Tavarakasvatus on aiheena sellainen, joka herättää yllättävän paljon tunteita. Halusinkin näin joulun jälkimainingeissa kirjoittaa siitä. Olen sivunnut tätä ennenkin hieman. Toivoisin, että jokainen vanhempi miettisi omaa suhdettaan materiaan ja sitä, miksi mitäkin ostaa ja millaista kuluttajan mallia haluaa lapselle välittää.

ravistele normeja! mikä juhlissa on tärkeää? tavarat vai yhteinen aika?

Minä rakastan juhlia, mutta vihaan krääsää.”

Me emme esimerkiksi aio lapsen päiväkotikavereille järjestettävissä synttärijuhlissa pyytää lahjoja, saati antaa osallistujille mitään pikku pussukoita mukaan. Lapsi saa ihan varmasti toivomansa muutamat paketit sukulaisilta, ja se on enemmän kuin tarpeeksi. Haluan selittää lapselle, että juhlia voi myös ilman lahjoja ja että voisimme pyytää vaikka kaikkia askartelemaan kauniin kortin. En halua olla osana koneistoa, jossa lahjat ovat juhlien tärkein asia. Haluan myös, että kaikilla ryhmän lapsilla olisi mahdollisuus osallistua. Ilman kilpavarustelua.

Monet vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että lapsi jää jostain paitsi, jos ei saa sitä ja tätä tavaraa tai merkkivaatetta tai että jatkuva ostaminen on osoitus rakkaudesta. Se ei pidä paikkaansa. Aikuisella on merkittävä rooli tavarakasvatuksessa. Lapset ovat taitavia poimimaan asenteita ja arvoja. Jos kodissa on muutenkin tapana tehdä harkittuja hankintoja, kuluttaa vaatteet ja tavarat loppuun, lainata ja suosia käytettyä, tämä malli periytyy todennäköisesti myös lapsille.

Meillä ei ole esimerkiksi koskaan joululahjatoiveiden apuna käytetty lelukuvastoa tai muitakaan mainoksia. Tänä vuonna piipahdimme toki lelukaupassa vähän ihastelemassa. Lapsi sai sieltä inspiroituneena sitten kertoa toiveensa, joita oli peräti kaksi.

Lapset on oikeasti aika vähään (tavaraan) tyytyväisiä ja heille tärkeitä on ihan muut asiat kuin lelujen määrä.

Erityisen hyvin huomasin tänä jouluna, että tämä tavarakasvatus on alkanut kantaa hedelmää, kun neljävuotias lapseni sai lahjaksi lähinnä elämyksiä: elämyspäivän isovanhempien kanssa, lahjakortteja Hoplopiin, Tropiclandiaan ja musikaaliin sekä koko perheelle elokuvaliput ja hotellilahjakortin. Lapsi sai näiden lisäksi yhden lelun, sukat ja sukkahousut, muutaman kirjan ja käytettynä hankitun Alias-pelin. Lapsi oli ikonnellinen kaikista näistä ihan kaikista lahjoista. Elämyksistä riittää riemua varmasti pitkin vuotta.

tavarakasvatus: hyvin pienellekin lapselle voi opettaa rahan ja tavaroiden arvoa

Me ostamme harvoin kaupasta mitään ylimääräistä. Jokusen pillimehun olen joskus toki spontaanisti hankkinut. Lapsella on kuitenkin mahdollisuus kotitöitä tekemällä ansaita omaa rahaa, jolla hän voi ostaa esimerkiksi haaveilemansa glitter-pannan. (Tai kolme putkeen, koska ne tuppaavat menemään aina muutaman käyttökerran jälkeen rikki. Olen yrittänyt ohjata häntä järkevämpiin investointeihin tai säästämään. Tuloksetta.)

Toim.huom. Oman huoneen tai omien jälkien siivoaminen ei ole rahanarvoinen kotityö. Meillä on tapana, että yritetään kaikki korjata jälkemme yhteisistä tiloista, mutta en pakota lasta oman huoneen siivoamiseen, koska se on hänen oma tilansa. Tietenkin, jos tulee vaikkapa vieraita, yritän kannustavasti sanoa, että on kivempi leikkiä siistissä ympäristössä.

Joka tapauksessa, lapsi siis voi ansaita vähän rahaa esimerkiksi auttamalla pyykkien kanssa tai astianpesukoneen tyhjentämisessä ja näillä rahoilla hän voi sitten ostaa haluamiaan tavaroita tai viimeisimpänä kirpputorilta Frozen-mekon. Nyt olen myös kannustanut häntä karsimaan huoneestaan leluja, pelejä ja kirjoja, jotka ovat jääneet vähäiselle käytölle sanomalla, että hän saa niistä myyntivoitot itselleen, kun viemme ne kirpputorille. Näin haluan opettaa lapselle rahan arvoa ja turhien tavaroiden laittoa kiertoon.

Myönnettäköön, että on olemassa yksi poikkeus, joka vahvistaa säännön: kirjat. Jos lapsi toivoo jotain tiettyä kirjaa, kuten teki taannoin Kirjamessuilla, sen saatan ostaa heräteostoksena. Myös yleensä kesäloman tai reissujen kunniaksi ostamme lomalukemista. Tämä johtuu siitä, että lukeminen on erinomainen harrastus kenelle ja minkä ikäiselle tahansa ja siitä, että ostan itsellenikin paljon kirjoja ja tuntuisi pöhköltä kieltää sama riemu lapselta.

Seuraa myös Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa

*PR-matka, jonka tarjosi Viiniposti ja Charles Heidsieck

Sanoin syksyllä 2019 Vaikuttajamedian koulutuksessa, että suurin unelma blogin suhteen olisi päästä matkalle samppanjatilalle. Hassua, miten unelmilla on tapana toteutua.

Nimittäin eipä aikaakaan, kun sain kuin sainkin kutsun Charles Heidsieckille yhteistyökumppaniltani Viinipostilta. Pandemiahaasteiden jälkeen marraskuun lopulla pääsimme vihdoin matkaan!

En voi edes sanoin kuvailla, miten upea matka oli ja miten kiitollinen olen siitä, että juuri minä pääsin mukaan reissuun. Ja missä seurassa! Paikalla oli todellisia viinin asiantuntijoita: pitkän linjan toimittajia, sommeljereja sekä ravintoloitsijoita. Ja minä!

charles heidsieck: mahtavaa seuraa, mainiota ruokaa ja upeaa samppanjaa

Majoituimme Reimsissä, jonne matkustimme Pariisista junalla. Myös jouluvaloihin pukeutuneena kaupunki oli sangen hurmaava, mutta voin kuvitella, miten ihana se lienee keväisin. Kävimme läheisessä viiniköynnösten reunustamassa kylässä, jossa pääsimme tutustumaan samppanjanvalmistuksen saloihin yhdessä Charles Heidsieckin kellarimestarin Cyril Brun johdolla. Charles Heidsieckin Brut Reservestä eli talon vakiosamppanjasta, kellarimestarin taidonnäytteestä, sanotaan Viinipostin nettisivuilla seuraavaa:

”Vakiosamppanja, josta talon tyyli yleensä tunnistetaan, valmistetaan kunkin vuoden sadosta ja siihen lisätään nk. reserve-viinejä kellarimestarin määrittelemässä suhteessa. Reserve-viinit ovat parhaina vuosina varastoituja, laadukkaita viinejä, joiden avulla samppanjan laatu pidetään tasaisena satovuosien vaihteluista huolimatta.

Charles Heidsieck Brut Réserve -vakiosamppanjassa 8-10 vuotta vanhojen reserve–viinien osuus on peräti 40 % eli reilusti enemmän kuin yleensä. Satokauden viinit on valmistettu kaikista kolmesta lajikkeesta: Pinot Noir antaa sekoitukseen rakennetta, Pinot Meunier hedelmäisyyttä ja Chardonnay raikkautta ja eleganssia. Lisäksi samppanja kypsyy pitkään, peräti kolme vuotta, talon ainutlaatuisissa, roomalaisajalta peräisin olevissa kalkkikellareissa.

Charles Heidsieck Brut Réserve on syvän kullankeltaisen värinen samppanja, jonka tuoksu on moniulotteinen ja houkutteleva: tuoretta briossia, paahdettua kahvipapua, mangoa, aprikoosia, pistaasia ja mantelia. Suussa kuiva, hapokas ja mousseltaan intensiivinen. Maussa luumua, kypsää kirsikkaa ja kerroksittain nugaata ja kermaisuutta, pitkässä jälkimaussa hiven vaniljaa ja praliinia. Kypsä ja syvä viini runsaan reserveviinien määrän ja pitkän pullokypsytyksen ansiosta.

Samppanja sopii sellaisenaan nautittavaksi mutta voit parittaa sen myös esimerkiksi ostereiden, foie gras’n, pata negra-kinkun, katkarapujen ja kypsien juustojen kanssa.”

Oli todella mielenkiintoista tavata tällainen samppanjan todellinen ammattilainen. Cyril paljasti, että hänellä on kahdeksan henkilön tiimi, mutta hänen nenänsä ja makuaistinsa sanoo lopullisen tuomion sopivasta yhdistelmästä.

Keskustelimme paljon muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Champagnen alueella sekä nykyisistä ja tulevista trendeistä. (Vinkki: Chardonnay sekä rosee on nyt pinnalla ja tarkkailkaa mielenkiinnolla ja uteliaisuudella englantilaisia kuohuviinejä.)

Pääsimme myös maistelemaan kypsymässä olevaa Pinot Meunier -rypälettä suoraan tammitynnyreistä. Tämä oli todella ainutlaatuinen kokemus.

champagne charlie

Seuraavana päivänä vierailimme itse Charles Heidsieckin samppanjatalossa sekä kuuluisissa kalkkikellareissa, jossa samppanjat kypsyvät ja tanssivat. Kellarikierroksen jälkeen maistelimme upeita samppanjoita, kuulimme tarinoita itse ”Champagne Charliesta” ja söimme maittavan lounaan -kuplivan kera tietenkin.

Muistin jälleen kerran, miten fantastisen monipuolinen ruokajuoma samppanja onkaan. Erityisesti roseesamppanja kaikkine nyansseineen. Myös vintage-samppanjoille on aina erityinen paikka sydämessäni.

Opin myös, että joskus on parempi juoda viini nuorena ja toisinaan sen on todellakin hyvä antaa levätä vielä muutama vuosi. Esimerkiksi tastingissa maistetut Charles Heidsieck Rosé Brut Reserve 2015 ja 2017 olivat kuin aivan eri viini.

Tastingissa maistellut samppanjat:

• Charles Heidsieck Blanc de Blancs 2016
• Charles Heidsieck Rosé Reserve (2014 ja 2016)
• Charles Heidsieck Brut Reserve
• Charles Heidsieck Brut Millessime 2012
• Charles Heidsieck Blanc des Millenaires 2006 (Alkossa 2004 vuosikerta, myös erinomainen!)
• Charles Heidsieck Blanc des Millenaires 1995

Lounaaksi nautimme:

• Hanhenmaksamurua ja ankanrintaa lehtitaikinan sisällä. Paritus: Charles Heidsieck Rosé Millessime 2008
• Grillattua meribassia, paistettuja perunoita ja kasviksia. Paritus: Charles Heidsieck Millessime 2012
• Hyvin kypsytettyjä juustoja. Paritus: Charles Heidsieck Blancs des Millenaires 2006
• Haudutettuja päärynöitä ja omenoita Tarte tatin-tyyliin, kahvia.

Kaikki ruoat ja juomat olivat taivaallisen hyviä, mutta juuston ja Chardonnayn ystävänä mieleeni jäi erityisesti Blancs des Millenaires 2006 kera ranskalaisten juustojen. Erinomainen valinta esimerkiksi joulupöytään. Meidän joulupöydässämme tullaan muuten nauttimaan aperitiivina Charles Heidsieckin Brut Reserve, eli talon vakiosamppanja, jonka ostin tuliaisiksi pienestä pariisilaisesta viinikaupasta. Sitä löytyy toki myös kotimaisesta monopolista.

Kiitos vielä kerran matkaseurueelle, Viinipostille, Sannalle,Ravintola Vinkkelin Antille sekä Jyväskylän poppoolle.

Lue myös: Asiantuntija vastaa: Mikä on paras lasi viinille? ”Kun haluaa maistella, kannattaa unohtaa huilut ja maljat!”