On suorastaan päätöntä, että taas vedellään vuoden viimeisessä kuukaudessa. Tai että täytin jälleen eilen vuosia. Hullua tämä on siksi, että ihan vastahan minä vaapuin menemään jättiläismäisen raskausmahani kanssa kohti 28:tta ikävuotta ja nyt olen toinen jalka haudassa  taas vuoden viisaampi. 365 päivää on mennyt kamalan nopeasti. Olen saanut lukuisia uusia juonteita sekä oppinut aika paljon itsestäni, äitiydestä ja elämästä ylipäätään (koulussa sen sijaan en ole oppinut juuri mitään, mutta ei nyt siitä sen enempää).

Tämä eilen iskenyt vuoden 2017 loppumisesta johtuva haikeus sai minut tekemään pienen katsauksen siihen, mitä alkuvuodesta rehvakkaasti päätinkään tänä vuonna saada aikaan. Ajattelin nyt käydä tämän listan läpi, jotta näkisin, missä on vielä työnsarkaa. Sillä vuottahan on jäljellä vielä peräti neljä viikkoa. Siinä ajassa ehtii hyvin tehdä villasukat, sata opintopistettä, aloittaa uuden harrastuksen ja laihduttaa kymmenen kiloa. Tässäpä siis vielä kerran ämpärilistani höystettynä muutamalla arkisella kuvalla vuoden varrelta.

1. Puhelimen käytön vähentäminen on sujunut ihan kohtalaisesti.
2. Opettelen kokkaamaan uusia ruokia. Tässä olen epäonnistunut kaamealla tavalla. Olen tosin oppinut tekemään ihan syötävää juustokakkua, mutta lasketaanko se ruoaksi?
3. Panostan ihonhoitoon. En ole panostanut sen yhden kosmetologikäynnin jälkeen oikeastaan muuten kuin että olen aina pessyt meikit pois paitsi kerran kun olin tosi humalassa väsynyt.
4. Opintopisteiden kerryttäminen. Tässä taas olen onnistunut paremmin kuin haaveilinkaan. Tavoitteeni oli tehdä 40 opintopistettä syksyn aikana. Olosuhteiden pakosta niitä tulee nyt 64.
5. Hymy kuntoon -projekti odottaa edelleen sitä viisauden poistoa. Koska olen tosiaan opiskellut jonkin verran aloittaen samalla työt ja koska kotona on yhdeksäkuinen lapsi, en ole ehtinyt hammaslääkäriin. (Sillä ei ole osuutta asiaan, että pelkään edelleen kuollakseni hammaslääkäreitä.) Ehkä joululomalla?

   

   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

   

   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

   
   
6. Kiinnitän huomiota hyvinvointiin. Olen kyllä yrittänyt kuntoilla ja lisännyt tuntuvasti hyötyliikuntaakin, mutta syöminen on vähän vaihtelevalla tolalla. Nytkin mussutan parhaillaan ”motivaatiokarkkeja” koska oikeastaan minun pitäisi tämän blogipostauksen sijaan tehdä rahoituksen esseetä.
7. Opettelen neulomaan vaativampia juttuja. Tälle en ole uhrannut ajatustakaan. Toisaalta ehtisihän tässä jouluksi vielä tehdä villapaidan jos toisenkin…
8. Matkustan Lontooseen. Ei ole varmaankaan jäänyt kellekään epäselväksi, että tämän olen sentään toteuttanut, kuten myöskin:
9. Osallistun Kiuruveden Iskelmäviikoille. 
10. Täydellinen inventaario tavaroille ja turhat rojut kiertoon. Tämäkin on hoidettu. Vaikka edelleen niitä rääsyjä lojuu kassikaupalla kaappien pohjalla odottamassa taas seuraavaa kirppiskertaa. Tai sitten vien ne vaan kierrätykseen suosiolla.

Vuodesta 2017 ei siis mitä luultavimmin tule vuotta, jolloin neuloin elämäni ensimmäiset villasukat tai valkaisin purukaluston, mutta se tullaan muistamaan vuotena, jolloin lisäännyin sekä suoritin 18 koulukurssia puolessa vuodessa. Tämä mahdollistaa ensi vuoden ykköstavoitteeni, eli valmistumisen ennen kuin täytän pyöreitä, mutta se on sitten ihan vallan toinen tarina se.

Ensi alkuun haluan todeta, että en ole minäkään koskaan kuppiin sylkenyt ja on tullut humalaisia ylilyöntejä tässä vuosien varrella aika tavalla niin maan kamaralla, kansainvälisillä vesillä kuin somessakin, kuten postauksen kuvista voi havaita. Myönnän olevani itsekin humalassa ärsyttävä, kovaääninen ja harvinaisen raskasta seuraa. Ymmärrän kuitenkin näin (lähes) kolmekymppisenä aikuisena ihmisenä pysyä kohtalaisen kaukana sosiaalisesta mediasta noissa tilanteissa. Tai no, ainakin ymmärrän pysyä kaukana firman sosiaalisen median kanavista.

Haluan pohjustaa seuraavaa sanomalla, että tokihan jonkun työkuva voi olla bilettäminen, sekavien inside -läppien viljely, kiroilu ja känninen kiljunta sekä edellä mainituista raportointi yrityksen some -tileille. Kuitenkin erään radiokanavan somevastaavan kuvaama materiaali menneen viikonlopun Summer Up -risteilyltä oli minun mielestäni rimanalitus.

Nyt kerron muutaman esimerkin, miksi…

• En tajunnut puoliakaan jutuista, jotka selvästi olivat sisäpiirivitsejä.
• Oli aivan kuin olisin katsonut pian täysi-ikäistyvän siskoni ja hänen kaveriporukkansa meininkiä laivalla sillä erotuksella että siskoni ystävineen osaa käyttäytyä.
• Jo ennen laivan lähtöä tämä somevastaava oli niin naamat, että puheesta tuskin sai selvää.
• Jäi vähän epäselväksi, olivatko kaikki videopätkissä esiintyneet vaivaantuneen oloiset nuoret aikuiset antaneet luvan heidän pärstänsä kuvaamiselle.

Ymmärrän, että risteilyllä oli ikäraja 18 ja meininki sen mukainen, mutta varmasti kyseisen radiokanavan yli 50 000 seuraajan joukosta löytyy myös alaikäisiä lapsia. Käsitän myös, että työnkuvana on ollut varmaankin välittää yleistä risteilytunnelmaa, joka nyt usein on aika viinanhuuruista, mutta itselleni jäi ainakin reissusta sekä koko radiokanavasta negatiivinen kuva. Lakkasin seuraamasta. Kutsukaa vain kukkahattutädiksi ja mielensäpahoittajaksi. Olen molempia, enkä häpeä myöntää sitä.

Voihan siis tietenkin olla, että tämän radiokanavan brändiohjeistukseen kuuluu ”oottekste enemmän kännis ku mä” ja ”Tinni on hävinny mun viinipullon kaa”  -konseptit. Voi toki olla ihan strategian mukaista viestintää aiheuttaa niin suurta myötähäpeää, että en kyennyt katsomaan mainituista noin sadasta Instagram -storystä kuin vähän yli puolet, jonka jälkeen provosoiduin ja riensin kirjoittamaan aiheesta tänne blogiini. Kenties tämä juuri olikin koko homman tarkoitus: provosointi ja näkyvyyden maksimointi. Koska ei ole sellaista asiaa kuin huono julkisuus, eihän.

PS. Jos joku ei siis ole ajan hermolla ja tiedä, mistä tässä oikein on kyse, voi käydä lukemassa laatujournalistisen reportaasin aiheesta täältä. 

Edit: Tähän mennessä osa paheennusta herättäneestä materiaalista on jo poistunut tai poistettu ko. Instagram -tililtä. (Sunnuntai klo 19:47)