Kun kirjoitin muutama viikko takaperin hyvinvoinnista, sain Facebookiin lukijalta toiveen, että kertoisin hieman liikuntatottumuksistani. On tieteellinen fakta, että kuntoilu aiheuttaa auttaa moneen vaivaan, parantaa unen laatua ja virkistää mieltä. Vaikka joka kerta pienenkin urheilusuorituksen jälkeen on voittamaton olo, houkuttaa ainakin minua usein sohvanpohja liikaa.

Kuten mainitsin aiemmin, olen sellainen luonne, että jos minua ei jokin asia huvita, en tee sitä. Siispä kuten arvata saattaa, liikuntarutiineitani ei voi oikeastaan kutsua rutiineiksi lainkaan: Saatan välillä käydä kuusi kertaa viikossa salilla. Toisinaan taas voi mennä pitkiäkin aikoja siten, että ainoa voimailusaavutus on raahautuminen lähikauppaan.

Kuntoiluhistoriastani täytyy mainita sen verran, että nuorena olen harrastanut salibandyä ja tanssia. Lukioaikaan treenasin helposti yksitoista tuntia viikossa. Perjantai-iltojen hupi oli Combat+Pilates+Body Pump –combo. Sitten lauantaiaamuna mentiin joogaan. Olinkin silloin hieman hoikemmassa kunnossa (puhumattakaan pettämättömästä tyylitajusta) kuten alla olevasta ”ten years after” -kuvaparista voi havaita.

Aikuisiällä olen liikkunut vähän vaihtelevalla innolla, mutta liikkunut kuitenkin. Viime vuosina olen pyrkinyt pois suorittamisesta. Joskus ajattelin että on pakko käydä salilla/spinningissä/jumpassa, koska pitää olla niin ja niin paljon aerobista liikuntaa sekä sopivasti lihaskuntoa päälle. Sitten oivalsin, että elämässä ei ole pakko mitään muuta kuin kuolla.

Irtisanoin salijäsenyyteni tammikuussa, koska uudessa osoitteessani ei ole kyseisen ketjun kuntosaleja mailla eikä halmeilla. Tiedän kokemuksesta, että jos salille pääsy on tehty liian hankalaksi, en mene ollenkaan. Lisäksi yli 70€ kuukaudessa on aika suolainen hinta opiskelijalle siitä, että käy kuntokeskuksessa vain satunnaisesti kahvilla. Hassua kyllä, irtisanomisen jälkeen liikunta on maistunut paljon paremmin sekä monipuolisemmin. Asetin tavoitteeksi silloin vuoden vaihteessa löytää sellainen kuntoilumuoto, josta oikeasti nautin ja jota teen mielelläni.

Olen ymmärtänyt, että aina ei tarvita hienoja laitteita, rautaa tai ryhmäliikuntaohjaajan painostusta. Kävelykin on liikuntaa ja kotona voi tehdä vaikka kuinka paljon käyttäen hyväksi kertynyttä elopainoa. Hyödynnän myös aina työmatkoilla hotellien kuntosalit ja aurinkoiset lenkkeilymaastot meren äärellä. Lisäksi olen tutustunut loistaviin sovelluksiin, kuten Yogaia ja Sportsetter.

Jälkimmäiseksi mainitun avulla olen kokeillut uusia lajeja ja jopa verrytellyt kadonnutta tanssijalkaa. Ensi viikolla olen esimerkiksi menossa ystäväni kanssa pelaamaan sulkapalloa, mitä en ole tehnyt sitten yläasteen.

Yogaia puolestaan on aivan loistava sovellus paljon reissaavalle mutkattomuutensa ansiosta. Sieltä löytyy eripituisia ja -tasoisia videoita, joiden avulla voi huoltaa kehoa. Itse olen laiska venyttelijä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut varovasti elvyttää sitä kymmenen vuoden takaista joogaharrastustani.

Loisteliaaksi lopuksi todettakoon, että jos et ole huippu-urheilija tai treenaa muuten vain tavoitteellisesti, älä suorita. On toki aina hyvä suunnitella vähän etukäteen elämää ja raivata kalenterista aikaa voimistelulle, mutta suosittelen kuuntelemaan omaa kehoa sekä erityisesti sitä, minkälaista liikuntaa se tänään tahtoo vai tahtooko ollenkaan.

Joulukuussa julkaisin listan asioista, jotka minua pännivät. Olen useista naistenlehdistä ja blogeista ymmärtänyt, että omaa ajatteluaan voi kovasti harjoittaa positiiviseen suuntaan. Minä en kuitenkaan mahda sille mitään, että jotkut asiat vain päivästä toiseen ottaa päähän niin valtavasti, että en viitsi edes yrittää pohtia kauniita ajatuksia. Varmasti joku voi löytää itsensä listalta samaistua näihin minua ärsyttäviin seikkoihin:

• Typerät ihmiset. Ihmiskunnan idioottimaisuus nousee esille kaikissa alla olevissa esimerkeissä, mutta eniten minua häiritsee sivistymättömyys ja yksinkertaisten, yleistietoa tai maalaisjärkeä vaativien asioiden tietämättömyys. (Afrikka ei ole valtio,  Oulu tai Kuusamo ei ole Lapissa ja karkauspäivä ei ole kalenterissa vain siksi, että naiset voisivat kosia.)
• Äänekkäät möykkärit yleisissä tiloissa. Oli se sitten puhelimeen puhumista tai kaverin kanssa juttelua niin minua ei kiinnosta kuunnella sitä. On toki kamalaa, että joudut joka aamu käyttämään hankkimaasi koiraa pissalla ja kuinka se ulvoo (huonon kasvatuksen vuoksi) päivät pitkät siellä kerrostaloasunnossasi ja miten papa-kokeen ottaminen sattui tai äitisi kielsi sinua menemästä konserttiin. Olisin kuitenkin voinut elää ilman noita tietoja.
• Teinit aikuisten baareissa. Myönnetään, että kävin itsekin 18-vuotiaana yökerhoissa, joihin minulla ei todellakaan olisi ollut mitään asiaa. Mutta nyt kun nämä pimut ovat minua kymmenisen vuotta nuorempia bimboja, en halua heitä häiritsemään illanviettoani.
• Hitaasti kävelevät ihmiset. Varmaan on ihan kivaa, jos ei ole kiire mihinkään, mutta voi ottaa myös vikkelämmät yksilöt huomioon vaikka väistämällä hieman.
• Ihmiset, jotka eivät osaa käyttäytyä liukuportaissa. Usein sama henkilö on se, joka laahustaa ensin verkkaisesti keskellä tietä ja liukuportaisiin tullessaan jää seisomaan siihen reunaan, josta minä haluan mennä vihdoin ohi.
• Ja vielä lopuksi se kaikken ärsyttävin asia: ”Tilaisuudessa tarjolla shampanjaa” ”Joimme shampanjaa” #shampanjaa …ja sitten on tarjolla/lasissa/kuvassa HALVINTA KUOHUVIINIÄ.