Hiljattain luin HS Vision artikkelin (10.7.2021) jota  varten oli haastateltu muutamia Dubaissa asuvia suomalaisia sosiaalisen median vaikuttajia. Oksensin vähän suuhuni. Artikkelissa somevaikuttaja Jenni Ukkonen kuittaa Arabiemiraattien räikeät ihmisoikeusrikkeet olankohautuksella:

Jenni Ukkonen sanoo, ettei hän halua puhua liikaa ihmisoikeusasioista, koska hänellä ei ole niistä tarpeeksi tietoa.

”Mielestäni et voi matkustaa mihinkään, missä kaikki olisi täydellisen hyvin. Aikuinen ihminen tekee sen ratkaisun itse, että haluaako mennä jonnekin ja tukea sen maan toimintaa.”

Minun mielestäni on helvetin vastuutonta mainostaa kestämätöntä elämäntyyliä ylipäätään, mutta jokaisen itseään kunnioittavan aikuisen pitäisi myös auttavasti olla perillä ihmisoikeusasioista ja perehtyä siihen, millä tolalla nämä asiat ovat edes omassa kotimaassa.

Henkilökohtaisesti en pidä juuri minään elämäntyyliä, joka perustuu jatkuvalle materialla flexaamiselle ja ihmisoikeuksien polkemiselle. En ymmärrä, miten jotkut kuvittelevat turhanpäiväisen ökyilyn olevan jotenkin kadehdittavaa. Mielestäni se on lähinnä onttoa ja noloa. Tietenkään en nyt globaalin pandemian ja matkustusrajoitusten aikaan matkustaisi muuallekaan, mutta näiden seikkojen vuoksi Dubai on viimeisiä paikkoja, jonne kiinnostaisi jalallani astua.

Dubain edustalle tehdyt saaret ovat tuhonneet koralliriuttoja ja luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Unsplash, Christoph Schulz

Viisi syytä olla matkustamatta Dubaihin:

• Dubain lainsäädäntö ja sosiaaliset normit perustuvat isalmilaiseen Šaria-lakiin. Esimerkiksi raiskauksen todistamiseen vaaditaan rikoksentekijän tunnustus tai neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistus.
• Sananvapaus ei toteudu.
• Dubai on rakennettu pitkälti siirtolaisten voimin ja näiden ihmisoikeuksia polkien.
• Avioliiton ulkopuolinen seksi, homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat lailla kielletty.
• Dubai on kyhätty nopeasti kokoon, eikä sen rakentamisessa ole varsinaisesti ajatelty ympäristöä. Esimerkiksi tekemällä tehdyt saaret ovat tuhonneet koralliriuttoja.

Lopuksi vielä lyhyt tietoisku ihmisoikeuksista. Niihin kuuluu:

• Ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapaus
• Kidutuksen kielto
• Mielipiteen- ja sananvapaus
• Oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Tämän vuoksi myös ilmastonmuutos on tärkeä ihmisoikeuskysymys!
• Oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon
• Oikeus opetukseen
• Oikeus terveyteen
• Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe
• Oikeus sosiaaliturvaan
• Alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus
• Lapsen oikeudet
• Naisten oikeudet
• Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeudet
• Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet
• Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet
• Työntekijöiden oikeudet
• Vammaisten henkilöiden oikeudet
• Vähemmistöjen oikeudet

Lähde ja lue lisää: ihmisoikeusliitto.fi

Postasin eilen Instagramin puolella lyhyesti ajatuksiani Pride-viikkoon liittyen. Ajattelin jatkaa teeman parissa vähän blogissakin ja avata sitä, miksi Pride on niin tärkeä asia myös meille etuoikeutetuille heteroille cis-ihmisille ja miten se liittyy olennaisesti vanhemmuuteen.

Alla muutamia faktoja:

• Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Suomessa .
• Vasta 40 vuotta sitten se poistettiin virallisesta tautiluokituksesta.
• Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.

Tehtävää tasa-arvon eteen on edelleen tässä ydinperhekeskeisessä heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme. Asennekasvatus on tärkeässä roolissa. Jokaisen vanhemman olisi hyvä miettiä, millä tavoin voi arjessa kiinnittää huomiota siihen, ettei rakenteellinen homofobisuus tai transviha jatku ylisukupolviseksi. Äitinä minulla on velvollisuus (muulloinkin kuin pride-viikolla) pyrkiä kasvattamaan lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä ja kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti sekä kaikin tavoin osoittaa, että hän, kuten ihan kaikki muutkin, saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, rakastaa ketä haluavat ja tulla rakastetuiksi.

vinkkejä suvaitsevaiseen ja sensitiiviseen kasvatukseen

• Käy keskustelua lapsen kanssa ikätasoisesti. Pidä tuntosarvet ylhäällä, sillä näille keskusteluille on paljon tilaa arjessa. Esimerkiksi hiljattain lapseni serkku totesi, että ”Ei voi olla äiti, jos ei mene naimisiin.” Tässä näin herkullisen tilaisuuden keskustella lapseni kanssa siitä, kuka voi mennä kenenkin kanssa naimisiin sekä ylipäätään erilaisista perhemuodoista.
• Kiinnitä huomiota omaan kielenkäyttöösi. Älä oleta kenenkään sukupuolta sanomalla esimerkiksi asiakaspalvelijaa tädiksi tai sedäksi. Lapsiin voi viitata sanalla lapsi ilman sukupuolittamista. Tässä on itselläni vielä työnsarkaa.
• Älä sano tyttölapselle, että onko siellä päiväkodissa/koulussa joku POIKA, josta tykkäät tai toisinpäin. Voit käyttää sanaa lapsi tässäkin yhteydessä.
• Itse olen myös hiljattain alkanut käyttää julkisesti puolisostani termejä puoliso ja kumppani sen sijaan, että kutsuisin häntä aviomieheksi.
• Anna lapsesi pukeutua niihin vaatteisiin, joissa hän tuntee olonsa hyväksi (sään ja tilaisuuden vaatimissa rajoissa toki).
• Anna lapselle mahdollisuus leikkiä erilaisia leikkejä. Poikaoletetut tykkäävät Frozen-linnasta ja tyttöoletetut monsteriautoista, jos ne ovat myös vaihtoehtona. Todistettu on.
• Anna lapsesi tuntea kaikkia tunteita ja auta häntä käsittelemään niitä.
• Mieti omia asenteitasi ja ennakkoluulojasi: Miltä tuntuisi, jos lapseni kuuluisi seksuaalivähemmistöön tai kokisi olevansa eri sukupuolta kuin syntymässä on määritelty? Miten voisin parhaalla mahdollisella tavalla tässäkin olla lapseni tukena?
• On tärkeää myös selittää lapselle, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että kaikki eivät koe olevansa sitä, miksi heidät on syntymässä määritelty.
  • ”Binääri/ei-binääri (eng. binary/non-binary). Binääri tarkoittaa kaksinapaista. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen–mies-jakoon. Hän voi olla esimerkiksi muunsukupuolinen, sukupuoleton tai intersukupuolinen.” Lähde: Seta
• Hanki aktiivisesti tietoa ja pyri käyttämään oikeita termejä.

miten minä voin osallistua yhdenvertaisuustyöhön?

Helsinki Pride tekee ympäri vuoden arvokasta työtä edistääkseen LHBTIQ-ihmisten oikeuksia. Toimintaa ja tätä tärkeää ihmisoikeustyötä voi tukea esimerkiksi liittymällä jäseneksi, lahjoituksin tai hankkimalla Pride-tuotteita. Lisäksi Helsinki Pride järjestää tällä viikolla erilaisia tapahtumia sekä virtuaalisesti että ympäri kaupunkia niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Minua kiinnostaisi esimerkiksi Tuktuk-kierros Helsingin homohistoriaan, virtuaalinen konsertti lauantaina, koko perheen sunnuntai Kasarmitorin kesäterassilla sekä Tulva-lehden järjestämä feministinen Pride-piknik. Pride ei ole aate tai uskonto, vaan kyse on ihmisoikeuksista. Vaikka tämä viikko on glitteriä ja karnevaalia, tärkeintä on kuitenkin se yhdenvertaisuustyö, jota tehdään arjessa ja asenteissa kaikkina muinakin viikkoina.

Loppuun vielä muutama mainio leffasuositus meille aikuisille Pride-viikkoon:

• Tove
• Tom of Finland
• Bohemian Rhapsody

Lue myös:

 Sukupuolisensitiivisyydestä ja tasa-arvosta

Poika ja hame -kuka saa laittaa mekon?

Saako lapsi valita itse vaatteet?