Miksi The Dressmaker on vuoden paras elokuva?

Minulle elokuvissa käynti on terapiaa. Jotkut ihmiset rentoutuvat joogaamalla, toiset tekevät virkkuutöitä, kolmannet puuhailevat kasvimaalla ja neljännet käyvät hierojalla. Minä menen elokuvateatteriin. Paras aika tälle harrastukselle on arkipäivisin keskipäivän ja neljän välillä, jolloin salissa on vain kourallinen häiriötekijöitä eli muita katsojia. En saa samanlaista nautintoa koskaan kotona elokuvia katsoessani kuin teatterissa. Kotona ei voi keskittyä elokuvaan, tulee käytyä jääkaapilla tai roikuttua sosiaalisessa mediassa. Elokuvateatterissa ei ole mitään muuta kuin elokuva ja sen äänimaailma ympäröi sinut. Hyvään elokuvaan uppoutuu täysin. Tälläinen elokuva on The Dressmaker, jonka kävin tällä viikolla katsomassa. Isossa salissa oli vain minä ja tusina muita eläkeläisiä. Me kaikki eläydyimme elokuvaan: itkimme, nauroimme ja huokailimme.

Elokuva kertoo Tillystä (ihana Kate Winslet), joka palaa vuosikymmenten jälkeen pieneen takapajuiseen kotikyläänsä. Kylän asukkaat ovat kaavoihinsa kangistuneita, mutta onneksi Tilly on maailmalla oppinut kaavoittamisen salat ja hänestä on tullut taitava ompelija sekä vaatesuunnittelija. Kuitenkaan kyläläiset eivät ole unohtaneet, miksi Tilly alunperin lähetettiin pois ja tämäkös aiheuttaa konfliktin jos toisenkin.

Mikä sitten tekee Jocelyn Moorhousen ohjaamasta Dressmakerista uuden suosikkileffani?

• Loistava ohjaus. Välillä ihan häkellyin siitä visuaalisuudesta.
• Se täydellinen puvustus.
• Nokkela huumori ja dialogi.
• Hugo Weaving (Taru Sormusten Herrasta, The Matrix) loistavassa sivuroolissaan mekkoja ja kimallusta rakastavana konstaapelina.
• Upea Kate Winslet, joka vain paranee vanhetessaan.
• Juonen yllätyksellisyys ja tunteisiin vetoavuus.
• Liam Hemsworth ilman paitaa