Bloggaajakollegani Maarit kirjoitti postauksen otsikolla Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia -asiaa tasa-arvosta. En voi olla itsekin ottamatta kantaa tähän asiaan. Alkuun haluan täsmentää, että sukupuolineutraali kasvatus on täysin eri asia kuin sukupuolisensitiivinen kasvatus, vaikka asiaan perehtymättömät käyttävät niitä usein virheellisesti synonyymeinä. On nykypäivänä äärimmäisen tärkeää, että ei jaeta disinformaatiota. Vaikuttajilla, olivat he minkä genren vaikuttajia hyvänsä, on vastuunsa. Vaikka kyseessä olisi mielipidekirjoitus, faktat tulee tarkistaa. Mielipiteet on myös hyvä osata perustella.

Sukupuolisensitiivisen ja sukupuolineutraalin kasvatuksen keskeinen ero on, että sukupuolineutraalissa kasvatuksessa ei ollenkaan tunnisteta sukupuolten välisiä eroja vaan ne häivytetään pois. Sukupuolisensitiivisessä kasvatusmallissa puolestaan tiedostetaan sukupuolinormit ja näiden vahvistamisen sijaan nähdään lapsi yksilönä, ei sukupuolensa stereotyyppisenä edustajana.

”Setan tavoitteena on edistää sukupuolitietoista ja -sensitiivistä – ei sukupuolineutraalia – kasvatusta. Sukupuolitietoinen ja -sensitiviinen kasvatus taas tarkoittaa, että kasvatuksessa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on tehdä tilaa jokaiselle lapselle olla omanlaisiaan tyttöjä, poikia tai muilla tavoin itsensä määrittäviä lapsia. Setan tavoitteena on, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan.

Tiukat ja ahtaat sukupuolinormit rajoittavat tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää ja valintoja. Sukupuolinormit vaikuttavat siihen, minkälaisia leikkejä pidämme soveliaampina tytöille ja pojille, mitä aineita kouluissa valitsemme ja mihin ammatteihin päädymme aikuisina. Normit tuottavat todellisuutta, ja tietty todellisuus tuottaa uudelleen samankaltaisia normeja ellei niitä havaita ja niihin puututa.

Lähde: Seta RY 26.9.2018

Lue myös: YLE Uutiset 22.2.2019: Lastenpsykiatrian professori varoittaa menemästä liian pitkälle sukupuolineutraaliudessa: “Jos sukupuolten erot häivytetään, voi tulla vahinkoa”

miten meillä kasvatetaan tytärtä

Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa siis toisin sanoen kiinnitetään erityishuomiota sukupuoliin liittyviin stereotypioihin ja pyritään olemaan vahvistamatta niitä. Alla muutama esimerkki, miten meillä yritetään parhaamme mukaan pienillä teoilla toimia sukupuolisensitiivisesti, edistää tasa-arvoista maailmankuvaa ja kasvattaa tytärtämme henkilöksi, josta toivottavasti tulee tiedostava aikuinen, joka ei ole vaikkapa rasisti ja joka ymmärtää, että sillähän ei ole mitään helvetin väliä, kehen rakastuu.

• Välttelemme esimerkiksi Disney-elokuvia, joissa nainen esitetään avuttomana hahmona, jonka mies pelastaa. Disney-kirjastostamme löytyy kuitenkin melko monipuolinen kattaus eläinaiheisia elokuvia, Toy Storyjä, Mulania, Frozenia sekä Prinsessaa ja sammakkoa.
• Leluja on tarjolla monipuolisesti: legoja, autoja, nukkeja, leikkikeittiötä, junarataa. Kotikirjastosta löytyy Astrid Lindgreniltä niin Eemeliä kuin Peppiäkin.
• Kolmevuotias on jo pitkän aikaa päättänyt itse vaatteistaan. Kun hän oli vauva, suosimme väreinä valkoista, mustaa ja harmaata. Oli myös Mikki Hiiri-kuvioita ja kukkakuoseja. Nyt hän on tosiaan jo todella pitkään valinnut mieleisensä vaatteet itse, enkä puutu siihen niin kauan kuin hän pukeutuu sään mukaisesti.
• Ei ole ”naisten ja miesten” kotitöitä, ainoastaan pakollisia paskahommia kotitöitä. Toki meillä ne jakautuvat aika luontevasti niin, että mies hoitaa autoon liittyvät asiat sekä nurmikonleikkuun ja minä tilaan siivoojan kerran kuussa siivoan minkä ehdin sekä pesen pyykit. Ruokahuoltoa teemme molemmat tasapuolisesti. Päiväkotiasiat, kuskaamiset ja neuvolat jakautuu niin ikään tasan.
• Kiinnitämme paljon huomiota siihen, miten puhumme toisillemme, muista ihmisistä tai itsestämme tyttären kuullen. Arvo- ja asennekasvatus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus lähtevät ennen kaikkea kotoa, eikä niitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
• Tarjoamme nyt ja tulevaisuudessa monipuolisesti erilaisia harrastuksia, jotta lapsella olisi mahdollisuus löytää oma juttunsa, oli se sitten pianonsoitto, kamppailulajit, askartelu, partio, salibandy tai baletti.
• Minulle on myös tärkeää, että tytär näkee ja ymmärtää, että on muitakin perhemalleja kuin ydinperhe ja että minkäänlainen perhe ei ole toista huonompi. Tärkeintä on olla turvassa, onnellinen ja kunnioittaa toinen toistamme.

Yritän vanhempana kannustaa lasta olemaan juuri sellainen kuin hän on tarjoamalla vaihtoehtoja ja näyttämällä esimerkkiä. Minulle on tärkeää, että tytär esimerkiksi näkee, että naisena minulla on mahdollisuuksia edetä uralla sekä saavuttaa asioita siinä missä miehenkin tai että tasa-arvoinen parisuhde ja vanhemmuus on mahdollista.

Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta minä olen elämäni aikana kuullut todella paljon tytöttelyä ja seksistisiä kommentteja sekä nähnyt läheltä henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa. Olen ollut todistamassa, kuinka ihmisiä kohdellaan rasistisesti ja stereotyyppisesti. Olen mennyt väliin, kun seksuaalivähemmistöön kuuluva ystäväni pahoinpideltiin. Minut on raiskattu.

Kaikki nämä kokemukset ovat tehneet minusta ihmisen, joka pyrkii toiminnallaan edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Mitä ajatuksia aihe herättää sinussa?

Lue myös postaukseni Tasa-arvoinen vanhemmuus

Postauksen kuvat: Johanna Tolppola

Minun piti tänään julkaista kepeämpää sisältöä, mutta en voi nyt olla ottamatta kantaa tähän aiheeseen. Viime aikoina on käyty keskustelua tasa-arvoisesta vanhemmuudesta usean vaikuttajan kanavissa. Tapetille on nostettu muun muassa vanhempainvapaauudistus ja äitiyspakkaus. Esimerkiksi yksi tuleva mutsi, WTD-Nata, kommentoi asiaa mielestäni hyvin. Hän puki sanoiksi paljon ajatuksia, joita olen itsekin pohtinut, mutta en ole uskaltanut sanoa ääneen.

Haluan kuitenkin nyt kertoa omista kokemuksistani: Mieheni oli 3 kuukautta vanhempainvapaalla ja minä olin sitä edeltävät 9 kuukautta kotona. Tytär aloitti siis varhaiskasvatuksessa karvan alle vuoden ikäisenä. Kun menin töihin lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen, sain kuulla ”kukas sitä lasta sitten hoitaa?” –tyyppisiä kommentteja sekä vähättelyä ja naureskelua siitä, että puolisoni oli kotona lapsen kanssa. Muskarissa käyvää isää, joka oli siellä ainoa laatuaan, ihasteltiin ja kummasteltiin. Mielestäni myös minä olisin ansainnut mitalin siitä, että jaksoin raahautua muskariin lapsen kanssa, vaikka se oli todella kaukana epämukavuusalueella. Vihasin muskaria! Mielestäni oli kiusallista parveilla siellä muiden äityleiden kanssa. Ahdisti kuunnella sitä lässytyksen ja hössötyksen määrää. Siellä me silti leikimme kaikki yhdessä jotain ripirapi- sadelauluja ja heiluttelimme marakasseja minkä ehdimme. Tyttäreni rakasti sitä.

Ihmiset ovat erilaisia. Vanhemmat tekevät miten parhaaksi katsovat imetyksen, muskareiden, nukkumisjärjestelyiden, raha-asioiden, kotitöiden tai vanhempainvapaiden jakamisen suhteen. Kaikille perheille ei ole taloudellisesti mahdollista jakaa vanhempainvapaita siten, että molemmat saisivat olla lapsen kanssa. Jotkut vanhemmat eivät halua tehdä töitä ja toiset eivät puolestaan viihdy kotona lapsen kanssa. Kaikki eivät voi jäädä myöskään hoitovapaalle, vaan lapsi on laitettava päivähoitoon taloudellisista syistä alle vuoden ikäisenä. Toiset eivät edes halua jäädä hoitovapaalle.

onko vain äideillä kyky rakastaa lasta?

Tässä keskustelussa kuitenkin kyse on nyt rakenteista ja ”äidin paikka on kotona lapsen kanssa ja isä tuo leivän pöytään” -tyyppisestä asenteesta, joka on 2020-luvulla naurettava ja äärimmäisen epätasa-arvoinen.

Tämä saattaa jollekin nyt tulla yllätyksenä, mutta kaikissa perheissä ei ole äiti ja isä. . Se ei tee yhdestäkään perheestä vähempiarvoista kuin toisesta tai yhdestäkään vanhemmasta sen huonompaa.  Lapsi tarvitsee rakkautta ja turvallisuutta. Minä en näe, että kyky rakkauteen tai turvallisuuden tunteen luomiseen olisi sidottu sukupuoleen.

Kyse on siitä, että lainsäädännön ja jopa yleisesti käytettyjen sanamuotojen ei soisi vuonna 2020 olevan näin sukupuolittuneita ja jopa syrjiviä. Tämän vuoksi suunniteltu perhevapaauudistus on tervetullut. Nata Salmela kirjoitti aiemmin mainitsemassani blogipostauksessaan (8.6.2020) näin:

Haluaisin korostaa, että vanhemmuuden tasa-arvosta puhuttaessa kyseessä ei ole missään tapauksessa äitien aseman ja oikeuksien huonontaminen, vaan isien oikeuksien nostaminen samalle tasolle. Keskustelua seurattuani tuntuu, että joillakin nousee niskakarvat pystyyn puhuttaessa esimerkiksi äitiyspakkauksen nimen vaihtamisesta tasa-arvoisemmaksi tai vanhempainvapaiden jakamisen paremmin myös isät huomioivaksi. Koetaan, että äideiltä ikään kuin viedään saavutettuja etuja, vaikka asiahan ei ole suinkaan näin.”

Tämä on juuri se ajatus, jota olen itsekin pyöritellyt moneen otteeseen seuratessani keskustelua vanhempainvapaauudistuksesta. Kannattaa myös lukea tämä Helsingin Sanomien (7.6.2020) artikkeli.

Kuva ei liity aiheeseen. Paitsi siten, että olimme viime viikonloppuna mieheni kanssa hotellissa. Kahdestaan. Hui kamala.

Kirjoitin ennen lapseni syntymää näin ja komppaan vuoden 2016 itseäni:

Miksi en voisi olla hyvä äiti, joka antaa lapselleen paljon rakkautta, mutta pitää myös huolta itsestään ja luottaa siihen, että perheessä on toinenkin rakastava, kykenevä vanhempi? Onko aivan väärin haaveilla siitä, että vastuu pienokaisen hoidosta jaetaan, kuten kaikki muukin tasapainoisessa suhteessa? Olenko kamala ihminen, jos toivon, että tämä suhteen toinen osapuoli voisi joskus ottaa ne yösyötöt, että minäkin saisin yhdet kunnon unet? Onko ylitsepääsemättömän itsekästä tahtoa perheen lisäksi ura ja tehdä töitä sen eteen? Olen tulevaisuudessa äiti, mutta olen myös nainen, tytär, avovaimo, sisko ja ystävätär.”

Lue myös:
Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet
”Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia.” Sirpa Selänne