*Postaus sisältää mainintoja tulevista yhteistöistä.

Syyllistäminen ilmastonmuutoskeskustelussa ei mielestäni ole tehokas keino. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta olen sillä kannalla, että asioissa päästäisiin paljon pidemmälle kannustamalla ja esimerkkiä näyttämällä. Minä liputan vastuullisuuden puolesta ja pyrin rohkaisemaan ihmisiä tarkaselemaan omaa hiilijalanjälkeään, hankkimaan tietoa sekä tekemään vihreämpiä valintoja arjessa.

Minä, lisääntynyt sekasyöjä, joka olen yhdeltä ammatiltani lentoemäntä, asun leveästi rivitalossa ja perheellämme on autokin! Olen saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, että olen tekopyhä, kun edes puhun näistä asioista. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Vaikka puhun ilmastoasioista ja kannustan kaikkia niitä pohtimaan sekä tekemään omista lähtökohdistaan arkisia ilmastotekoja, en missään nimessä halua viherpestä itseäni. En peittele sitä, että me matkustamme junan lisäksi lentäen, autolla ja laivallakin. Toki käytämme tuota automobiilia nykyään vähemmän kuin ennen ja reissaamme harkitsevammin sekä kompensoiden, mutta ajamme ja lennämme silti.

Kuka saa puhua ilmastoasioista?

Viime vuonna kävin kahdesti Lontoossa ja kerran Frankfurtissa tapaamassa noissa suurkaupungeissa asuvia ystäviäni. Sitten oli se yhdistetty häämatkamme/ystäväpariskunnan kymmenvuotis-hääjuhlallisuusreissu New Yorkiin. Puhumattakaan sadoista tunneista, jotka vietin taivaalla kärryä lykkien matkustamohenkilökunnan roolissa.

Kuitenkin arjessa ostan esimerkiksi vaatteita harkiten, vain tarpeeseen ja pääosin käytettynä tai eettisesti ja ekologisesti tuotettuna. Harvat sisustus- ja leluhankinnatkin teen nykyään kirpputoreilta tai tori.fi:stä. Olen viimeisen vuoden aikana vähentänyt lihan- ja maitotaloustuotteiden osuutta ruokavaliossa sekä autoiluakin merkittävästi, Lahjoitan joka kuukausi rahaa ilmastotyöhön. Äänestin viime vuonna kaksissa vaaleissa ilmastoasiat edellä.

Onko minun ilmastotalkoisiin osallistumiseni vähempiarvoista kuin lentolakkoilevan vegaanin, joka pyöräilee kesät talvet, asuu aurinkopaneelein vuoratussa laatikossa eikä peseydy lainkaan? Minun mielestäni kaikkien kannanotot ovat tärkeitä tietoisuuden levittämisessä, mutta paasaava syyllistäminen ilmastonmuutoskeskustelussa ei ole tehokas keino. Se aiheuttaa pääosin ahdistusta, joka usein johtaa toivottomuuteen ja siihen, että ei sitten tehdä mitään kun maailmanloppu tulee kuitenkin ja me kuollaan kaikki.

Koska en halua viherpestä itseäni ja salailla reissaamistani, ajattelin nyt tässä yhteydessä kertoa rehellisesti kevään matkoista:

• Lontooseen matkustan maaliskuun alussa pitkäksi viikonlopuksi tapaamaan siellä asuvia läheisiä ystäviäni. Retken teemana on tällä kertaa vintage -kauppojen kiertely. Lisäksi käymme katsomassa jonkin musikaalin ja syömme hyvin. Näillä ystävilläni on muuten nykyään (englanninkielinen) blogi. Käykää lukemassa, jos elämä Lontoossa kiinnostaa: https://chelseafinnspiration.com/
• Kuten jo eilen ohimennen mainitsin, lähdemme ystäväni kanssa tyttärinemme Tallinnaan. Tallink lahjoittaa* meille edestakaiset laivaliput. Päätimme tarjotun päiväretken sijaan olla ihan omakustanteisesti yötä hotellissa, jotta saisimme mahdollisimman paljon reissusta irti koko poppoo. Suunnitelmissa on käydä mahdollisesti Lastenmuseo Miiamillassa, polskia hotellin uima-altaassa ja nauttia laivamatkalla kiireettömästä matkustustunnelmasta sekä hyvästä ruoasta.
• Ericeira ja Lissabon: Kirjoitin jo vuonna 2017, että haluaisin matkustaa Portugalin Ericeiraan. Ostin matkan surffitunteineen miehelleni huomenlahjaksi. Lähdemme siis pääsiäisen tienoilla koko perhe nauttimaan viikoksi Ericeira Surf Housen menosta ja meiningistä. Vietämme myös muutaman päivän Lissabonissa, jotta näkisimme ja kokisimme tälläkin reissulla mahdollisimman paljon. Edellisen kerran olemme olleet koko perheen voimin lomalla Suomen rajojen ulkopuolella yli kaksi vuotta sitten. Kotimaassa sen sijaan ollaan reissattu paljonkin.
• Näiden lisäksi minulla on toukokuussa tulossa yhteistyössä Viinipostin kanssa työmatka Reimsiin*. Tämä on yksi haaveistani samppanjan ystävänä ja bloggaajana. Toki matka on melko tiivis ja yleensä suosin ennemmin kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tyyppisiä reissuja, mutta tämä retki samppanjatilalle on silti kaikessa lyhykäisyydessään unelmieni täyttymys. Näin ollen en voinut kieltäytyä kutsusta.

Näiden lisäksi tulen varmasti junailemaan myös mummolaan Savoon taas  kevään aikana tai viimeistään alkukesästä. Viime vuonna teimme tuon ekskursion viidesti; kahdesti koko perheen voimin autolla ja kolmesti tyttären kanssa kaksin junalla. Tämän vuoden puolellakin kerkesimme jo jälkeläisen kanssa piipahtaa sukuloimassa pitkän viikonlopun verran. Haluaisin myös toteuttaa mahdollisesti vielä lähitulevaisuudessa junamatkan Pietariin ystäväpariskunnan kanssa. Olemme suunnitelleet sitäkin jo tovin.

Loppukaneettina tähän teemaan ”ilmastonmuutoskeskustelussa syyllistäminen” haluaisin siis todeta, että kaikki saavat osallistua ilmastotalkoisiin! Jokaisen olisi hyvä pohtia omaa hiilijalanjälkeään kokonaisuutena ja lähteä liikkeelle pienistä muutoksista. Reissaamista, autoilua tai lihansyöntiä ei tarvitse lopettaa seinään. Sen sijaan voi pyrkiä vähentämään. Tyylikkäästi voi pukeutua myös second hand -löydöin ja vähemmän on enemmän.

Lue myös: 

Relove lifestyle ja parhaat second hand -löytöni

10+1 helppoa keinoa olla ekologisempi

Tapauksen ASTE-ilmastoaamu herätti ajatuksia

Kolme matkahaavetta Suomessa vol. 2

Kolme matkahaavetta Suomessa

Kolme matkahaavetta Euroopassa: viinitiloja, surffia ja satuhahmoja

Ettei vain olisi kärpäsenkakka? -Yöpyminen Bengtskärin majakassa

*Postaus sisältää mainintoja tulevasta yhteistyöstä Tallink Siljan kanssa sekä Otavalta saadusta kirjasta

Marraskuussa aloitin tämän kuukauden kymmenen -listan ja se saa edelleen jatkua, koska on osoittautunut oikein mukavaksi tavaksi katsastaa mennyttä kuukautta sekä pohtia vähän tulevaa. Tässäpä siis kuukauden kymmenen -listaus helmikuun osalta.

Viime kuun listaan lyhyesti palatakseni:

• Thaimaalainen katkarapukeitto (ilman saippuaa, jota myös korianteriksi kutsutaan) oli erinomaista ja aion lisätä sen vähäiseen ruokarepertuaariini. Itse asiassa taidankin kokata sitä tänään.
• En saanut luettua kokonaan Tulen ja jään laulun osaa 3, koska olen intoutunut iltaisin katsomaan Vikingsiä.
• Hääpuku on edelleen pesettämättä.
• Mainitsemani mahdollinen työkuvio ratkesi minulle epäedullisella tavalla, mutta tilalle tuli kuin varkain toinen.

TAMMIKUU

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Miksi minä?

Tämän kirjan aion lukea: Tunnista tyyppisi* (Otava)

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Asiakkaan nettisivuille artikkelit koko kevään tarpeisiin.

(Työ)asia, jonka tiedä roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:  Vaatekaappien inventointi.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

”Ja nyt kääntyi lehti, elämässäni oli alkamassa uusi luku. Maata näkyvissä, suuri yksinäisen saari keskellä merta!”

Muumipappa, kirjasta Muumipapan urotyöt (1950)

Ruoka, jota aion kokeilla: Vöneriä.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Aloitan työt eräässä viestintätoimistossa.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Juuri tällä hetkellä oikeastaan mikään ei tunnu ristiriitaiselta.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Lisätä hyötyliikuntaa entisestään.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Lähdemme tulevana sunnuntaina yhteistyössä Tallinkin* kanssa tyttöjen reissulle Tallinnaan yhdessä ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. Siitä tulee ihana retki! Vauhdikas jälkeläiseni täyttää myös vuosia tässä kuussa.