Tieni vie Roomaan

Niin kovin mukavaa kuin työntäyteinen arki onkin, lomailu on paljon hauskempaaa. Siksi odotankin 17 päivän kuluttua alkavaa minilomaani kuin kuuta nousevaa.  Ei sillä että laskisin, mutta 158 tunnin ja 36 minuutin kuluttua olen lentokoneessa ja hyvästelen hyisen Helsinki-Vantaan.

Työskenneltyäni matkailun parissa, en haikaile rantalomien perään. Sen sijaan kaipaan reissultani edullista viiniä ja pitsaa taidetta ja kulttuuria. Tämän vuoksi valitsin kaupunkikohteen, jonne olen aina halunnut matkustaa, ja jonka kiehtovan historian kaikki tuntevat. Kaikki tiet todellakin vievät Roomaan.

Niinpä ostin Stockmannilta tuosta upeasta kaupungista kertovan kirjan. Olen lukenut sen kolmesti kannesta kanteen tehden hyvin aikataulutetun suunnitelman museoista ja nähtävyyksiistä, jotka haluan tuon viikonlopun aikana nähdä ainoastaan siksi, että saan hyvää kuvamateriaalia Instagramiin.

Olen myös jo toukokuussa matkaa varatessani tehnyt täsmällisen logistiikkalistan Exeliin tavaroista, jotka pakkaan mukaani. Luonnollisesti olen pakannut ne nyt hyvissä ajoin, ettei vaan tule viime hetkellä kiire.

Odotan todella paljon käyntiä Vatikaanissa, Sikstuksen kappelia, Pantheonia, käyskentelyä ihastuttavilla mukulakivikaduilla ja vatsan täydeltä hyvää ruokaa. Sipsuttelen tyylikkäissä korkokengissä ja kukkamekossa ympäri kaupunkia ja nautiskelen tunnelmasta sekä täydellisestä espressosta. Kenties opin sanomaan italiaksi muutakin kuin ”Frutti di mare” tai ”Prosecco”.

Todellisuudessa menen Hop on, hop off –tyyliseen turistibussiin, katsastan Colosseumin, hyppään pois ensimmäisen tavernan kohdalla ja makaan seuraavat kaksi päivää pimeässä hotellihuoneessa säälien itseäni. Frutti di mare!!!