Tavarakasvatus on aiheena sellainen, joka herättää yllättävän paljon tunteita. Halusinkin näin joulun jälkimainingeissa kirjoittaa siitä. Olen sivunnut tätä ennenkin hieman. Toivoisin, että jokainen vanhempi miettisi omaa suhdettaan materiaan ja sitä, miksi mitäkin ostaa ja millaista kuluttajan mallia haluaa lapselle välittää.

ravistele normeja! mikä juhlissa on tärkeää? tavarat vai yhteinen aika?

Minä rakastan juhlia, mutta vihaan krääsää.”

Me emme esimerkiksi aio lapsen päiväkotikavereille järjestettävissä synttärijuhlissa pyytää lahjoja, saati antaa osallistujille mitään pikku pussukoita mukaan. Lapsi saa ihan varmasti toivomansa muutamat paketit sukulaisilta, ja se on enemmän kuin tarpeeksi. Haluan selittää lapselle, että juhlia voi myös ilman lahjoja ja että voisimme pyytää vaikka kaikkia askartelemaan kauniin kortin. En halua olla osana koneistoa, jossa lahjat ovat juhlien tärkein asia. Haluan myös, että kaikilla ryhmän lapsilla olisi mahdollisuus osallistua. Ilman kilpavarustelua.

Monet vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että lapsi jää jostain paitsi, jos ei saa sitä ja tätä tavaraa tai merkkivaatetta tai että jatkuva ostaminen on osoitus rakkaudesta. Se ei pidä paikkaansa. Aikuisella on merkittävä rooli tavarakasvatuksessa. Lapset ovat taitavia poimimaan asenteita ja arvoja. Jos kodissa on muutenkin tapana tehdä harkittuja hankintoja, kuluttaa vaatteet ja tavarat loppuun, lainata ja suosia käytettyä, tämä malli periytyy todennäköisesti myös lapsille.

Meillä ei ole esimerkiksi koskaan joululahjatoiveiden apuna käytetty lelukuvastoa tai muitakaan mainoksia. Tänä vuonna piipahdimme toki lelukaupassa vähän ihastelemassa. Lapsi sai sieltä inspiroituneena sitten kertoa toiveensa, joita oli peräti kaksi.

Lapset on oikeasti aika vähään (tavaraan) tyytyväisiä ja heille tärkeitä on ihan muut asiat kuin lelujen määrä.

Erityisen hyvin huomasin tänä jouluna, että tämä tavarakasvatus on alkanut kantaa hedelmää, kun neljävuotias lapseni sai lahjaksi lähinnä elämyksiä: elämyspäivän isovanhempien kanssa, lahjakortteja Hoplopiin, Tropiclandiaan ja musikaaliin sekä koko perheelle elokuvaliput ja hotellilahjakortin. Lapsi sai näiden lisäksi yhden lelun, sukat ja sukkahousut, muutaman kirjan ja käytettynä hankitun Alias-pelin. Lapsi oli ikonnellinen kaikista näistä ihan kaikista lahjoista. Elämyksistä riittää riemua varmasti pitkin vuotta.

tavarakasvatus: hyvin pienellekin lapselle voi opettaa rahan ja tavaroiden arvoa

Me ostamme harvoin kaupasta mitään ylimääräistä. Jokusen pillimehun olen joskus toki spontaanisti hankkinut. Lapsella on kuitenkin mahdollisuus kotitöitä tekemällä ansaita omaa rahaa, jolla hän voi ostaa esimerkiksi haaveilemansa glitter-pannan. (Tai kolme putkeen, koska ne tuppaavat menemään aina muutaman käyttökerran jälkeen rikki. Olen yrittänyt ohjata häntä järkevämpiin investointeihin tai säästämään. Tuloksetta.)

Toim.huom. Oman huoneen tai omien jälkien siivoaminen ei ole rahanarvoinen kotityö. Meillä on tapana, että yritetään kaikki korjata jälkemme yhteisistä tiloista, mutta en pakota lasta oman huoneen siivoamiseen, koska se on hänen oma tilansa. Tietenkin, jos tulee vaikkapa vieraita, yritän kannustavasti sanoa, että on kivempi leikkiä siistissä ympäristössä.

Joka tapauksessa, lapsi siis voi ansaita vähän rahaa esimerkiksi auttamalla pyykkien kanssa tai astianpesukoneen tyhjentämisessä ja näillä rahoilla hän voi sitten ostaa haluamiaan tavaroita tai viimeisimpänä kirpputorilta Frozen-mekon. Nyt olen myös kannustanut häntä karsimaan huoneestaan leluja, pelejä ja kirjoja, jotka ovat jääneet vähäiselle käytölle sanomalla, että hän saa niistä myyntivoitot itselleen, kun viemme ne kirpputorille. Näin haluan opettaa lapselle rahan arvoa ja turhien tavaroiden laittoa kiertoon.

Myönnettäköön, että on olemassa yksi poikkeus, joka vahvistaa säännön: kirjat. Jos lapsi toivoo jotain tiettyä kirjaa, kuten teki taannoin Kirjamessuilla, sen saatan ostaa heräteostoksena. Myös yleensä kesäloman tai reissujen kunniaksi ostamme lomalukemista. Tämä johtuu siitä, että lukeminen on erinomainen harrastus kenelle ja minkä ikäiselle tahansa ja siitä, että ostan itsellenikin paljon kirjoja ja tuntuisi pöhköltä kieltää sama riemu lapselta.

Seuraa myös Instagramissa: @sarkasmiajashampanjaa