Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Meistäkin tuli ihan riittävän hyviä mutseja ja veronmaksajia

Viikonloppuna aviomies lähti mökkeilemään, joten minä kutsuin ystäväni lapsineen meille yökylään. Miten hulvattoman hauskaa meillä olikaan!

Rakensimme majan tyttäreni huoneeseen teipaten jesarilla lakanan kiinni seinään ja nauroimme aivan kippurassa. Valmistimme tortilloja sekä pannukakkua. Saunoimme ja kierimme takapihalla lumihangessa nakupelleinä. (Ennen kuin joku tekee lastensuojeluilmoituksen niin vain äidit kierivät lumihangessa. Lapset eivät uskaltaneet.) Tytöt saivat valvoa melkein Putouksen loppuun saakka ja nukkuivat majassa aamuseitsemään. Valvoimme ystäväni kanssa jopa puolilleöin. Aamulla heräsimme jälkeläisten kikatteluun ja supatteluun, pelasimme lautapeliä sekä teimme takapihalle lumiukon. Kukaan ei kiukutellut, (paitsi ihan vähän).

Mikä onni, että on ystävä, jolla on melkein saman ikäinen jälkeläinen kuin itselläni! Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä hauskempaa tämä kaikki on. Suunnittelimme koronan jälkeisiä reissuja kylpylään. Tytöt muistelevat edelleen  vuoden takaista matkaamme Tallinnaan.

Me aikuiset puolestaan muistelimme kymmenen vuoden takaisia kommelluksia. Meidän maailmassamme ei ollut silloin hirveästi muuta kuin Töölö ja ravintola-alan aikataulut. Toisinaan maanantaiviini, Roskapankin terassi tai karaokepaikat. Gossip girl, draama, levottomuus. Kahvi ja tupakka. En muista viettäneeni paljonkaan aikaa kotona. Siis omassani.

 

Tulin siihen lopputulokseen, että aikuisuus on joskus rankkaa, mutta yleensä aika ihanaa. Etenkin silloin kun huomaa, että kaiken sen kipuilun ja vaiheiden jälkeen meistä tuli kuitenkin ihan riittävän hyviä mutseja ja veronmaksajia. Asuntovelallisia ja autonomistajia. Esikaupunkilaisia rivitaloissamme.

Olimme yhtä mieltä siitä, että kuitenkin salaa Töölö on paras. Töölö on aina paras.

Lue myös: Töölörakkaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *