Olen suureksi riemukseni lähiaikoina havainnut, että siellä ruutujen takana olevien henkilöiden määrä on kasvanut reippaasti. Ajattelin siis koostaa pienen kollaasin tässä vuosien varrella tuotetuista blogipostauksista. Niistä saa käsityksen siitä, millainen mielenvikainen sillisalaatti tämä minun pieni blogini ja ennen kaikkea sen kirjoittaja onkaan.

Haluan siis tämän postauksen myötä toivottaa kaikki uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi ja kenties myös muistuttaa vanhoja lukijoita näiden maanmainioiden postausten olemassaolosta.

Aloitetaan omakuvalla:

Olen kolmenkympin kynnyksellä tasapainoileva äiti, tapahtumatuottaja, lentoemäntä ja eläkkeellä oleva matkaopas, joka opiskelee liiketaloutta tehden viestinnän sekatöitä. Katson televisiosta ajankohtais- ja tositeeveeohjelmia. Harrastan liikuntaa, lukemista sekä muiden arvostelua. Tuhlaan liikaa rahaa sisustukseen, elokuviin ja ulkona syömiseen. Rakastan kiireettömiä aamuja, saunomista, tulppaaneja sekä shampanjaa. Arvostan ihmisiä, jotka seuraavat unelmiaan itseään kehittäen, enkä voi sietää vätyksiä, korianteria tai huumorintajuttomuutta.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska huomasin, että vähäpätöisemmätkin idiootit sellaista pitävät ja koska minulla on niin valtavasti asiaa kaikesta. Joku voisi kutsua tätä lifestyle -blogiksi, mutta vaikka minulla onkin vauhdikas elämä (life), ei siinä paljon tyyliä ole (style). Siksipä täältä on vaikea löytää edes hailakanpunaista lankaa.

Tervetuloa silti.

• Blogini kantavia teemoja on oikeastaan yksi: se, miten aina ärsyynnyn kaikista ja kaikesta. Koonti siitä löytyy #ärsytyslista.

Huonosti käyttäytyvät ihmiset ravintoloissa (ärsyttää). Ravintolassa syödään ja istutaan nätisti paikoillaan. Siellä ei kiljuta, juosta tai ryömitä lattioilla. Mikäli et osaa pitää itseäsi tai jälkikasvuasi kurissa, ole hyvä ja syö kotona.”

Rakkauspakkaus. En edes viitsisi aloittaa tästä. Kuten kaikki lukijani varmasti tietävät, olen ihminen, joka vihaa lässyttämistä. Tämä sana on sitä pahimmillaan. Jostain syystä olen myös alkanut inhota ”muru” -sanaa. Mikseivät ihmiset vaan voi pitää parisuhteitaan kahdenkeskisinä asioina?”

Aamukahvin puutostila on vakava asia. Minulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut sumppia. Ärsyttää myös, jos kahvimaito loppuu kesken kaiken: kolme kuppia ei riittänyt tänäkään aamuna.”

• Äitiydestä olen tarinoinut elämäntilanteesta johtuen viimeisen vuoden aikana paljonkin:

Kootut raskausvaivat
Ihana, kamala imetyskohu
Kolmen kuukauden ikäinen äiti

Kyllähän ne muut äidit tästä varoittelivat, mutta en uskonut. Vaikka olisin kuinka väsynyt, yöhikoilusta haiseva, vapauteni menettänyt, rahaton ja vaatteeni maidolla tahrinut, aika pysähtyy kun tuo pieni rääpäle nauraa.”

• Työstäni lentoemäntänä olen kirjoittanut jonkin verran ja se yleisesti ottaen kiinnostaa ihmisiä kovasti. Olen myös tarinoinut muita työelämään liittyviä tekstejä melko paljon. Nimittäin työ on iso osa arkeani. Kirjoitan myös jonkin verran käynnissä olevista opinnoista.

Onko elämää matkaopaselämän jälkeen?
Mikä on parasta lentoemännän työssä?
Mitä on tapahtumatuottajan työ?

Yhteenvetona siis todettakoon, että parasta lentoemännän työssä on ehdottomasti hotellitohvelit.”

• Lempiharrastukseni on arvostella muita ihmisiä elokuvia. Karkaan katsomaan jonkin filmin aina kuin suinkin ehdin. Tykkään hirmuisesti myös kirjojen lukemisesta.

Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar
Unelmahommissa
Miksi the Dressmaker on vuoden paras elokuva?

• Olen myös antanut lyömättömiä vinkkejä niin juhlien järjestämiseen, erilaisiin tapahtumiin, ajanhallintaan kuin jääkiekkoilijoiden pokaamiseenkin liittyen:

Jos pidät vain naamiaiset ilman mitään sen tarkempaa teemaa, voit olla varma, että puolet porukasta ei panosta lainkaan ja toinen puoli tulee pukeutuneena poliisiksi/lentokapteeniksi/hoitsuksi/Marilyniksi koska ihmisillä ei ole mielikuvitusta.”

Mistä on hyvät teemabileet tehty?
Kuinka iskeä jääkiekkoilija?
Ristiäisten muistilista
Miksi ei kannata mennä Ikeaan sateisena sunnuntaina?
Ajanhallinnan mestariksi
Lentoemännän pakkausvinkit

Mikäli satut jo tuntemaan jonkun lätkänpelaajan ja olet hänen kanssaan viestittely-yhteyksissä, on tietenkin luonnollisesti ängettävä mukaan joukkueen saunailtaan. Siellä on harvoin muita immeisiä, joten saat jakamattoman huomion. Näissä tilaisuuksissa saattaa kyllä olla esimerkiksi Johanna Tukiainen strippaamassa, joten ole varuillasi.”

Näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi blogista löytyy matkustelua, pohdintaa aikuisuudesta, pukeutumisesta, kauneudenhoidosta ja hyvinvoinnista sekä epämääräistä vittuilua ja huumorin jäämiä.

Ensi alkuun haluan todeta, että minulla ei ole mitään kaupallisia blogeja tai -sisältöä vastaan. Päin vastoin! Olen itse alusta asti ollut erittäin avoin kaikenlaisille yhteistöille ja ymmärrän varsin hyvin bloggaajien ansaintalogiikan. Useissa blogeissa yhteistyöt on ammattimaisesti hoidettu, jälki on laadukasta kautta linjain ja sieltä löytyy myös punainen lanka. Sitten on blogeja, jotka saavat minut häpeämään ihmiskunnan olemassaoloa ja huolestumaan siitä, miten tuollaiset hahmot ovat satojen tuhansien nuorten esikuvia. Halusinkin nyt listata muutamia seikkoja, jotka minua blogeissa pännii.

• Kirjoitusvirheitä jaksan hämmästellä vuodesta toiseen. Miten ihminen, joka kirjoittaa työkseen, voi suoltaa niin alkeellisen surkeaa tekstiä? Ymmärrän, että taustalla voi joissain tapauksissa olla lukihäiriö, mutta nykyään on kaikenlaisia atk-juttuja, kuten Word, johon voi vaikka laittaa sen tekstin oikoluettavaksi.
• Kaikki pitää kertoa ja kuvata. Eikö mikään ole pyhää? Blogiin sekä someen kuvataan synnytykset, häät ja varmaan hautajaisetkin. Minun mielestäni esimerkiksi kosinta on sellainen asia, jonka pitäisi olla kahden ihmisen välinen keskustelu. En näe kovin tarpeelliseksi, että avomieheni potentiaalisen sormustenvaihdon ollessa ajankohtainen, palkkaisi kuvaajan sitä todistamaan, jotta voisin jakaa ”täysin spontaanin” reaktioni molemmille seuraajilleni.
• Lasten yksityisyyden myyminen liittyy myös läheisesti tuohon edellä mainittuun. On kamalaa, että klikkauksien toivossa näytetään niin pienokaisten sairastelut, kehitysvaiheet, syntymäpäivät kuin arkiset askareetkin.
• Ei merkitä yhteistöitä tai sitä, että tuote on saatu. Tämä on blogeissa niin yleistä, että minua puistattaa. Usein kaupalliset yhteistyöt vielä osataan joten kuten merkitä, mutta kuvissa kasuaalisti näkyvistä korruptiovaatteista/pölynimureista/chiansiemenistä/kengistä/pyykinpesuaineista ei ole mitään mainintaa, että ne on saatu blogin kautta. Tätä kutsutaan piilomainonnaksi ja se on itse asiassa laitonta.
• Sopulikuteet ja kulutusihannointi. Monet etsivät blogeista inspiraatiota pukeutumiseen. Ymmärrän, että ”influensseireiden” pitää pysyä aallonharjalla, mutta tuntuu, ettei kellään ole omaperäistä tyyliä. Itse asiassa mustan kipparilakin bongaamisesta voisi saada aikaan hyvän juomapelin. En ymmärrä myöskään sitä, että kannustetaan koko ajan ostamaan uutta. Itse haluaisin enemmän inspiraatiota siihen, kuinka eri tavoin yhdistellä niitä vanhoja rääsyjä.
• Saadaan yhteistyöroinaa, hehkutetaan sitä ja myydään rennosti eteenpäin. On tosi surullista, ettei bloggari voi seistä sanojensa takana. Ensin hehkutetaan jotain yhteistyörytkyä blogissa ja sitten myydään se samantien kirppiksellä lapsiseuraajille. Ymmärrän, että bloggaajille tulee niin paljon tavaraa, ettei kaikkea voi pitää, mutta on väärin ensin ylistää jotain ja seuraavana päivänä myydä se eteenpäin.

Lue myös:
Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa
Bloggaajien sudenkuopat
Äiti, sä laitoit minut nettiin