Vuonna 2017 juuri vanhemmaksi tultuani kirjoitin postauksen siitä, mihin pihistän ja panostan. Ajattelin, että olisi hauskaa tarkastella näitä teemoja nyt vuosia myöhemmin, koska vanhemmuuden myötä tähän on tullut muutoksia. Olen myös koko ajan ilmastotietoisempi, joten kuluskäyttäytymiseni ja arvomaailmani on muuttunut.

Vuonna 2017 kirjoitin seuraavaa:

PIHISTÄN:

• Kampaaja. Olen antanut oman värini kasvaa takaisin ja käyn vain melko harvakseltaan tasoittamassa latvoja.
• Meikit. Tämä menee ehkä laiskuudenkin piikkiin, mutta meikkaan ainoastaan silloin kun on aivan pakko.
• Vaatteet. Ostan verrattain harvoin uusia vaatteita sekä asusteita pääsääntöisesti käytettyinä tai alennusmyynneistä.
• Vauvantarvikkeet. Tässä olen tullut siihen lopputulokseen, että en halua hamstrata turhaa roinaa, joten vähemmän on enemmän.
• Matkustus. Työskentelin matkailualalla puhtaasti siitä syystä, että pääsisin reissaamaan työn puolesta.

PANOSTAN

• Ravintolat. Opas- ja lentoemäntäajoista on jäänyt päälle se, että syön todella paljon ulkona sekä käyn kahviloissa.
• Hiustenhoitotuotteet. Vaikka säästän kampaamokäynneissä, en pihistele muuten hiustenhoidossa ja käytän laadukkaita tuotteita niin hiusten pesemiseen kuin laittamiseenkin.
• Lahjat. Rakastan lahjojen hankkimista ja panostan niihin.
• Sisustus. Minulla kuluu tällä hetkellä ehdottomasti eniten rahaa sisustukseen, vaikka en kovin tyyriitä ratkaisuja hankikaan.
• Elokuvat. Vaikka ostankin toisinaan edullisempia sarjalippuja, kuluu leffassa käyntiin sievoinen summa vuodessa.
• Tuoreet kukat. Rakastan kukkia ja etenkin tulppaaneja.
• Alkoholi. Meillä on paha tapa ystävieni kanssa treffata ravintolassa lasillisella, joka tarkoittaa käytännössä useampaa pulloa.
• Taksit. Kun olin vielä töissä, kuljin todella usein aamulennoille taksilla siitä syystä, että sain nukkua 45 minuuttia kauemmin.

Vuonna 2021 pihistän ja panostan näihin:

PIHISTÄN:

• Kauneudenhoito. Niputan tähän nyt kaiken kampaamokäynneistä hiustenhoitotuotteiden kautta meikkeihin. Tämä johtuu suoraan sanottuna laiskuudesta (ja etätöistä). Meikkaan aika harvoin. En ole esimerkiksi ostanut kynsilakkaa vuosiin, koska se on ympäristömyrkky. Omistan vain yhden luomiväripaletin, jonka ostin vuonna 2015. Toisaalta kun ostan meikkejä, suosin mielelläni laadukkaita merkkejä.
• Vaatteet ja asusteet. Hankin nykyään entistäkin harvemmin vaatteita ja asusteita. Ostan ainoastaan tarpeeseen ja ensisijaisesti second handia. Toisaalta jos ostan, ostan laadukasta ja olen valmis myös panostamaan rahallisesti, koska arvostan kestävää sekä eettisesti ja mahdollisimman ekologisesti tuotettua. Esimerkki neuleiden määrästä: omistan kolme. Vuonna 2019 ostamani vaateaarteen, mustan Aurora Sofian neuletakin, joka on käsin tehty Suomessa, vuonna 2017 ostamani Pura Finlandin harmaan neuleen, sekä vuonna 2016 kirpputorilta uutena ostamani Mangon neuletakin. Nämä riittävät mainiosti.
• Lapsen lelut ja vaatteet. En halua, että lapseni hukkuu tavaraan. En oikeastaan osta lapselleni leluja ja kannustan joulu- syntymäpäivä- akselilla sukulaisia yhteislahjoihin sekä aineettomien lahjojen hankkimiseen. Vaatteet hankimme käytettyinä ja lapsella ei ole valtavaa vaatevarastoa, mutta tarpeeksi kuitenkin.
• En osta enää nykyään tuoreita kukkia kuin ani harvoin.
• En myöskään enää kummemmin panosta sisustukseen, koska koen, että meidän koti on aika täysi. Jos koen tarvitsevani jotain, ostan sen ensisijaisesti käytettynä. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa panostaa vähän asunnon remontoimiseen.
• En osta nykyään juurikaan kynttilöitä, vaan käytän paloturvallisia LED-versioita.

PANOSTAN:

• Kauneuspalvelut. Vaikka pihistän kauneudenhoidossa, käyn silti säännöllisen epäsäännöllisesti sokeroinnissa ja kasvohoidossa. Tosin nyt olen harventanut näitä käyntejä. Kerran vuodessa käyn myös mani-pedissä.
• Taksin käyttö on vähentynyt koronapandemian myötä, mutta kyllä silti lähes aina kuljen taksilla, jos olen tulossa kotiin ilta-aikaan esimerkiksi ravintolasta.
• Viinit. Edelleen tässä asiassa tykkään panostaa mielummin laatuun kuin määrään.
• Ulkona syöminen. Syön vieläkin ihan liian usein ulkona. Toisaalta se on todellakin (arjen) luksusta.
• Matkustus. Kerroin aiemmin pihisteleväni tämän suhteen. Nykyään haluan panostaa matkustamiseen, koska matkustan nyt ja tulevaisuudessa entistä harvemmin. Haluan tehdä matkanteosta mahdollisimman mukavaa, tapahtui se sitten maalla, merellä tai ilmassa. Panostan myös mielelläni laadukkaaseen majoitukseen. Ja aamupalaan.
• Kirjat. Olen nyt löytänyt kehityksen aallonharjalla myös äänikirjojen maailmaan ja uusin kirjastokortinkin kadonneen tilalle, mutta silti minulla menee aika tavalla rahaa kirjoihin. Olenkin asettanut itseni loppuvuodeksi kirjojenostolakkoon.
• Kulttuuri. Vanhemmuuden ja koronapandemian myötä en ole käynyt elokuvissa enää niin usein kuin ennen, mutta tulevaisuudessa haluaisin panostaa entistä enemmän teattereihin, museohin ja myös rakkaaseen elokuvissa käyntiin.
• Hyvinvointi. Panostin alkuvuonna itseeni aika tavalla ja treenasin monta kuukautta yhdessä personal trainerin kanssa. Tämä oli yksi parhaita investointeja.
• Vaatteiden ja tavaroiden korjaaminen. Olen todellakin valmis maksamaan suutarille tai ompelijalle, jos vaate, asuste tai muu tavara saa siten lisää käyttövuosia.
• Kahvi. Olen vähentänyt kahvinjuontia merkittävästi, mutta sen kupillisen, jonka juon, haluan olevan laadukasta. Sama pätee suklaaseen.

Lue myös:

15 vinkkiä hiilijalanjäljen pienentämiseen

Seuraa Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa

Postasin eilen Instagramin puolella lyhyesti ajatuksiani Pride-viikkoon liittyen. Ajattelin jatkaa teeman parissa vähän blogissakin ja avata sitä, miksi Pride on niin tärkeä asia myös meille etuoikeutetuille heteroille cis-ihmisille ja miten se liittyy olennaisesti vanhemmuuteen.

Alla muutamia faktoja:

• Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Suomessa .
• Vasta 40 vuotta sitten se poistettiin virallisesta tautiluokituksesta.
• Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.

Tehtävää tasa-arvon eteen on edelleen tässä ydinperhekeskeisessä heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme. Asennekasvatus on tärkeässä roolissa. Jokaisen vanhemman olisi hyvä miettiä, millä tavoin voi arjessa kiinnittää huomiota siihen, ettei rakenteellinen homofobisuus tai transviha jatku ylisukupolviseksi. Äitinä minulla on velvollisuus (muulloinkin kuin pride-viikolla) pyrkiä kasvattamaan lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä ja kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti sekä kaikin tavoin osoittaa, että hän, kuten ihan kaikki muutkin, saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, rakastaa ketä haluavat ja tulla rakastetuiksi.

vinkkejä suvaitsevaiseen ja sensitiiviseen kasvatukseen

• Käy keskustelua lapsen kanssa ikätasoisesti. Pidä tuntosarvet ylhäällä, sillä näille keskusteluille on paljon tilaa arjessa. Esimerkiksi hiljattain lapseni serkku totesi, että ”Ei voi olla äiti, jos ei mene naimisiin.” Tässä näin herkullisen tilaisuuden keskustella lapseni kanssa siitä, kuka voi mennä kenenkin kanssa naimisiin sekä ylipäätään erilaisista perhemuodoista.
• Kiinnitä huomiota omaan kielenkäyttöösi. Älä oleta kenenkään sukupuolta sanomalla esimerkiksi asiakaspalvelijaa tädiksi tai sedäksi. Lapsiin voi viitata sanalla lapsi ilman sukupuolittamista. Tässä on itselläni vielä työnsarkaa.
• Älä sano tyttölapselle, että onko siellä päiväkodissa/koulussa joku POIKA, josta tykkäät tai toisinpäin. Voit käyttää sanaa lapsi tässäkin yhteydessä.
• Itse olen myös hiljattain alkanut käyttää julkisesti puolisostani termejä puoliso ja kumppani sen sijaan, että kutsuisin häntä aviomieheksi.
• Anna lapsesi pukeutua niihin vaatteisiin, joissa hän tuntee olonsa hyväksi (sään ja tilaisuuden vaatimissa rajoissa toki).
• Anna lapselle mahdollisuus leikkiä erilaisia leikkejä. Poikaoletetut tykkäävät Frozen-linnasta ja tyttöoletetut monsteriautoista, jos ne ovat myös vaihtoehtona. Todistettu on.
• Anna lapsesi tuntea kaikkia tunteita ja auta häntä käsittelemään niitä.
• Mieti omia asenteitasi ja ennakkoluulojasi: Miltä tuntuisi, jos lapseni kuuluisi seksuaalivähemmistöön tai kokisi olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä on määritelty? Miten voisin parhaalla mahdollisella tavalla tässäkin olla lapseni tukena?
• On tärkeää myös selittää lapselle, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että kaikki eivät koe olevansa sitä, miksi heidät on syntymässä määritelty.
  • ”Binääri/ei-binääri (eng. binary/non-binary). Binääri tarkoittaa kaksinapaista. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen–mies-jakoon. Hän voi olla esimerkiksi muunsukupuolinen, sukupuoleton tai intersukupuolinen.” Lähde: Seta
• Hanki aktiivisesti tietoa ja pyri käyttämään oikeita termejä.

miten minä voin osallistua yhdenvertaisuustyöhön?

Helsinki Pride tekee ympäri vuoden arvokasta työtä edistääkseen LHBTIQ-ihmisten oikeuksia. Toimintaa ja tätä tärkeää ihmisoikeustyötä voi tukea esimerkiksi liittymällä jäseneksi, lahjoituksin tai hankkimalla Pride-tuotteita. Lisäksi Helsinki Pride järjestää tällä viikolla erilaisia tapahtumia sekä virtuaalisesti että ympäri kaupunkia niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Minua kiinnostaisi esimerkiksi Tuktuk-kierros Helsingin homohistoriaan, virtuaalinen konsertti lauantaina, koko perheen sunnuntai Kasarmitorin kesäterassilla sekä Tulva-lehden järjestämä feministinen Pride-piknik. Pride ei ole aate tai uskonto, vaan kyse on ihmisoikeuksista. Vaikka tämä viikko on glitteriä ja karnevaalia, tärkeintä on kuitenkin se yhdenvertaisuustyö, jota tehdään arjessa ja asenteissa kaikkina muinakin viikkoina.

Loppuun vielä muutama mainio leffasuositus meille aikuisille Pride-viikkoon:

• Tove
• Tom of Finland
• Bohemian Rhapsody

Lue myös:

 Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta

Poika ja hame -kuka saa laittaa mekon?

Saako lapsi valita itse vaatteet?