Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Työmoraali opitaan jo nuorena

Olen seuraillut sosiaalisessa mediassa viime päivinä tuttavieni #sevenfirstjobs -päivityksiä. Niiden innoittamana aloin pohtia kesätöiden ja nuorena hankitun työkokemuksen arvokasta merkitystä. Minun mielestäni työmoraali sekä rahan arvo opitaan jo kauan ennen kuin työelämän koukeroista on harmainta aavistustakaan. Itse olen kiitollinen siitä, että minun tuli lapsena viikkorahojen eteen tehdä kotitöitä. Näin olen jo pienestä pitäen oppinut työn merkityksen sekä sen, että raha ei kasva puussa (vaikka toisinaan huomaan toki tuhlaavani sitä kuin se kasvaisi).

Ensimmäinen kosketukseni työntekoon juontaa juurensa yläasteelle. Koulussamme oli pieni kioski, jossa olin karkkipalkalla myymässä makeisia. Niihin aikoihin myös hoidin kesäisin päivät yksitoista vuotta nuorempaa siskoani. Ensimmäinen oikea palkkatyö taisi olla, kun ystäväni kanssa myimme joululehtiä ovelta ovelle Klaukkalan marraskuun pimeydessä. Sittemmin olin samaisen ystävän kanssa rippileirillä isosina.

Kuusitoistakesäisenä pääsin sukulaissuhteiden kautta töihin erään iskelmäfestivaalin toimistolle. Se laskettakoon ensimmäiseksi kunnon työpaikaksi. Tein avustavia toimistohommia, vastailin puhelimeen ja myin lippuja tapahtumaan. Niihin aikoihin aloitin myös promoottorina työskentelyn ja esittelin kauppakeskuksissa partakoneita sekä maistatin ateriankorvikepatukoita. Tein myös hius- ja näytösmallin hommia jonkin verran (kuvassa alla). Seuraavana kesänä pääsin MC Donald’siin töihin ja siitä voidaankin todeta alkaneen yhtäjaksoisen työurani, sillä jäin tuohon hampurilaisravintolaan abivuodeksi ja vietin siellä illat sekä viikonloput enkä sen koommin ole muutamaa kuukautta kauemmin ollut poissa työelämästä.

1930448_25705312604_8246_n

Tuo kaikki yllä mainittu työkokemus siis minulle oli kertynyt ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi. Kuten olen kertonut, olen sittemmin työskennellyt promoottorina, ravintola-alalla, matkaoppaana, tapahtumatuotannon parissa sekä lentoemäntänä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että juuri nuorena hankittu työkokemus ja ne ensimmäiset työpaikat ovat niitä tärkeimpiä sekä arvokkaimpia. Muistan, miten valtavan onnellinen olin hampurilaisravintolan alle 7€ aloituspalkasta ja tein kovasti töitä sen eteen. Minusta tuntuu, että nykynuoret ovat nirsoja työnteolle, enkä voi kuvitella heidän liikuttavan eväänsäkään tuollaisella liksalla. Toisaalta, jos on aina saanut vanhemmilta rahaa matkusteluun, shoppailuun ja festareilla käymiseen, miksi tehdä töitä? Onhan paljon hauskempaa vain lomailla ja laiskotella. Tällaisille nuorille tulee kuitenkin vastaan jossain vaiheessa töitä etsiessä elämän realiteetit, sillä ikätovereista löytynee heitäkin, joilla on jo allekirjoittaneen tavoin lukioikäisenä kertynyt arvokasta työkokemusta.

Olen myös sitä mieltä, että korkeakouluopintojenkin ohessa on äärimmäisen tärkeää tehdä jotain duunia. Paitsi siksi, että opintotuella ei makseta edes vuokraa, myös siksi, että kosketus työelämään säilyy. Työnantajat kun eivät valitettavasti arvosta pitkiä taukoja ansioluettelossa. Alla vielä huvin vuoksi muutama otos opasaikojen erilaisista työnkuvista (mikäli mietitte, kumpi maskoteista olen, oikea vastaus on tietenkin kirahvi).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *