Kuukauden kymmenen: maaliskuu

Kuin varkain helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja yhtäkkiä oli taas kuukauden kymmenen -listauksen aika.

Viime kuun listaan hieman palatakseni:

• En kokeillut Vöneriä.
• Onnistuin inventoimaan vaatekaapit.
• Aloitin uudessa työpaikassa. (Tästä johtuen on ollut täällä blogissa ja Instagramissa tällä viikolla vähän hiljaisempaa, mutta palaan taas täysillä linjoille, jahka saan uuden arjen tasapainotettua. Nyt haluan keskittyä hetken täysillä uuteen työhön perehtymiseen.)

MAALISKUU

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Miten voi olla jo aamu? Väsyttää. Kahvia. Paljon. Heti!

Tämän kirjan aion lukea: Teen näyttävän paluun Tulen ja jään laulun kolmannen osan pariin. Se jäi joskus tammikuussa kesken ja olen lukenut tässä välissä ihan muita teoksia, mutta nyt palaan fantasiamaailmaan.

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Blogipostaus lentoemännän koulutuksesta. Se on roikkunut luonnoksissa noin puoli vuotta…

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Näinköhän saan vieläkään vietyä sitä hääkolttua pesulaan.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

”Kaikin mokomin. Kaikki on loistavaa, sanoi pikku Myy. Enemmän tai vähemmän. Loistavinta olisi, jos me muuttaisimme sinne suurella metelillä kimpsuinemme ja kampsuinemme ja huomaisimme, että koko saari oli todellakin vain kärpäsen lika.”

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Ruoka, jota aion kokeilla: Ravintola Murun menu. Saimme häälahjaksi lahjakortin kyseiseen puljuun ja pöytävaraus on tehty 13.3. perjantaille. Olen todella innoissani, koska viimeksi Murussa aterioidessani olin raskaana, joten en saanut gastronomisesti kaikkea iloa irti ruoka- ja juomarajoitteiden vuoksi

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Lähden torstaina Lontooseen vuotuiselle kevätretkelle. Kuten olen jo kertonutkin, ohjelmassa on tällä kertaa muun muassa vintage-putiikkien kiertely, hilpeä musikaali ja muutama mielenkiintoinen ravintolatuttavuus.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Uudessa työssäni viestintäkonsulttina minulla on joka toinen minuutti sellainen olo, että kohta kaikki tajuavat, että en osaa mitään ja miksi ihmeessä kukaan on palkannut minut ja olen tyhmä surkimus. Joka toinen minuutti tunnen puolestaan olevani älykäs, teräväkynäinen ja nokkela projektinhallinnan mestari. Totuus on ehkä jossain välimaastossa.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Jokohan tässä kuussa saisin ne paperit ulos koulusta. Lopputyö on aika lailla viimeistelyä ja arviointia vaille paketissa. Sitten pitää vielä käydä antamassa kypsyysnäyte.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Hän pääsee ensi viikonloppuna mummin ja vaarin kanssa mökille ilman meitä vanhempia minun ollessa reissussa ja mieheni mennessä ystävänsä häihin. Tyttäreni on odottanut tätä kovasti ja puhuu aiheesta lähes päivittäin.