Tänään on maailman ylikulutuspäivä. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvitsisimme kolme ja puoli maapalloa. Se on aika hurjaa ja surullista.

Usein keskustellessani ihmisten kanssa ilmastoasioista, kuulen, että ei yksilön valinnoilla ole mitään merkitystä, koska kiinalaiset saastuttaa, jenkit ei sitoudu sopimuksiin ja ei tässä pieni ihminen voi teollisuuden päästöjen rinnalla mitään tehdä.

Ilmeeni kun kuulen moisia argumentteja.

Ilmastokriisi on meidän jokaisen vastuulla. Valtioiden, yritysten, ihmisten. Jokaisen on ponnisteltava sen eteen, että elämäntapamme muuttuisi kestävämmäksi. Minun mielestäni se tarkoittaa sitä, että jokainen miettii tahoillaan, mitä minä olisin valmis tekemään ilmaston eteen ja mistä voisin kestävästi karsia. Pysyvät muutokset tapahtuvat pienin askelin.

Suomen hiilidioksidipäästöistä yli 60% syntyy kotitalouksien päästöistä. (Lähde: Rinna Saramäki, 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman) Keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kymmenisen tuhatta hiilidioksidiekvivalenttikiloa vuodessa. Kestävällä tasolla kulutus olisi noin parin tonnin luokkaa.

minun hiilijalanjälkeni

Olen tehnyt Sitran elämäntapatestin parisen vuotta sitten. Tuolloin lukema oli aikalailla testin tehneiden keskiarvoa lähellä, seitsemän tuhannen pintaan. Tein testin jokin aika sitten uudelleen ja hiilijalanjälkeni oli yli puolet pienempi. Suurin syy hiilijalanjäljen puolittumiseen on tietenkin koronapandemian takia loppunut ulkomaille matkustaminen. Myös se, että teen pääsääntöisesti etätöitä, vaikuttaa. Olen myös hankkinut pyörän ja hyötyliikun ylipäätään enemmän kuin ennen. En käytä autoa arjessa. Ostan vain tarpeeseen ja ensisijaisesti käytettyä. Kodissa on nykyään ilmalämpöpumppu.

Suurin ilmastopaheeni on ruoka, kahvi ja viini. Vaikka olen lisännyt kasvisruoan osuutta ja vaihtanut kahvimaidon kauraiseen, käytämme edelleen liikaa maitotuotteita, lihaa, kalaa ja kananmunia.

Minulle seuraava askel onkin haastaa itseni kokeilemaan vielä enemmän kasvisruokaa, selvittää viinin ympäristövaikutuksia, jatkaa hyötyliikuntaa ja autottomuuskokeilua sekä kannustaa edelleen muitakin pohtimaan omaa kulutustaan. Äänestän myös kuntavaaleissa ensisijaisesti ilmastofiksusti.

En koe, että olisin joutunut luopumaan mistään, vaikka toki ulkomailla asuvia ystäviä onkin ikävä. En toki aio valehdella, että en enää koskaan matkustaisi lentäen (etenkin kun on kaksi viime vuodelta peruuntunutta matkaa siirretty tulevaisuuteen) mutta varmasti pyrin jatkossakin vähentämään. Haaveilen myös junamatkailusta Keski- Euroopassa.

Voit testata oman hiilijalanjälkesi täällä: https://elamantapatesti.sitra.fi/

Lomailimme hiljattain Saariselällä.

Alla listattuna vielä viisitoista helppoa keinoa oman hiilijalanjäljen pienentämiseen:

1. Kilpailuta sähkösopimus. Vaihda fossiilivapaaseen sähköön.
2. Korjaa rikkinäinen vaate.
3. Hanki vain tarpeeseen ja pidä listaa hankinnoista.
4. Selvitä ekologinen vaihtoehto seuraavalle vaatehankinnallesi.
5. Suosi second handia.
6. Lainaa harvoin tarvittavia tavaroita ostamisen sijaan.
7. Laske, kuinka paljon voisit ajaa taksilla, jos luopuisit autosta tai kakkosautosta.
8. Kävele tai pyöräile matka, jonka yleensä autoilet.
9. Lennä harvemmin ja kompensoi päästöt.
10. Äänestä kaikissa vaaleissa ilmastoasiat mielessä.
11. Tutki, paljonko ruokaa taloudessasi menee hävikkiin ja selvitä, miksi.
12. Syö kotimaista villikalaa.
13. Pidä kasvisruokapäivä viikossa.
14. Kokeile riisin sijaan kotimaista ohraa.
15. Osta alennuslaputettuja tuotteita.

*Postaus sisältää mainintoja tulevista yhteistöistä.

Syyllistäminen ilmastonmuutoskeskustelussa ei mielestäni ole tehokas keino. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta olen sillä kannalla, että asioissa päästäisiin paljon pidemmälle kannustamalla ja esimerkkiä näyttämällä. Minä liputan vastuullisuuden puolesta ja pyrin rohkaisemaan ihmisiä tarkaselemaan omaa hiilijalanjälkeään, hankkimaan tietoa sekä tekemään vihreämpiä valintoja arjessa.

Minä, lisääntynyt sekasyöjä, joka olen yhdeltä ammatiltani lentoemäntä, asun leveästi rivitalossa ja perheellämme on autokin! Olen saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, että olen tekopyhä, kun edes puhun näistä asioista. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Vaikka puhun ilmastoasioista ja kannustan kaikkia niitä pohtimaan sekä tekemään omista lähtökohdistaan arkisia ilmastotekoja, en missään nimessä halua viherpestä itseäni. En peittele sitä, että me matkustamme junan lisäksi lentäen, autolla ja laivallakin. Toki käytämme tuota automobiilia nykyään vähemmän kuin ennen ja reissaamme harkitsevammin sekä kompensoiden, mutta ajamme ja lennämme silti.

Kuka saa puhua ilmastoasioista?

Viime vuonna kävin kahdesti Lontoossa ja kerran Frankfurtissa tapaamassa noissa suurkaupungeissa asuvia ystäviäni. Sitten oli se yhdistetty häämatkamme/ystäväpariskunnan kymmenvuotis-hääjuhlallisuusreissu New Yorkiin. Puhumattakaan sadoista tunneista, jotka vietin taivaalla kärryä lykkien matkustamohenkilökunnan roolissa.

Kuitenkin arjessa ostan esimerkiksi vaatteita harkiten, vain tarpeeseen ja pääosin käytettynä tai eettisesti ja ekologisesti tuotettuna. Harvat sisustus- ja leluhankinnatkin teen nykyään kirpputoreilta tai tori.fi:stä. Olen viimeisen vuoden aikana vähentänyt lihan- ja maitotaloustuotteiden osuutta ruokavaliossa sekä autoiluakin merkittävästi, Lahjoitan joka kuukausi rahaa ilmastotyöhön. Äänestin viime vuonna kaksissa vaaleissa ilmastoasiat edellä.

Onko minun ilmastotalkoisiin osallistumiseni vähempiarvoista kuin lentolakkoilevan vegaanin, joka pyöräilee kesät talvet, asuu aurinkopaneelein vuoratussa laatikossa eikä peseydy lainkaan? Minun mielestäni kaikkien kannanotot ovat tärkeitä tietoisuuden levittämisessä, mutta paasaava syyllistäminen ilmastonmuutoskeskustelussa ei ole tehokas keino. Se aiheuttaa pääosin ahdistusta, joka usein johtaa toivottomuuteen ja siihen, että ei sitten tehdä mitään kun maailmanloppu tulee kuitenkin ja me kuollaan kaikki.

Koska en halua viherpestä itseäni ja salailla reissaamistani, ajattelin nyt tässä yhteydessä kertoa rehellisesti kevään matkoista:

• Lontooseen matkustan maaliskuun alussa pitkäksi viikonlopuksi tapaamaan siellä asuvia läheisiä ystäviäni. Retken teemana on tällä kertaa vintage -kauppojen kiertely. Lisäksi käymme katsomassa jonkin musikaalin ja syömme hyvin. Näillä ystävilläni on muuten nykyään (englanninkielinen) blogi. Käykää lukemassa, jos elämä Lontoossa kiinnostaa: https://chelseafinnspiration.com/
• Kuten jo eilen ohimennen mainitsin, lähdemme ystäväni kanssa tyttärinemme Tallinnaan. Tallink lahjoittaa* meille edestakaiset laivaliput. Päätimme tarjotun päiväretken sijaan olla ihan omakustanteisesti yötä hotellissa, jotta saisimme mahdollisimman paljon reissusta irti koko poppoo. Suunnitelmissa on käydä mahdollisesti Lastenmuseo Miiamillassa, polskia hotellin uima-altaassa ja nauttia laivamatkalla kiireettömästä matkustustunnelmasta sekä hyvästä ruoasta.
• Ericeira ja Lissabon: Kirjoitin jo vuonna 2017, että haluaisin matkustaa Portugalin Ericeiraan. Ostin matkan surffitunteineen miehelleni huomenlahjaksi. Lähdemme siis pääsiäisen tienoilla koko perhe nauttimaan viikoksi Ericeira Surf Housen menosta ja meiningistä. Vietämme myös muutaman päivän Lissabonissa, jotta näkisimme ja kokisimme tälläkin reissulla mahdollisimman paljon. Edellisen kerran olemme olleet koko perheen voimin lomalla Suomen rajojen ulkopuolella yli kaksi vuotta sitten. Kotimaassa sen sijaan ollaan reissattu paljonkin.
• Näiden lisäksi minulla on toukokuussa tulossa yhteistyössä Viinipostin kanssa työmatka Reimsiin*. Tämä on yksi haaveistani samppanjan ystävänä ja bloggaajana. Toki matka on melko tiivis ja yleensä suosin ennemmin kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tyyppisiä reissuja, mutta tämä retki samppanjatilalle on silti kaikessa lyhykäisyydessään unelmieni täyttymys. Näin ollen en voinut kieltäytyä kutsusta.

Näiden lisäksi tulen varmasti junailemaan myös mummolaan Savoon taas  kevään aikana tai viimeistään alkukesästä. Viime vuonna teimme tuon ekskursion viidesti; kahdesti koko perheen voimin autolla ja kolmesti tyttären kanssa kaksin junalla. Tämän vuoden puolellakin kerkesimme jo jälkeläisen kanssa piipahtaa sukuloimassa pitkän viikonlopun verran. Haluaisin myös toteuttaa mahdollisesti vielä lähitulevaisuudessa junamatkan Pietariin ystäväpariskunnan kanssa. Olemme suunnitelleet sitäkin jo tovin.

Loppukaneettina tähän teemaan ”ilmastonmuutoskeskustelussa syyllistäminen” haluaisin siis todeta, että kaikki saavat osallistua ilmastotalkoisiin! Jokaisen olisi hyvä pohtia omaa hiilijalanjälkeään kokonaisuutena ja lähteä liikkeelle pienistä muutoksista. Reissaamista, autoilua tai lihansyöntiä ei tarvitse lopettaa seinään. Sen sijaan voi pyrkiä vähentämään. Tyylikkäästi voi pukeutua myös second hand -löydöin ja vähemmän on enemmän.

Lue myös: 

Relove lifestyle ja parhaat second hand -löytöni

10+1 helppoa keinoa olla ekologisempi

Tapauksen ASTE-ilmastoaamu herätti ajatuksia

Kolme matkahaavetta Suomessa vol. 2

Kolme matkahaavetta Suomessa

Kolme matkahaavetta Euroopassa: viinitiloja, surffia ja satuhahmoja

Ettei vain olisi kärpäsenkakka? -Yöpyminen Bengtskärin majakassa