä, miten järjetön voimavara oikeastaan on itse työntekijä. Nykypäivänä, etenkin asiantuntijatyön yleistyessä, henkilöstö on yritysten kovin kilpailuetu. Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, mitä voi käydä kun palaa loppuun.  Näin ollen tiedän, mistä puhun.

Työpahoinvointi tulee melko kalliiksi. Ilmarisen mukaan eräässä palvelualan pienehkössä yrityksessä yksi sairaspoissaolopäivä maksaa keskimäärin 288€. Hyvän osaajan menetys saattaa kustantaa jopa 44 000€ kun joudutaan rekrytoimaan sekä perehdyttämään kokonaan uusi työntekijä. Kaiken kukkuraksi pahimmassa tapauksessa tämä osaaja vie mennessään paitsi ammattitaitonsa sekä työpanoksensa, myös työkaverit ja jopa asiakkaatkin. Tutkimusten mukaan työhyvinvointiin panostamalla siis yritys tekee selvää säästöä: työelämän laatu paranee ja sairauspoissaolot sekä yleinen sähläys vähenevät. Ylitöiden teettämisestä ei oikeastaan ole kenellekään mitään hyötyä. Väsyneenä työntekijän teho on olematon ja virheiden mahdollisuus kasvaa ratkaisevasti.

Olen itse värikkään työhistoriani aikana ollut hyvin eritasoisissa organisaatioissa mitä työhyvinvointiin tulee. On firmoja, joissa järjestetään henkilöstölle yhteistä liikuntaa, käytetään ensiluokkaista työterveyslääkäriä ja kehotetaan käymään toisinaan myös keskustelemassa siellä työn kuormittavuudesta. Joissain työpaikoissa tuetaan rahallisesti vaikkapa kuntosaliharrastusta sekä pidetään säännöllisesti yhteisiä illanviettoja kiitokseksi hyvästä duunista. Sitten toisessa ääripäässä on työpaikkoja, joissa ei ole edes kunnollista terveyshuoltoa ja työntekijät ovat jatkuvasti sairaana töissä, koska eivät oikein voi tai uskalla olla poissakaan.

On sanomattakin selvää, että jos työyhteisössä panostetaan ja kannustetaan hyvinvointiin, ihmiset viihtyvät paremmin. Näin ollen he myös ovat motivoituneempia sekä sitoutuneempia työhönsä. Se voi myös vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin. Sitä kautta se korreloi tosiaankin suoraan tulokseen. Niinpä haastankin täten kaikki työnantajat ja esimiehet miettimään, millä tolalla omalla työpaikalla on nämä hyvinvointiasiat.

Lentäminen on joillekin hupia, vaikkapa lomamatkan aloitus. Toisille se on pakollinen siirtyminen palaverista toiseen. Kolmannet lentävät työkseen. Itse en ole koskaan lapsuudessani esimerkiksi lentänyt vanhempieni kanssa. Yksinmatkustavana lapsena puolestaan olen reissannut sitäkin enemmän. Isäni nimittäin asui Savossa kun olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Matkustin myös 10 -vuotiaana yksin Unkariin tervehtimään ystävääni. Aikuisiällä puolestaan olen lentänyt niin lomalle, töihin kuin työksenikin. Niinpä päätin tänään pohtia muutamia asioita, joita kaikki eivät välttämättä lentomatkustamisesta tiedäkään.

1. Porttivirkailijoilla tai matkustamohenkilökunnalla on oikeus evätä pääsysi koneeseen.

Jos olet esimerkiksi todella humalassa, saat sairaskohtauksen kentällä tai käyttäydyt aggressiivisesti, porttivirkailijoilla on täysi oikeus olla päästämättä sinua lennolle. Silti vaikka he päästäisivät, matkustamohenkilökunta voi vielä käännyttää sinut.

2. Jos istut hätäuloskäynnin kohdalla, täytyy sinun kyetä tarvittaessa avaamaan ovi.

Matkustamohenkilökunnalla on oikeus siirtää nousun ja laskun ajaksi hätäuloskäynnin kohdalta pois sellainen henkilö, joka ei tähän pysty. Asia koskee myös kännissä olevia matkustajia. Muutenkin on hyvä muistaa, että evakuointitilanteessa jokaisen on omin jaloin päästävä koneesta ulos, joten siihen on syynsä jos lentoemäntä ei enää tarjoile sinulle ”vielä yhtä konjakkia”.

3. Jos vahingossa myöhästyt lennolta, lentoyhtiö ei ole korvausvelvollinen.

Mikäli unohdut lentoaseman irkkupubiin kaljalle tai et yksinkertaisesti saavu kentälle ajoissa ja siksi myöhästyt koneesta, lentoyhtiö ei ole millään muotoa korvausvelvollinen. En ole myöskään kuullut matkavakuutuksesta, joka korvaisi sen, että oman tyhmyytesi vuoksi myöhästyt lennolta.

4. Turbulenssi tai äkillinen ilmakuoppa voi tulla koska tahansa.

Turbulenssi on aivan normaalia, eikä sitä kannata pelätä. Usein siitä tiedetään etukäteen, mutta on silti hyvä muistaa, että se voi ilmaantua täysin kirkkaallakin lentosäällä aivan yllättäen. Sen takia on suotavaa pitää vyö kiinni aina kun istut paikallasi ja välttää turhaa seisoskelua koneen käytävillä.

5. Matkustamohenkilökunta ei kiusallaan pyydä sinua nostamaan ikkunansuojuksia nousun tai laskun ajaksi, ottamaan lattialla nukkuvaa vauvaasi syliin tai sijoittamaan käsimatkatavaroita istuimen alle.

Tämä saattaa tulla shokkina, mutta matkustamohenkilökunnan ensimmäinen prioriteetti ei ole kahvin kaataminen, roskien kerääminen eikä edes ruokatarjoilu. Se on turvallisuus. Siksi ei kannata suuttua, jos he ohjeistavat, että lapsesi ei ole suotavaa nukkua penkin alla lattialla.

6. Jos missaat menolennon, paluulentokin peruuntuu.

Useissa lentoyhtiöissä on tällainen käytäntö ja se tulee monille yllätyksenä. Eli jos myöhästyt menolennolta, paluulentokin peruuntuu automaattisesti, mikäli niitä ei ole ostettu erikseen. Se lukee kyllä varausvaiheessa. Kyllä, se on juuri se kohta, johon rastitat ”olen ymmärtänyt ja hyväksyn ehdot blaablaa” ja jota et kuitenkaan lukenut.

7. Lentohenkilökunta ei lähde pitkän lennon jälkeen suoraan takaisin.

On melko yleinen harhaluulo, että henkilökunta lähtisi vaikkapa Helsinki-Phuket -lennon jälkeen heti takaisin kohti Suomea. Tottakai jos kyseessä on lyhyt Euroopan reitti, kone miehistöineen jatkaa samantien matkaa, mutta silloin kun on lennetty itää kohti kellon ympäri, voin vakuuttaa että yksikään miehistö ei palaa samantien kotiin. Yllättävää, mutta totta: Myös lentoalaa säätelee työaikalait ja lepoajoista pidetään tarkasti kiinni.

8. Koneessa ei saa juoda omia alkoholijuomia tai tarjoilla alaikäisille.

Sitä kuvittelisi, että tämä on sanomattakin selvää, mutta ei se ole. Ethän juo ravintolassakaan omasta konjakkipullosta. Vai juotko?

9. Jos ilmanpaine laskee ja happinaamarit putoavat, sinulla on kiire asettaa naamari kasvoille.

Riippuen siitä, missä lentokorkeudessa ollaan ja mitä olit tekemässä sillä hetkellä kun naamarit tippuvat, sinulla saattaa olla vain 18 sekuntia aikaa laittaa se happinaamari paikoilleen ennen kuin hypoksia alkaa vaikuttaa ja se on hengenvaarallinen tila.

10. Nousun ja laskun aikana valot himmennetään siltä varalta, että kone jouduttaisiin evakuoimaan.

Olet joskus saattanut ihmetellä, miksi matkustamon valot sammutetaan laskeutumisen ajaksi etenkin pimeällä lennettäessä. Tämä johtuu siitä, että matkustamon valaistus halutaan vastaamaan ulkona vallitsevia olosuhteita.

11. Lentokoneen ovet eivät voi avautua kesken lennon.

Vaikka istuisit hätäuloskäynnin kohdalla ja päättäisit avata oven, ei se valitettavasti yläilmoissa ole paineen takia mahdollista, joten jätä suosiolla se laskuvarjo kotiin.

12. On kohteliasta nostaa istuimen selkänoja ylös ruokatarjoilun ajaksi.

Tätä en viitsi edes perustella…